Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2007.

illan viimeinen helmi eli viitakko v:n leirilaulu

istun rannalla
katselen laineita
ne ovat kauniita
jokaisella on paikkansa

vesi lämmittää
kahlaan syvempään
haistelen elämää
siihen ihmettelemään jään
siihen ihmettelemään

oi, Herra, varjele meitä, suojele
ei kukaan kestä yksinään
oi, Herra, kuuntele, anna meille armosi
ethän hukkaa etsijää

lapset nauravat
on ranta aukea
ja minä kiitän Jumalaa
hän antaa tuulen puhaltaa
tänään tuuli puhaltaa

oi, Herra, varjele meitä, suojele
ei kukaan kestä yksinään
oi, Herra, kuuntele, anna meille armosi
ethän hukkaa etsijää.

verse: G C G C G C Em D C
chorus: G D Em C G D C

viitakko v:n konfirmaatiopuhe

Matt. 28:18-20

Hyvää päivää, hyvät Radio Tuusniemen kuuntelijat.

Muun muassa näin me kesäteologit yritimme luoda yhteishenkeä, kuivan huumorin kyllästämillä kuunnelmilla, joissa esitimme itse kaikkia osia ja rooleja. Yritys tuomittiin oitis. Roolitus meni ihan pieleen, pääosat, 25 kappaletta, kun oli jo jaettu. Eikä kahdesta miehestä saa aikaan yhteishenkeä. Siihen tarvitaan ne 25 pääosan esittäjää. Ja näiltä tapauksilta se sujui ihan luonnostaan. Esittämistä ei tarvittu. Kullakin oli oma paikkansa olla oma arvokas itsensä.

Tällaisella näyttämöllä oli hyvä olla ja viettää riparia. Askelkuvioiksi sovimme heti leirin alussa leirin yhteiset pelisäännöt. Ne sovittiin, jotta jokaisen oli mahdollista tuntea leirillä olonsa turvalliseksi. Miksi ei saa hyppiä laiturilta? Miksi pitää tulla ajoissa paikalle? Miksi pidetään yhteisistä säännöistä kiinni? Koska muuten tulee rangaistuksia, ehdotettiin parikin kertaa. Ei. Vaan siksi, että kaikilla olisi hyvä olla.

Nyt, kun ripari on ohi, eivät samat ask…

lintsi

Kuva
aurinko paistoi. nousimme bussiin, päädyimme ratikalla linnanmäen huvipuistoon.

elia sai minihupirannekkeen. kävimme kolmessa laitteessa plus jonotimme yhteen. huoltaja pääsi alle metrisen siivellä.

pisin jono ja suurin ilo oli rekkarallilla. auton katolta ei minihupimies olisi lähtenyt millään. kriisiä paikkailtiin heposilla. ratsastus sujui kuin länkkäreissä mutta jarrumies pysäytti ratsun kuin saluunan seinään. elia törmäsi suu edellä kiinnipitoripaan ja huusi ja itki ja näytti henkilökunnan edustajalle, olisiko syytä tehdä jotain.

pienten teekuppien jälkeen maksoimme riistohinnat burgereista ja laihasta spritezerosta. jäätelöpallot olivat puolestaan mahtavat. lopuksi pistimme 13 euroa peleihin & co. kaksi arpaa tuotti temppupelin (jonka myyn kirpputorilla). narunvedosta nousi nallepuh-taikapyyhe, pyyhe joka kasvaa (jee!) vedessä. lautasten heitosta (yksi hajosi) isi voitti pojalleen pienen punaisen pirun, joka sanoo i love you. huipuinta oli silti voitto rollen ajoista ja 600 gr…

tunnelmia leirin jälkeen

mahdollisuuksia ei ollut. siis päivitellä. eerik-isännän kannettavasta, jolla ounastelin bloggaavani, pamahti näyttö ja konttorin koneella kävin kerran, senkin työasioissa.

mitä leiristä jäi siis käteen?

1) flunssa. viimeisenä leiripäivänä huuleen kihosi rakkula ja kurkkuun kirvellys. paineet purkautuivat nyt niin.

2) hieno ystävyys. maisterin kanssa kisailtiin ja pelailtiin läpi leirin. yöt venyivät ja aamusta alkaen olivat huumorit kukissaan. on erinomainen asetelma jatkaa viikon päästä nuottakotoon kesän viimeiselle riparille. astan kanssa ystävyys kasvoi: rippikoulupapilta sitä voi oppia vuosi vuodelta, leiri leiriltä.

3) oppimista. vihdoin sain kokeilla työskentelyn johtamisen jakamista. teemun kanssa vedettiin leirin viimeinen tuntipari ja maku, joka jäi, oli maukas. myös ryhmä oppi, mitä opitun arvioinnin tuloksia ja sanatonta feedbackia on uskominen. innostus, avoin asenne ja ilmaisun määrä leimasivat tätä ryhmää. sille oli helppo olla opettajana.

näiden lisäksi mainittakoon nilkka…

tunnelmia ennen leiriä

huomenaamuna lähdemme viitakkoon. aloitin kesän toisen riparini viettämällä oman konfirmaationi 11. muistopäivää.

perhe häipyi kesken päivän mummolaan ja tulin tyhjään kotiin. tartuin imuriin, moppiin ja tiskiharjaan. relasin loppuillan.

tänään päätä jomotti iltaan asti. mietin aamun messussa, että olisi paikallaan ripustaa stressin painava palttoo naulaan. kuka sitä kestää kantaa?

no, aamulla bussiin kiipeävä ryhmä tuntuu lupaavalta. heijastuspintana on tietysti kesän ensimmäinen, ja se tekee arvioinnista vaikeaa. tuo oli näet omista leireistäni top3:ssa ja olo oli konfirmaationkin jälkeen palkittu. no, vertailua ei pitäisi harrastaa, ja jos siitä onnistuu pidättymään, voi nähdä, että viitakko viitonen on vasta nupuillaan. viikon päästä pensas vasta kukkiikin.

omassa tunnetilassa on jonkinlainen peikko. pelottava epävarmuus, horjuva usko omiin vetokykyihin. en tiedä, mihin olo perustuu.

vanhemmille sanoin, että mielestäni riparissa tärkeintä on se, että nuori tuntisi, että hänet hyväksytä…

pyörälenkki

tulin kotiin. ehdin vaihtaa ylleni räikeän punaiset shortsit, kun jo perheeni saapui järkyttymään pöksyjä. olivat ostamassa sadeasua pikkusammakolle, joka lätäköistä pitää. ostivat.

lähdimme siitä kypäröinemme polkemaan, sillä ulos oli vielä päästävä. ajoimme tutun lenkin. ensin suuntasimme koskelle, joka oli kasvanut. sade antaa luonnolle kasvua. elia säntäili sinne tänne, mutta vaaratilanteilta vältyttiin.

siitä hurautimme siirtolapuutarhan toiselle puolelle, mätäjoen ylityspaikalle golf-kentän luona. se on ankkapaikka. paikalle olivat ajaneet maijallaan myös poliisit. kysyin, onko tilanne päällä, luulleen, että maassa lepäsi sammunut. sammunut ta ei, tien laidassa makasi eläin, peuranvasa arvatakseni. emme jääneet seuraamaan miesten mietiskelyä siitä, mitä pitäisi tehdä.

sen sijaan ajoimme sillan yli ja parkkeerasimme tuttuun tapaan tuttuun kohtaan. nostin elian alas ja hän totutusti säntäsi rinnettä alas joenrantaa päin. siellä ankat uivat sankoin joukoin. tämän kevään/kesän pesue. p…

konditionaaleja

olisi järkevää mennä ajoissa nukkumaan. olisi suotavaa, että elia olisi nukkunut viittä vaille kuutta pidempään. olisi upeaa, jos saisi vain olla möllötellä.

olisi kamalaa, jos eilinen kopsahdus parvekkeella ei olisi ollut kukkaruukku vaan sen pudottanut pikku-ukko. olisi mukavaa, jos en ajattelisi niin usein sitä pahinta vaihtoehtoa. olisi kivempaa olla näkemättä mielessään verta ja kauhua.

olisi kohtuullista, että soittaisivat minulle kirpputorilta, ovatko unohtamani jakkarat löytyneet. olisi hauskaa mennä taas pian uudelleen. olisi kuitenkin tyhmää mennä ennen syksyä, jolloin kylmän kelin vaatteille olisi kysyntää.

olisi työpäivä. olisi putki.

olisi siskon syntymäpäivä. kuusi vuotta sitten menin armeijaan. olisi sääli mennä taas. olisi tyhmää olla olematta tässä. nyt.

olisin onneton ilman heitä, jotka kotona ovat.

olen onnellinen.

pitkä perjantai

jo torstai venähti, kun lajittelin kirpputorikamoja, pelailin, nautin mainiota chileläistä punaviiniä (aliwen, cabernet-syrah) ja valvoin ihan valvomisen mahdollisuudesta. mutta tänään on eri kujeet. tässä päivän ohjelma:

11.00 herätys. torkun 5 minuuttia. menen suihkuun.

11.20 keitän kahvin. käynnistän koneen. pelailen.

12.00 lounas. lämmitän eilistä muhennosta koti-isin tapaan.

12.54 juna keskustaan. syntymäpäivälahjain hankkiminen.
15.30 silitystä. ruoanlaittoa.
n. 16.00 perhe palaa.

viim. 17.45 peugeot kohti keravaa, kaupasta illaksi evästä nuorille. kahvilan pystytys.

20.00 wanhan pappilan avoimet ovet.

23.00 ovet kiinni. kotiin.

23.40 auton pakkaus aamuksi. sänkyyn.

viim. 7.00 herätys ja kirppikselle.

hellettä

oli ahdistavaa lähteä aamulla töihin. jo ennen kahdeksaa oli asteita yli 20. mustat housut ja tumma pitkähihainen kauluspaita eivät sopineet säähän. toimistoon päästyäni napsautin heti tuulettimen täysille. nyt sietää.

soitin reissulaisille. siellä oltiin järvessä. elia oli kuulema ihana, pyllyään myöten vedessä. voin kuvitella ilmeen ja innon.

tässä sitä miettii elämän tarkoitusta. istuessaan ihmistä varten, joka ei ehkä tule. antaessaan kuitenkin itsensä toisen käyttöön, jos tulee. ajatellessaan perhettä, josta on erossa. peilatessaan olemistaan aina suhteessa toiseen.

viime sunnuntain armahtakaa!antakaa! tulevat lihaksi. elämän tarkoitus tulee pilvien takaa kuin aurinko ja paahtaa ihoon merkkejä. tässä olen. missä sinä olet? minä olen sinua varten.

yksin vuorotellen

äiti ja poika käyvät kohta tuliteräpakoputkiseen pösöön ja ampaisevat reissuun. isi jää vuorostaan kotia pitämään. vaikka tuskin ehtii, sillä aika kuluu työstä toiseen hyppäämällä.

paraikaa päivystän papin huoneessa eikä tämä mitään ankarinta puurtamista ole. kolmeen tuntiin ei ole ollut minulle asiaa. vähän olen järjestellyt tulevia töitä, katsonut jo ensi viikolla käynnistyvää riparia kohti, pysyen kuitenkin aisoissa. (avasin muuten vihdoin gmailiin osoitteen.) tunnin kuluttua lähden kotiin, josta jo nopeasti suntioimaan. kryptassa urkukesä kukkii ja vuorion pete soitteloo.

aamulla takaisin tänne ja iltapäiväksi...iltapäiväksi ei ohjelmaa olekaan. mutta luultavasti huomisilta menee tavaroiden penkomisessa, sillä menin varaamaan lauantaiksi pöydän kirpputori valtterista. sinne vain kaikki, tervetuloa!! että kyllä tämä koti-isi osaa. pitää vapaapäivät ja -hetket tekemisessä.

sunnuntaina vietetään kuitenkin syntymäpäivää, kun rakkaani, vaimoni kohdalla tulee neljännesvuosisata täyteen. oi…

pakoputki

ei mene putkeen. pakoputki pamahti eilen. tai se kertoi kovaan, sopimattomaan ääneen, ettei kaikki ole kuten pitää. olimme matkalla ikeaan. virkistymään katselemalla lastenhuoneen kalusteita. pörinä esti sen kaiken. piti pelätä pahinta ja pahinhan se oli.

kun ääni tänään vain yltyi, soitin konalan huoltoon ja ajoin auton pihaan. putki oli katkennut. osat maksoivat sen, mitä saimme ostaessa hinnasta pois. hip huraa.

pakon edessä hymyilen. auto on nyt pihassa eikä pörise.

haukkua nyt väärää puuta...

soneran laajakaista on ollut poikki viikon. jonotin asiakaspalveluun tänä aamuna yhteensä yli kaksi tuntia. asentaja kävi iltapäivällä. sana kulki eteenpäin, vaikka hieman epäilin.

en tiedä, oliko yhteydessä ongelmaa ensiksikään. lopputuloksena käteen jäi rikkinäinen puhelimen johto. yhteys pätki siis ainakin tässä päässä.

pahoitteluni soneraa kohtaan osoittamastani kiukusta, jota tänä aamuna täältä kyllä riitti. nyt on uusi johto seinässä ja kaikki sujuu taas keveämmin. nyt voin maksaa vuokrankin (mitä koko ajan tietysti odotinkin...)

armahtakaa! eli saarna 5. sunnuntaina helluntaista

Luuk 6:36-42

Jouduin tällä viikolla lapsuudenkotonani tilanteeseen, jossa minun oli käytävä vanhojen tavaroitteni kimppuun. Oli pengottava lipastot ja hyllyt, pakattava säilytystä varten, heitettävä pois roskapönttöä varten. Oli tehtävä valintoja: mitä haluan pitää, mitä en enää kaipaa. Samalla oli kohdattava nuoruusvuotensa ja kaikki, mitä niihin kuului. Oli kaivettava esiin kirjeet siltä tytöltä, joka jätti sydämeen särön pitkäksi aikaa. Oli luettava onnittelukortit ystäviltä, joihin ei ole vuosikausiin ehtinyt, muistanut, jaksanut pitää yhteyttä. Oli selattava koulun vanhat kokeet ja nöyrryttävä katsomaan, miten keskeneräinen sitä on ollut.

Oli katsottava itseään ihan kokonaan. Tuomitsevin silmin. Tällainen olen ollut. Tällainen olen nyt. Yhä kesken. Yhä rikkimenevä. Yhä liian kiireinen omilta asioltani näkemään ystävää, näkemään ihmistä.

Kuulostaako tutulta? Yhtäkkiä jokin muistuttaa niistä asioista, jotka pitäisit mieluummin kaapin perällä, poissa silmistä, poissa mielestä. Yhtäkkiä…