villen blogi

Saarna 29.12.2019 1. sunnuntai joulusta: Pyhä perhe / Simeonin ja Hannan sunnuntai Päivän tekstit: Jes. 25: 1, 4–5; Gal. 4: 3–7; Luuk. 2: 33–40. Kuva  Bob Dmyt   Pixabaystä On joulu ja tuvan lattialla isovanhempi on istahtanut alas leikkimään lapsenlapsensa kanssa. He heittelevät palloa toisilleen. Lapsen heitto lennähtää isovanhemman naamaan. Molempia naurattaa. Kummallakaan ei ole kiire minnekään.  On välipäivien aamu ja marketin kassan takana jonossa seisoo asiakas käsissään paketti. Yhdessä monen muun kanssa hän on tullut palauttamaan joululahjan, joka ei sitten ollutkaan mieleinen. Rahat takaisin ja uutta ja parempaa ostamaan. Mikä onkaan tärkeämpää kuin tyytyväinen lahjansaaja.  On aatonaatto ja autossa ratin takana ihmettelee kuski, miksi on niin kiire ja hätä. Onko se sitä, että ladataan joulu niin täyteen odotuksia, että edes jokin niistä täyttyisi? Vai onko se sitä, että yritetään kaikin keinoin minimoida pettymyksen mahdollisuus stressaantumisen ja

Kuva  authorbryanpowell0   Pixabaystä   Mitä sinä odotat joululta? Juhlapöytää, lahjapaketteja, joulun tunnelmaa? Yhdessäoloa, hiljentymistä? Ehkä rauhaa keskelle arjen kiirettä, ehkä valoisaa juhlaa, joka päättäisi pimeän syksyn, ehkä jotain iloista elämän huolien ja kysymysten rinnalle. Joulun ilosanoma on tarkoitettu juuri meille, jotka elämme todeksi elämän arkea. Luukkaan jouluevankeliumi johtaa meidät 2000 vuoden takaiseen Betlehemiin ja muistuttaa meitä siitä, etteivät olosuhteet olleet silloinkaan – roomalaisten miehittämässä maassa – erityisen rauhaisat tai juhlavat. Pikemminkin päinvastoin. Kovin saattoi elämä tökkiä ja tuntua arkipäiväiseltä silloinkin. Se on hyvä muistaa, jos joulun juhlinnassa ”suun ruoka, juoma, meno muu” uhkaa jättää liian vähälle huomiolle joulun lapsen syntymisen keskelle elämän oikeasti karua arkea. Luukkaan kertomus laittaakin ensimmäisestä joulusta liikkeelle varsin arkiset mielikuvat. Kuvittele vaikkapa Mariaa ja Joosefia. Pitkä matka Nasa

Kuva Tommy Takacs Pixabaystä Kun yö on pimeä eikä päivänvaloakaan aina riitä tarpeeksi, minä sytyttelen kynttilöitä ulos lyhtyihin. Pieni liekki luo tunnelmaa. Se toivottaa tervetulleeksi, jos joku tahtoisi tulla luokseni. Tänne päin, ole hyvä, pieni liekki sanoo hiljaa. Tule vain, täällä sinua odotan. Lyhdyn suojissa pieni liekki loistaa kirkkaana, vaikka vähän tuulisi ja tuiskuttaisi. Pimeällä voit huomata valon, joka sinnittelee eikä anna periksi. Se jaksaa, vaikka ympärillä hämärän voimat tuovat väsymyksen mukanaan. Se jaksaa jakaa hyvää lähelleen, vaikka pimeä koettaa kuin raskas vaate painaa, pysäyttää ja tukahduttaa. ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. - - Olkaa valmiit.” Jeesus rohkaisee odottamaan. Seisomaan portailla valmiina. Lyhty kädessä. Liekki palamassa. Vyö kohdillaan. Jotta voisi, jotta uskaltaisi käydä myrskyjäkin päin. Voisi toiveikkaana kulkea vasten tuulia, jotka iskevät kasvoihin ja yrittävät puhaltaa pois uskon tulevaan. Sitten

Saarna  Kaupunginkirkossa 6.12.2019 Matt. 20: 25-28 Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan  henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” Kuva Pete Linforth Pixabaystä Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Tätä kysellään tänään juhlapuheissa ja erilaisilla vastaanotoilla, myös Linnassa illalla. Sitä saattaa kukin kysellä ja pohtia kukin hiljaa mielessään, kun käy itsenäisyyspäivän viettoon sytyttämällä kynttilöitä, aterioimalla läheisten kanssa, tai miten kukin 102-vuotiasta Suomea tänään juhliikin. Sitä kyselen tässäkin, kun olemme itsenäisyyspäivänä koolla rukoillen ja kiittäen. Mitä itsenäisyys sinul