maanantai 29. lokakuuta 2007

julistus pimeästä lastenhuoneesta

autuaita ne, joiden lapset nukahtavat, että iltasatu ja naps. jokainen minuutti alle puolen tunnin on kiitoksen arvoinen ja syytä ottaa lahjana vastaan. autuaita nekin, jotka jaksavat ne kaikki kolmekymmentä.

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

talviaikaan siirtymisen sunnuntai

elia on nuhassa. kuumetta ei onneksi ole. päivän juttu ovat kuitit ja muut lappuset. vanha junalippu kädessä nukahdettiin päiväunillekin.

sohvi nukkuu varsin paljon - päivisin. öisinkin nukutaan mutta kyllä kukutaankin. viime yönä valvoin tytön kanssa puolikolmeen.

huomenna palaan töihin. kahden viikon isyysloma loppuu, mutta arkeen astutaan pehmeästi. se on tavoite. yritän olla niin paljon kotona kuin voin. töitä on tehtävä hieman. gradun ääreen palaan ehkä vasta seuraavalla viikolla. riippuen siitä, miten puhki kotona ollaan.

tämän viikonlopun muihin mainittaviin kokemuksiin kuuluvat perjantailta muskari (isin neitsytmatka tämän syksyn osalta, tulevien perjantaiaamujen sijoituspaikka on sitten siellä), lauantailta kirja- ja viinimessut (tunnelmia kenties myöhemmin), tältä päivältä auton imuroiminen elian kanssa(!), mikä oli tehtävä, muistutti muista autoon liittyvistä velvoitteista ja sujui vailla ristiriitoja. mikäs meillä. isi-poika-suhde voi hyvin.

tiistai 23. lokakuuta 2007

kolmas havainto

sohvin syntymä ja sen oikeuttama isyysloma ovat aiheuttaneet jälleen uuden havainnon. tein sen tänään suihkussa ja jo eilen yrittäessäni käydä päiväunille. nimittäin, mieli assosioi, ajatukset harhailevat, seilaavat merta kuin odysseus, villisti vilistävät, yllätyksiin yltävät reittivalinnoillaan.

tämän mahdollistaa elämän selkeys, kiireettömyys, tietty vapaus olla vain.

maanantai 22. lokakuuta 2007

tillbaka till samtiden



niin. kentin uusi levy ilmestyi viime keskiviikkona. itse noudin omani perjantaina asioiduttuamme elian kanssa leppävaaran kelassa.

sieltä tulevat tuet kustantavat minulle myös marraskuun alun keikan kulttuuritalolla, jonne levyn avausraidat kuultuani pelkäsin meneväni pettymään. missä on se kent, johon ihastuin? missä ovat isolan ja hagnesta hillin herkät, minun tunteistani puhuvat balladit?

nyt olen kuunnellut levyä läpi ja läpi. alkaa upota. hesari kutsui soundia kimmeltäväksi. diskopallo kieltämättä biiseissä välkkyy. mutta syvyyttä on lopulta kuitenkin. onneksi.

yhtye on kasvanut, löytänyt itsestään uutta. kuten minäkin. lasten hipsuttavat varpaat ja hullunhauskat leikit soivat minun kepeässä kentissäni. ja silti melankoliaa, hengitystäni. mutta nyt se on raikkaampi.

vauva viikon verran

muu perhe lähti perhekerhoon. elia nukahti jo kotikulmilla, ennen aikojaan. herösikin aamulla jo kuudelta. no, se aiheuttaa vain rytmihäiriöitä, ei kohtauksia. enää.

sohvi on asunut meillä viikon. alku on sujunut kohtalaisen pehmeästi. olen saanut viettää aikaa poikani kanssa enemmän kuin tavallisesti. se on tuntunut hyvältä. en väitä, etteikö jatkuva touhuaminen väsytä. väsyttää. mutta pysytään yhdellä sektorilla. minnekään muualle ei ole tarvinnut viuhtoa.

kuitenkin se, että tänä iltana tulee mummi kylään, ilahduttaa. lasti kevenee hieman.

sohvi on joka tapauksessa suloinen. on jotenkin virkeämpi kuin mitä elia oli ihan vauvana. nukkuu yhtä mukavasti. tykkää olla sylissä ja sylissä pidetään. eliakin, innoissaan.

elämme perhe-elämää. siihen kuuluu elämästä kaikki.

tiistai 16. lokakuuta 2007

kaksi havaintoa

kaksi tuoretta havaintoa kahden lapsen isän elämästä:

1) elia oli kasvanut kahden päivän aikana hurjan paljon. vauvan rinnalla hän on jo niiiin iso poika.

2) nukkuminen on valtavan ihanaa. herättiin juuri sikeiltä puolentoista tunnin päiväunilta. isyysloma on jees!

tyttö tuli taloon

kotiuduimme jo eilen. eliaa oli ikävä. ja toisinpäin. lääkäri totesi, että jäntevä tyttö ja päästi meidät lähtemään sillä ehdolla, että käymme torstaina jälkitarkastuksessa.

elia otti pikkusiskon hyvin vastaan. sisarukset vaihtoivat lahjoja. sohvi antoi elialle kovan paketin, josta paljastui puinen nooan arkki ja joukko eläinpareja. sekä nooa rouvineen. sohvi sai isoveljeltään unitiikerin, joka jo viskaistiin sohvin laatikkoon.

siinä hän ei tosin ole juuri nukkunut. päiväsaikaan köllii olohuoneessa vaunuissa ja yöllä oli meidän välissä, äitinsä sylissä tai rinnalla. isi sai nukutuksi katkonaisesti mutta suhteellisen hyvin. äiti saisi nukkua enemmän. aina kun tyttärensäkin.

tuula-täti lähti aamupäivällä, joten olemme nyt perheen kesken. nelisten. se on hassua. outoa sanoa ääneen nelihenkinen perhe ja tajuta puhuvansa itsestään.

eilen kävellessäni viimeisen kerran haikaranpesän keittiöstä huoneellemme tunsin sen ensimmäisen kerran harteillani. suuren ja kalliin vastuun. olen perheenisä. pojan ja tyttären.

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

sohvi on syntynyt, tähti on syttynyt


sohvi ester tikkanen syntyi 14.10.2007 klo 2.59 kätilöopiston haikaranpesässä. pikkukaunottaren strategiset mitat olivat syntyessään 3755 grammaa ja 51 senttiä, päänympärys 35 senttiä. tukka oli tummempaa kuin isoveljellään ja sitä oli myös enemmän. muuten prinsessa muistuttaa prinssiveljeään kovasti.

synnytys kävi melko nopeasti. puhelin soi yöllä klo 0.21. isi oli synnytyssalissa klo 0.45. pian laittoi lääkäri epiduraalipuudutuksen, sen vaikutus auttoi lepäämään puolitoista tuntia. vähän vaille kolme äiti yllättyi haluavansa ponnistaa. ponnistaminen kesti virallisesti kaksi minuuttia. äiti suoriutui hienosti ja pieni tyttö putkahti ihailtavaksi punaisena ja kinaisena.

kätilöillä ei ollut mitään kiirettä. vauva sai maata äitiään vasten pitkään. isi sai leikata napanuoran ja supattaa pikkuiselle asioita, joita isit vastasyntyneille lapsilleen supattavat.

pian opeteltiin, mikä on tissi ja miten sitä käytetään. typy oivalsi sen nopeasti ja tankkasi reilun tunnin ennen mittauksia ja kylpyä. sitten hänet käärittiin lämpimään ja isi kantoi aarrettaan ympäri salia. äitikin peseytyi ja pääsimme tyttären ensimmäiselle matkalle, välikön läpi toiselle käytävälle, omaan huoneeseen.

siellä on nyt elelty ensimmäisiä tunteja, ensimmäistä päivää niin kuin elämän ensikertalaiset konsanaan. kaikki on mennyt hyvin.

kirjoitan tätä nyt kotoa. tulin laittamaan isoveljeä nukkumaan. tuula-täti on tullut lapsenvahdiksi. tarkoitus oli palata takaisin leidien luokse, mutta elian voivoteltua sängyssään yli tunnin ennen nukahtamista, päädyimme siihen, että minun paikkani on tänä yönä täällä, esikoisemme luona.

post scriptum, nimiasiaa:
kun vauva nostettiin syliin, katsoimme toisiamme, äiti ja minä, ja totesimme, että hän näyttää ihan sohvilta. sohvi esteriltä. ester tulee äidin äidinäidinäidin mukaan. se on sitä paitsi persiaa ja tarkoittaa tähteä, joka päivän vanhan testamentin lukukappaleessa (1. moos. 15:1-6) on valtavan hieno metafora. sohvi tulee puolestaan kreikan sofiasta (=viisaus). ja kuinka ollakaan, tänään kuulin, että oman mummoni äiti oli sohvi. lisäksi vaarini äidin toinen nimi oli sofia.

ja vielä ihan lopuksi:
kyllä yhä vielä olen samaa mieltä. on mahtavaa olla isä.

lauantai 13. lokakuuta 2007

huomenna hän tulee: vauva

huomenna hän tulee on kuulema samuel beckettin kuuluisin teos. olen lukenut siitä puolet. tai, ensimmäisen näytöksen.

tämän toisen draaman aion mennä loppuun asti.

sen ensimmäinen näytös on käynyt tänään, näin: äiti aavisteli aamulla lapsiveden tihkuvan. soitettiin osastolle. kahdeksi sovittiin tarkastus. isä sai kolmelta alkavan työvuoron vaihdettua. (kiitos katja!) äiti kävi testeissä. lapsivettähän se. äiti palasi kotiin. supistusten alkamiselle annettiin aikaa iltaseitsemään. niitä tuli harvakseltaan, vaihtelevin volyymein. kahdeksaksi labraan. isä ja poika palasivat kotiin. äiti jäi osastolle. esirippu sulkeutuu.

toinen näytös alkaa siten, että isä pitää puhelimessa äänet päällä läpi yön ja on valmiudessa lähtemään, mikäli synnytys alkaa. siksi mummi hälytettiin paikalle. (kiitos anoppi!) jos synnytys ei käynnisty, aamulla se käynnistetään. huomenna hän tulee. vauva.

seuraa väliaika. loppu on avoin mutta loppumaton. odotan sitäkin innolla, kauhulla ja onnella.

olo nyt: epätodellinen. tällä kertaa ajankohta tiedetään melko tarkasti. huomisen yli sen ei anneta mennä. saamme sunnuntailapsen. uudestaan. esikoinen nukkuu kauniisti sängyssään. huoneessa, jonka saimme juuri parahiksi, eilen, viimeisteltyä. tuntuu siltä, että juuri kun olemme oppineet elämään kolmestaan ja elämä on asettunut uomiinsa, tulee tupaan uusi ihminen, neljäs. pienen pieni, joka laittaa koko järjestyksen nurin, kiilaa paalupaikalle suloisena, itkevänä, tarvitsevana. saa (ainakin) isänsä tuntemaan jälleen itsensä pieneksi, ihmeelliseksi, avuttomaksi, armoitetuksi.

yksikin voi muuttaa maailman. [tähän aplodit]

maanantai 8. lokakuuta 2007

on mahtavaa olla isä

vaikka sen toteaminen saattaa kuulostaa paradoksiselta juuri tänä aamuna, sellaisen yön jälkeen jona hampaita itkettiin ikenistä puhki. voivotuskonsertit pitivät vanhempia jalkeilla ja väsyneinä. puoliseitsemältä, kolmen pidemmän vieressävalvomisjakson jälkeen, olin varma, että nyt noustaan kahvinkeittimen ja puurokattilan ääreen. siirryin joskus sitä ennen sohvalle nukkumaan, siitä oli helpompi kömpiä ylös, maailman parhaan vaimonkin eduksi. no, elia nukkui kuitenkin puoli yhdeksän päälle. se sopi.

mutta juuri tämän yön(kin) vuoksi isänä oleminen on ihanaa. vaatimus vanhemman vierelle saapumisesta on suloinen. (lukija älköön käsittäkö ihan vinoon: yöllä heräämisen kokemus ei siltä toki tunnu. olisi upeaa nukkua joka yö kahdeksan tuntia putkeen.) pienen pojan itkahdus kutsuu täyttämään tehtävän, joka minulle on suotu. se korvien riipimisestä huolimatta on sisällöltään yhtä viaton kuin päivällä takertuminen jalan ympärille. se on tarvitsemista. halua olla lähellä.

olin eilen kirpputorilla. toivoin tavaroista eroon. toivoin sisäistä siivousta. siihen ei kierrätyksestä ihan ollut. mutta pojastani on. hän sai tänä aamuna vastenmielisen väsyneet silmäni aukenemaan elämälle. pari tuntia heräämisemme jälkeen tiskasin (äiti ja poika lähtivät kerhoon). kuppeja harjatessa alkoivat oman elämänpolun kaatumiset juosta silmissä. ymmärsin tämän hetken, isänä olemisen, oman kulkemiseni erityislaatuisuudesta jotain, mihin en ole niin tärkeiden kiireitteni uuvuttamilta silmiltäni nähnyt. oli pakko laskea harja vaahtoon ja ottaa astiakaapista tukea.

pienestä pojasta on paljoksi. kohta tulee toinen ihmeellinen. se on mahtavaa!

tiistai 2. lokakuuta 2007

nyt se iski!

todellisuus, nimittäin. vauva voi tulla minä hetkenä tahansa. olen nyt vähemmän valmis(tautunut) siihen kuin viimeksi, elian syntymän alla. siihen on kaksi syytä:

1) kotia on koetettu valmistaa vauvalle. järjestelty ja koluttu kaappeja yms. tehty niitä asioita, joille kohta ei ole aikaa. asiat etenevät hitaasti, hieman kerrallaan, mutta varmasti. oma epävalmius on helppo kietoa puuhasteluun ja kodin keskeneräisyyden kuteisiin.

2) työt. olen niin paljon työssä tai gradun ääressä tai muussa puuhassa, että en ehdi ymmärtää, että kohta meitä on neljä, kolmannes enemmän kuin nyt, kohta kotona asuu ihan uusi pieni tikkanen, joka vaatii ja saa vaatia kaiken sen välittämisen, mikä tälle kuuluu. tänään, esimerkiksi, roudasin aamulla varastosta sohvan ja hyllyt, jotka saimme myytyä (eläköön!) kierrätykseen, ja laitoin miltei loputkin varastoitavat laatikot ojennukseen syntyneeseen tilaan. sitten lähdin gradua tukevalle luennolle, sieltä tähän kirjaston lukupaikalle (josta on nyt aivan pakko kuitenkin nipistää aikaa tälle) käyttämään parin tunnin "graduajan". seitsemäksi on noustava tuomiokirkonmäelle työvuoroon. kotona olen yhdeltätoista.

olen hahmotellut ns. sektorielämistä. koti-, työ- ja opiskelusektorien pitäminen toimivassa tasapainossa tuntuu äärimmäisen vaikealta. gradun edessä koen voimattomuutta sille jäävän ajan pirstaloituneisuuden vuoksi. pari tuntia silloin tällöin. työvuorot syövät tärkeää aikaa sekä gradulta että kodilta. kotona oleminen alkaa olla yhä tärkeämpää nyt lopun aikoina, viimeisinä raskausviikkoina. jotta äitikin saisi levätä. mutta perheellisen on tienattava. tienestejä nostaakseen on valmisduttava. valmistuakseen on synnytettävä tutkielma. tutkielman tekemiseen tarvitaan aikaa. mistä sitä voisi ostaa? anybody?

tässä näitä koti-isin raskausarpia. tunnelmia, joita joku jo kovasti kyseli.

mutta, jottei valitus olisi huudoista suurin, pari riemunkiljaisua lienee syytä mainita lopuksi:

1) sain kuin sainkin teknisten ongelmien aiheuttamasta hässäkästä huolimatta kirppispöydän sunnuntaiksi. tervetuloa kaikki ostamaan tavarat minulta pois! valtterin kirppis, pöytä 719.

2) elia on nukkunut upeasti omassa sängyssään yö toisensa perään. satunnaisesti on tarvinnut käydä paijaamassa. puolikahdeksalta, kahdeksalta heräämisen sulostuttavat huoneistomme aamuja. tänään hän nukahti itse jopa päiväunille.

kyllä me selviämme. minäkin.