lauantai 13. lokakuuta 2007

huomenna hän tulee: vauva

huomenna hän tulee on kuulema samuel beckettin kuuluisin teos. olen lukenut siitä puolet. tai, ensimmäisen näytöksen.

tämän toisen draaman aion mennä loppuun asti.

sen ensimmäinen näytös on käynyt tänään, näin: äiti aavisteli aamulla lapsiveden tihkuvan. soitettiin osastolle. kahdeksi sovittiin tarkastus. isä sai kolmelta alkavan työvuoron vaihdettua. (kiitos katja!) äiti kävi testeissä. lapsivettähän se. äiti palasi kotiin. supistusten alkamiselle annettiin aikaa iltaseitsemään. niitä tuli harvakseltaan, vaihtelevin volyymein. kahdeksaksi labraan. isä ja poika palasivat kotiin. äiti jäi osastolle. esirippu sulkeutuu.

toinen näytös alkaa siten, että isä pitää puhelimessa äänet päällä läpi yön ja on valmiudessa lähtemään, mikäli synnytys alkaa. siksi mummi hälytettiin paikalle. (kiitos anoppi!) jos synnytys ei käynnisty, aamulla se käynnistetään. huomenna hän tulee. vauva.

seuraa väliaika. loppu on avoin mutta loppumaton. odotan sitäkin innolla, kauhulla ja onnella.

olo nyt: epätodellinen. tällä kertaa ajankohta tiedetään melko tarkasti. huomisen yli sen ei anneta mennä. saamme sunnuntailapsen. uudestaan. esikoinen nukkuu kauniisti sängyssään. huoneessa, jonka saimme juuri parahiksi, eilen, viimeisteltyä. tuntuu siltä, että juuri kun olemme oppineet elämään kolmestaan ja elämä on asettunut uomiinsa, tulee tupaan uusi ihminen, neljäs. pienen pieni, joka laittaa koko järjestyksen nurin, kiilaa paalupaikalle suloisena, itkevänä, tarvitsevana. saa (ainakin) isänsä tuntemaan jälleen itsensä pieneksi, ihmeelliseksi, avuttomaksi, armoitetuksi.

yksikin voi muuttaa maailman. [tähän aplodit]

2 kommenttia:

kristian kirjoitti...

onnea ja voimia päivään! kerro kun on uutisia!

Akseli kirjoitti...

vautsi vau, suorastaan jännittää täällä!