villen blogi

Toisen pääsiäispäivän saarna 18.4.2022 Ylösnousseen kohtaaminen Kuva: Pixabay Luuk. 24:13–35 Pääsiäinen – tuo kaikkien käännekohtien äiti. Pääsiäinen – tuo tunteiden ja tunneskaalojen juhla. Ajattelepa vaikka. Ensin palmusunnuntain iloinen odotus. Hurraahuudot ja hoosiannat. Tihentyvä tunnelma, kun ihmiset tungeksivat pääsiäisjuhlille. Jotkut odottavat pelastusta, näkevät kuninkaan aasin selässä. Vaatteita lasketaan tielle kuin punaista mattoa. Toiveet heräävät, suunnitelmia jo piirretään mieleen, kuvitelmia siitä, miten Jumala puuttuisi tilanteeseen ja antaisi apunsa. Sitten kiirastorstain lämpö ja läheisyys. Hämärtyneen illan yhdessäolo, yhteys ystävien kesken. Monenlaiset tyypit saman pöydän ääressä. Ja sitten kummalliset sanat: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, se annetaan teidän puolestanne.” Salaperäinen, arvoituksellinen tunnelma aivan kuin oltaisiin jonkin ihmeellisen äärellä, jonkin uuden edessä. Sitten yön pimeys. Getsemanen väsymys ja valveillaolon vaikeus.

Kiirastorstain saarna  14.4.2022 Jes. 25:6–10; Ap. t. 2:42–47; Luuk. 22:14–22 Kenen kanssa jaoit viimeksi aterian yhdessä? Entä, kenen kanssa haluaisit jakaa aterian? Kenen kanssa jakaisit aterian tilanteessa, jossa sinulla on jotain iloista kerrottavaa? Kenen kanssa jakaisit aterian, kun kaipaat lohdutusta? Kenen kanssa jakaisit aterian, jos voittaisit huippuillallisen kahdelle? Tai neljälle? Tai kymmenelle? Kenen kanssa jakaisit aterian, jos olisit menettänyt kaiken? Kiirastorstaina kristityt muistelevat, kuinka Jeesus jakoi aterian opetuslastensa kanssa. Ystävät olivat koolla. He viettivät yhdessä iltaa. Eikä se ollut mikään uusi tilanne. Monia kertoja aiemminkin Jeesus oli osoittanut vieraanvaraisuutta, avarakatseisuutta ja lempeyttä juuri ateriayhteyden kautta. Jopa niin rohkeasti, että monet kauhistelivat, kuinka hän saattoi aterioida sellaistenkin kanssa, jotka eivät muiden pöytiin kelvanneet. Mutta tuo ilta oli erityinen. Tuo ateria oli erityinen. Jeesus otti leivän, siunasi