torstai 24. toukokuuta 2007

kirjoittamisesta

kun avaan internet-yhteyden, pulpahtaa auki yhteyttä auki pitävän firman plaza. kolmas iso otsikko kysyy: "blogin avulla kirjailijan ura nousuun?" klikkaan jutun auki ja luen:

"Pöytälaatikkokirjailijan kannalta näyttää ainakin Yhdysvalloissa siltä, että verkkopäiväkirjan pitäminen voi sisältää mahdollisuuden onnenpotkuun uralla. Odotellaanko Suomessa nyt ensimmäisiä blogin kautta löydettyjä kirjailijoita?"

en voi kylläkään myöntää, että tämän oman blogini pitäminen hakisi julkisuutta tai julistaisi lukijakunnalleen erinomaisuuttani kirjoittajana. pikemminkin, kirjoittamiseni on terapiaa. kun kirjoittaa julkisesti, tunnustaa samalla, millainen on. antaa itsestään ja itsensä. toisaalta siihen liittyy myös tarve kertoa, miten täällä kotona menee, mitä isin elämä on.

sain rouvalta toissa jouluna lahjaksi julia cameronin oppaan nimeltään tyhjän paperin nautinto. se tarttuu kirjoittamiseen kovin myönteisellä otteella. aloitin lukemaan sen alkukappaleita jo varmaankin kolmanteen kertaan (en ole päässyt pidemmälle, maa ei ole ollut aiemmin valmis kylvölle) ja koin sen varsin hoitavana. minulle, joka olen tehnyt kirjoittamisesta jotain sellaista, mikä tarvitsee tarpeeksi aikaa, oikean vireen ja ylellisiä aiheita, eli siis mahdotonta, kirjan rohkaiseva ja kirjoittamista helppona ja luonnollisena pitävä asenne oli evankeliumia. cameronín mukaan kirjoittaminen on yhtä inhimillistä kuin hengittäminen. jokainen on syntyjään kirjoittaja, äidinrinnasta kirjoittamisen imenyt. se on ihmisen erinomainen väline hahmottaa elämäänsä, ja elämän auki kirjoittaminen itse asiassa eheyttää sitä. kirjoittaminen auttaa huomaamaan myös elämän valonkohdat.

ehkä tärkein havaintoni kirjaa naukkaillessani on ollut se, että maailmamme on ankaran vertailemisen ja standardien maailma. oma tekemisensä nähdään aina suhteessa muiden tekemiseen ja siihen, mitä muut siitä ajattelevat. näin ei pitäisi olla. (kuka sanelee sen, mikä riittää?!) jokaisella on mahdollisuus, valta ja oikeus muuttaa maailmaa. sanoilla etenkin.

perjantai 18. toukokuuta 2007

ohi on!

tentin luullakseni viimeisen tenttini. ainakin, mitä maisterin tutkintoon tulee. kuten ounastelin, oli kaksi vaihtoehtoa, toiseen vastasin.

viikon takaisesta tentistä eli jeopardyn kuvauksista en voi oikeastaan sanoa mitään, sillä tämä on julkinen media ja olen allekirjoittanut sakon uhalla sopimuksen, jonka nojalla en voi paljastaa mitään kolmannelle osapuolelle eli julkiselle medialle. kun tiedän, kerron, milloin katson itseäni neloselta.

joka tapauksessa, on tässä kaikenlaista muuta. ensiksikin, vaari eli isäni on ollut meillä pari päivää. hyvä niin, sillä tenttiin meneminen meiltä molemmilta olisi ollut varsin hankalaa, kun siskokin on muilla mailla. heidän aamunsa oli mennyt hyvin, mitä nyt elia oli heittänyt kenkänsä vessanpönttöön ja oli täytynyt hiekkalaatikolle laittaa sisätossut.

toiseksi, sain ihmeellisen innostuksen eilen lukiessani tenttiin (eikös sellaisia tulekin juuri silloin, kun tekee jotain, mitä mieluummin tekisi jotain muuta.) innostukseni kohteena oli - ja on - kellarin siivous. häkkivarastomme on näet täynnä kuin pietarin verkot kaloja. perkuuseen on käytävä ja nyt siihen on aikaa. siellä on mm. ikean sohva ja pari hyllyä, jotka laitan myyntiin (ota yhteyttä, jos kiinnostus heräsi!) lisäksi on vaatelaatikot käytävä läpi sieltä ja täältä tulleita lastenvaatteita ja päätettävä, mitä pidetään.

kolmanneksi, kahden viikon päästä alkavat kesätyöt=kesäloma. nyt se on niin nähtävä. tuntuu lomalta lähteä viikoksi riparille heti kesäkuun aluksi. kun näin ajattelen, taidan oikeasti pitää siitä työstä.

lopuksi, olen katsellut autoja sillä silmällä. kesän päätteeksi on laitettava sellainen. on hupaisaa huomata, että minä, joka en koskaan ole ollut erityisen viehättynyt autoista muuten kuin kyytivälineenä, hehkun poikamaista intoa selatessani ilmoituksia parivuotiaista farmareista.

olen löytänyt itseni!

torstai 10. toukokuuta 2007

tenttiä

hääloma onnistui. paikka oli yllätys, pari takaiskua tuli kasvoille heti kättelyssä, kun kuulimme, että ravintola on suljettu (jonkun toisen) häiden vuoksi koko illan (häävieraat järjestivät ohjelmaa majoituksessa kyllä yölläkin, mihin toinen meistä ikävällä tavalla heräsi). joka tapauksessa, sauna- ja allasosasto höyryineen ja poreineen rentoutti minut niin, että nukahdin poikkeuksellisesti jo hieman kymmenen jälkeen. ja vieläpä ennen vaimoa, joka jäi katsomaan pikkutvtä.

elia oli viihtynyt mummin ja tädin kanssa, mikä oli tietysti helpotus (= nyt uskallamme olla toistekin poissa!) jälleennäkemisen riemu oli sitäpaitsi korvaamaton. naama vääntyi iloon ja kädet huitomaan.

alkuviikko onkin mennyt uuden - ja viimeisen! - tenttikirjan avaamisessa. collinsin teksti on miellyttävää ja mielenkiintoista. sain myös kuulla suoriutuneeni edellisessä tentissä, todella odottamatta, täysin pistein. olin varsin vakuuttunut, että boyarin, joka jäi viimeiseen iltaan ja vielä tenttiaamun kahvipöytään, tekee viimeisessä tentissä comebackin. hyvä näin. on tässä vielä muutakin.

todellinen tentti onkin huomenna, kun koko kevään kytenyt haave toteutuu. tammikuun alussa elian kanssa aamulla television kanssa valvoessani koin suuren ilon, kun jo jenkeissä suosioni saavuttanut jeopardy näkyi aloittaneen näkymisen täällä kotikanavilla. innostuin heti ja laitoin hakemusta (=karsintavastaukset) vetämään. viimein sain puhelun ja koetuksen huomiselle. isi menee aamutelevisioon. siinä onkin pikkumiehellä syksyllä ihmettelemistä, kun yhdessä päivää aloitetaan kahden isin kanssa olohuoneessa. ja on siinä isilläkin huomenna jännäämistä. (tarkempi päivä ilmoitetaan halukkaille :)

perjantai 4. toukokuuta 2007

hyvällä aamumielellä

talossa on hulinaa. elia on nukkunut nyt kolmena aamuna yli 7ään. sen johdosta joutaakin jo nousta isi, äiti. lisäksi keittiössä odotti yllätys, kun mentiin ottamaan aamumaitoa: mummi, joka oli saapunut viikonlopuksi, nukkui siellä.

tänään mummi viettää iltapäivää pojanpoikansa kanssa, kun suntiot pitävät kesäkokousta. illaksi kotiin, huomenna vielä uimaan, mutta sitten koittaa elian ensimmäinen yö ilman isiä ja äitiä. on pumpulihääpäivä. menemme espooseen, presidentin rouva kaisa kallion nimissä lepoa tarjoavaan kylpyläkartano kaisankotiin.

eilen sain praktikumit fyysisesti pakettiin. vielä pitäisi panostaa henkisestä ja kirjoittaa raportit loppuun. kevät onkin sitten jo pian lopussa. kuukauden kuluttua alkavat kesä ja riparit keravalla. se tuntuu jälleen kivalta.