Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Mukana messussa

Kuva
2. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

Joh. 2:1-11



Päivän saarna oli tällainen. Messuun oli kutsuttu alueen rippikoululaiset, joista 65 eli noin 65% oli mukana. Ymppäsin saarnaan jumalanpalvelusopetusta ja vetelin viivoja evankeliumin ja messun välille.

Piia-kanttori tuumasi messun jälkeen, että kertomus Kaanan häistä voisi olla hyvin myös vertauskuvallinen teksti ehtoollisesta (häät, sulhanen, uusi viini).

Itse pidin pointtini iisimpänä ja keskityin siihen, että niin kuin Jeesus oli läsnä ihmisten iloissa ja suruissa, arjessa ja juhlassa, on hän mukana meidänkin elämässä, myös meidän messussa. Hän jeesaa, tukee ja pelastaa noloista tilanteista.

Siunattua viikkoa!

Saarna kasteesta eli siitä, mitä silmät ei nää mutta sydän ymmärtää

Kasteen lahja 1. sunnuntai loppiaisesta
Jes. 42: 1–4; Tit. 3: 4–7; Matt. 3: 13–17
Kuvittele mielessäsi kastemalja. Kastemaljaan vettä. Maljan ympärille ihmisiä, joku lapsi tai joku aikuinen, jonka otsaan valellaan vettä kolme kertaa. Mitä silmät tuossa näkevät? Veden, käden, kastettavan ihmisen ja hänen kimmeltävän otsatukkansa.
Uskosta sanotaan, että se on ”sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Se on hyvin kuvattu. Kasteessa tapahtuu paljon sellaista, mitä silmillä ei nähdä. Usko näkee vettä syvemmälle. Sydän voi nähdä siinä Jumalan tekevän hyviä rakkauden asioitaan.
Loppiaisaika on jollain tavalla uskon ruokkimisen aikaa. Se nimittäin kertoo, kuinka Jumala ilmestyy, kuinka hänen rakkautensa tulee näkyviin, kuinka hän on läsnä meidän keskellämme. Saamme nähdä jotain, mitä ei voi nähdä.
Loppiainen sytytti taivaallemme tähden, jonka ehkä sydämellä näimme. Tähden, joka vei meidät yhdessä tietäjien kanssa vastasyntyneen kuninkaan luo, Vapahtajan luo. Katsomaan Ju…