villen blogi

Jouluyönä 2015 Halleluja. Ylistäkää Jumalaa. Teille on syntynyt Vapahtaja. Vastasyntynyttä pidetään sylissä. Jouluyön sanamme on siksi syli. Syli. Mitä sinulle tulee sylistä mieleen? On syliinsä sulkevia ja on syliin kaipaavia. On tyhjiä sylejä ja sylejä, jotka ovat aivan liian täynnä kaikkea. On sylin mitta ja sylillinen halkoja, joilla sytyttää vaikka takka lämmittämään ja luomaan valoa. On syli, jossa levätä, on syli, jolla halata, on syli, jokaisella oman kokoinen. Mitä sinulla on sylissäsi? Mitä kannat mukanasi? Mistä pidät huolta tai mitä olet vailla? Tänä yönä sinulle ja minulle kerrotaan yöstä kauan sitten, yöstä, jolloin eräs syli oli täynnä askaretta ja armoa: ”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika ja hän synnytti pojan. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, sillä heille ei ollut sijaa majapaikassa.” Siinä seimessä makasi vastasyntynyt Vapahtaja. Ehkä eläimet ympärillä lämmittivät henkäyksillään. Äiti ja isä ottivat välillä syliin

Saarna itsenäisyyspäivänä 6.12.2015 Lahjaharjun kappeli Ps. 96: 1-9;  Saarn. 9: 13-18;  Jaak. 3: 13-18;  Joh. 8: 31-36 Luin rukouksen, joka alkoi sanoilla: ”Rukoilemme murroksen keskellä olevan kansamme puolesta.” Jäin miettimään noita sanoja. Murroksen keskellä olevan kansamme. Elämmekö murroksen keskellä, jos elämme, millä tavoin? On varmasti totta, että  98-vuotias Suomi on hyvin erilainen kuin Suomi 80 tai 50 tai 20 vuotta sitten, tai vaikkapa 10 vuotta sitten. Kun katsomme taakse päin, tuntuu että moni asia on muuttunut, ja että muutos on vuosi vuodelta yhä nopeampaa. Kukin löytää Suomen historiasta erilaisia vaiheita. Eri asiat haastavat kansaa eri aikoina. Suuret lamakaudet, sota, jälleenrakennus, kiihtyvä kaupungistuminen, teollisuuden muutos, teknologian kehitys. Toisin sanoen, aika, jota kulloinkin elämme, määrittää meidän valintojamme ja koettelee meidän  arvojamme. Eri aikoina myös kiitämme eri asioista. Ehkä siksi elämme aina jonkin murroksen keskellä. Jotain uu

Viikkomessu 3.12.2015 1.adventin jälkeinen viikko Luuk. 3: 7-14 Kun ihmisiä tuli joukoittain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: ”Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: ’Olemmehan me Abrahamin lapsia.’ Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”     Ihmiset kysyivät häneltä: ”Mitä meidän sitten tulee tehdä?” Hän vastasi heille: ”Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin.” Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: ”Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty.” Sotilaatkin kysyivät häneltä: ”Entä me, mitä meidän tulee tehdä?” Hän sanoi heille: ”Älkää ryöstäkö älkääkä kirist