villen blogi

Saarna 24.12.2023 Kaikki on kohdallaan. Joulu saa nyt tulla. Luukut on avattu. Lahjat on kääritty. Huoneet on siivottu. Joulu saa tulla. Tortut on leivottu. Laatikot paistettu. Suklaita maistettu. Joulu saa tulla. Joulupuu on rakennettu. Valot ikkunaan ripustettu. Joulupukille on kirjoitettu. Joulu saa tulla. Koulun ovet on suljettu. Työasiat mielestä putsattu. Joulurauha julistettu. Joulu saa tulla. On Enkeli taivaan laulettu. Yhteen on kokoonnuttu. Joulunvietto on aloitettu. Joulu saa tulla. Kaikki on kohdallaan. Joulu saa nyt tulla. Jouluun valmistautuminen voi tarkoittaa itse kullekin meistä kaikkea tätä tai sitten jotain muuta. Kukin tekee joululle tilaa omalla tavallaan. Toiselle on tärkeää, että perinteet pysyvät, toiselle ei ole niin väliä, mitä joulupöydästä löytyy tai sujuuko aattoilta tietyllä tavalla. Me olemme ihmisiä ja sellaisina erilaisia. Vietämme joulua niin kuin itse valitsemme. Olemme kukin omassa asennossa suhteessa tuohon joulun evankeliumiin. Jokainen on k

Saarna 6.12.2023 Saarn. 9:13-18; Jaak. 3:13-18; Matt. 20:25-28 Kuva Miki Pixabaystä ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.” Itsenäisyyspäivänä sekä tekee että ei tee mieli puhua taisteluista, joissa maamme säilytti vapautensa. Yhtäältä tuntuu pahalta, rintaa puristaa, puistattaa aivan ajatella sitä pelon ja uhan ilmapiiriä, joka on ollut niin tuttu monen täälläkin koolla olevan läheiselle, perheenjäsenelle tai sukulaiselle. Kun vaikkapa Tuntematon sotilas televisiossa toistaa sodan kauhuja, haluaisi mieluummin kääntää katseen tai kanavan toisaalle. Mutta samaan aikaan on muistettava, on ajateltava, on vuosi toisensa jälkeen palattava saman aiheen äärelle. Sillä, Luojan kiitos, olemme yhä itsenäisiä. Olemme vapaita, koska isät ja äidit taistelivat kerran, laittoivat henkensä kuolemalle alttiiksi. Sota taitaa olla meidän kansallissymbolimme, on teologi ja kouluttaja Juhana Torkki todennut. Olemme joutuneet taistelemaan vapautemme ja kansallisen

Saarna adventtina 3.12.2023 Kuva Mario Hagen Pixabaystä Siinä he kulkivat. Tietä pitkin. Levittivät vaatteita kuin matoksi, jonka päällä olisi tasaisempaa ja pehmeämpää astella. Alamäessä askel oli kevyempi, vauhti yltyi ja ilokin. Kaikki oli kohdallaan. Kaikki olivat yhdessä. Ja tässä, kirkon mattoa pitkin he kulkivat. Ja he lauloivat. Ja he olivat innoissaan. Juuri nyt oli oikea hetki laulaa hoosiannaa. Tästä alkaa tie kohti joulua. Tämän tien varrella olemme yhdessä. Tästä alkaa oma odotus. Omat askeleeni Jeesuksen vierellä, hänen kanssaan, hänen perässään. Mutta millainen on sinun tiesi kohti joulua? Millainen on hoosiannasi väreily? Millaisin ajatuksin adventtisi alkaa? Sillä vaikka tie olisi yhteinen ja kulkisimme sitä yhdessä, vaikka laulaisimme samaa laulua, jokainen kulkee kuitenkin omin askelin, oman elämänsä keskellä. Jokaisen ääni on ainutlaatuinen, sillä siinä kuuluu oman elämän henkäys. Millainen on sinun tiesi kohti joulua? Tie kohti joulua voi olla vaikkapa