villen blogi

suora sitaatti moleskine-muistikirjasta: "vuosi vaihtuu. jos juna on aikataulussa, vaihdan sitä pitäjänmäen asemalla, raiteella kolme. ehdin, ja hyvä niin, töistä aiottua aiemmin liikkeelle (siivosimme tiinan kanssa vimmattuina) ja saatan ihastella rahalla taiottuja värejä taivaalla lähijunan ikkunasta. juhla ei ole ollut minulle tärkeä lapsuuden jälkeen. siksi ei tee kipeää viettää vuodenvaihteen kriittistä hetkosta tätä vähemmän arkisissa merkeissä. ihmiset tarvitsevat määrähetkiä muistaakseen ajankulun. aika kuluu ja tiimalasi elää. aika katoaa. ihminen on kuin kukka joka kuivuu, kukoistaa mutta lopulta kuivuu. lopulta elämä on Jumalan kädessä, hänen joka on ajan tuolla puolen. mies yritti ennustaa tulevaisuuteni tarot-korteilla. kieltäydyin. tulevat päiväni ovat Jumalan kädellä." aika kuluu ja sen tästä sitaatista lukee. on tultu pitkä matka tästä tähän. sata kilometriä muuttoautolla, kaksi vuotta isolla vaihteella. onneksi viime kuukausina on ajettu rajoitusten mukaan. h

terveisiä nelostieltä. lähdimme aamulla kohti pohjoista, mummolaa, pysähdyimme kuitenkin matkalla papan luona, ja nyt olisi vielä 150 kilometriä matkaa jäljellä. elia heräsi juuri turhan aikaisin päiväunilta, sohvi nukkui varkain jo alkumatkasta eikä saa nyt uusista unista kiinni. minä istun takapenkillä ja vastaan epäaktiivisena lasten viihdyttämisestä. sohvi syö rusinoita vatsansa sekaisin, elialle laitan kohta dvd:n pyörimään. akussa ei tosin ole hirmuisesti virtaa. blogin kävijälaskuri kertoo, että tätähän luetaan siellä täällä. aivan varma en voi kuitenkaan olla missä, sillä oma liikkuva laajakaistani saattaa välillä olla espoossa, välillä raahessa. on kuitenkin hauskaa, että sivulla vieraillaan muualtakin kuin tältä koneelta. kiitos kannatuksesta! mummolareissu kestää tiistaihin. toivon mukaan saamme sukuloinnin ohessa levättyä edes hieman. vuosi vaihtuu ensi viikolla. sitten on taas uudenlainen ohjelma töissäkin. tiivis joka tapauksessa, luulisin. siksi olisi paikallaan löytää e

pieni poika makaa vuoteellaan, äiti valvoo vielä tämän unta, piirtää tähden ikkunaan. jossain sataa maahan lunta, valkeampaa lunta, aa-aa. lapsi kääntyy, ääni itkuinen, äiti huokaa: kuuleekohan kukaan? on pojan iho pehmoinen, yö kutsuu: lähde uneen mukaan, lapsen mukaan, aa-aa. jouluyö kaiken muuttaa voi, tää yö meidätkin. jouluyö rauhan tuo näihin huoneisiin. tuo rauha seimenkin! on myöhä, kotiin kävelee isä, muut kun ovat nukkumassa. katsoo ylös huolineen ja näkee tähden ikkunassa valvomassa, aa-aa. jouluyö kaiken muuttaa voi, tää yö meidätkin. jouluyö rauhan tuo näihin huoneisiin. tuo rauha seimenkin! --- verse: | em c | d | pre-chorus: | em | d | chorus: | g | d | em | c | g | d | c | c | 24.12.2008 rouvalle

Jouluaaton saarna Kuivannon kirkossa 24.12.2008 klo 14 Evankeliumi ja Enkeli taivaan: Luuk. 2:1-14 Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet mutta... 1. Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte s

on oikein, että paimenill' yksin työ. paimenia ovat paitsi papit, myös "päivystävät poliisit, suntiot, rantojen miehet, lähihoitajat, putkimiehet", kuten pastori siukonen listaa . itse saan palvella aattona ja jouluaamuna heti seitsemältä. tänään ja huomenna vietetään koulujen joulukirkkoja ja sunnuntaina on vielä neljännen adventin messu. tässä hässäkässä korostuu joulurauhan ja joulukiireen välinen kontrasti. pappi suihkii paikasta toiseen, mutta toivottamaan rauhaa. rauha on maassa ja ihmisillä, myös papilla, hyvä tahto. sillä kuinka sitä toivottaa, ellei sitä toivo ja siinä toivossa käy työhön kiireiseen? hyvä tahto olkoon tänä jouluna kotimme, työmme ja kaiken kanssakäymisemme paimensauva.

elokuun 31. päivänä kirjoitin juoksemisesta, tarkkaanottaen ystäväni kristianin heittämästä 300 kilometrin haasteesta. kilometrien kerääminen alkoi elokuun lopulla ja päättyy tänään. ilolla ja ylpeydellä julistan saaneeni kilometrini täyteen jo eilen! haaste oli haastava, mutta kannattava. kun syksyn alussa lenkit olivat pituudeltaan pitkälti niin pitkiä kuin mitä jaksoin juosta, olivat ne viimeisinä viikkoina niin pitkiä kuin aikaa juoksemiseen perheeltä sain anottua. tarpeeksi pitkiä, mutta helpompia kuin aiemmat lyhyemmät. kunto koheni syksyn aikana huomattavasti, henkinen jaksaminen suoraan verrannollisesti. kilometrini jakautuivat varmastikin (harmi, etten kirjannut kaikkea ylös) melko sopuisasti asvaltille ja maastoon. pääosan juoksin ehkä kuitenkin läheisellä pururadalla. maantiellä tein pidemmät ja loppusyksyn loskakelin lenkit. joitain kymmeniä kertoja kiersin urheilukentän ratakierrosta. nyt muistan, että ensimmäiset juoksut teinkin vielä pitäjänmäessä. lenkkikengät yhdistivä

Orimattilan kirkossa 14.12.2008 klo 10. Joh. 1: 19-27 Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?" Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: "En minä ole Messias." "Mikä sitten?" he kysyivät. "Oletko Elia?" "En ole", Johannes vastasi. "Oletko se luvattu profeetta?" Hän vastasi: "En." Silloin he sanoivat: "Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?" Johannes vastasi: "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie!' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut."     Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: "Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?" Johannes vastasi: "Minä kastan vedellä, mutta teidän kesk

muistan vielä maamme 75-vuotisjuhlat. poljimme koulun kentälle lumeen numerot 7 ja 5 ja sytytimme vuosiluvun kynttilöillä valoon. siitä on 16 vuotta. kyläkoulu on ohi ja muutkin koulut. elämänkoulu tosin jatkuu. tänään juhlin suomea jumalanpalveluksella ja seppeltenlaskulla sankarihaudalle. kaupunginvaltuutettu nosti puheessaan esille tärkeän joukon: nuoret. nuoria ei unohdeta. eihän. olen tuntenut eilen ja tänään kummallista onnea. pääsyy on perhe. minulla on upea vaimo ja mahtavat vintiöt. kaikki nukkuivat eilen automatkalla ja katselin heitä salaa. mutta ovat he rakkaita myös hereillä, vaikka välillä energiavaje kasvaa enemmän kotona kuin lenkillä. onnen toinen syy onkin lenkkeily. suuri kiitos kuuluu kristianille lontooseen, kun haastoi minut kilometritaisteluun. kristian on itse rikkonut 400 kilometrin rajan, minä tavoittelen yhä alkuperäistä kolmeasataa. aikaa on vielä yhdeksän päivää, matkaa puoli kilometriä vaille maraton. yhdellä juoksulla en aio sitä nykäistä, vaikka tavoitte