villen blogi

Adventin tuomasmessun saarna 28.11.2021 Jes. 62:10-12; Matt. 21:1–9 Dasha Kudryavtseva Pixabaysta Millainen on sinun tiesi kohti joulua? Tiellä kun vaellat, kun taas jotain tavoitat, maahan kun painat askeleita, mieleesi toiveita. Tie kohti joulua voi olla vaikkapa KAIPAUKSEN tie. Odotuksen, aavistuksen, huokauksen tie.  Tie, jota kulkiessaan on kuin jotain vailla, jotain kaivaten, jotain erityistä tarviten. Lohtua, iloa, merkitystä, jaksamista, innostusta, suuntaa, tai jotain muuta, mikä on ollut jo pidempään kateissa.  Sen tien varrella kuuluu aivan varovainen hoosianna. Hiljainen rukous, jolla yhdyn kyllä joukkoon, mutta sopivasti etäämpää. Sieltä välimatkan päästä katselen ja tarkkailen, kuka on tämä, joka ratsastaa aasilla, kuka on tämä, jota kuninkaaksi sanovat. Hoosianna, sinulle, joka saavut, hoosianna sinulle, lempeäkasvoinen hahmo nöyrän ratsusi selässä. Hoosianna täältä kaipauksen tieltä. Tie kohti joulua voi olla myös ILON JA RIEMUN tie. Sen varrella hoosiannani

Pyhäinpäivänä 2021 Kuva: Pixabay Ilm. 22:1-5; Matt. 5:1-12 Kynttilän liekki lepattaa tuulessa. Hauta on tuore, ainakin muistoni on. Se on peitetty äskettäin, tai ehkä jo aikaa sitten. Sytytin sen luo kynttilän muistoksesi. Liekki lepattaa tuulessa niin kuin kaipaus saa sydämeni lepattamaan. Suru värisyttää, laittaa huojumaan, ikävä tekee levottomaksi. Muistellessani mieli liikahtelee sinne tänne kuin pieni liekki kynttilässä. Se on niin hento ja herkkä, yhden puhalluksen varassa. Äkkiä mieleni on rauhaton kuin kynttilän liekki tuulessa. Kun kuolema käy lähellä, se tuo mukanaan pelon ja monta kysymystä, tuntematon koskettaa, katoavaisuuden tuuli puhaltaa. Ajattelen sinun elämääsi, ajattelen omaani. Kuinka kauan liekki vielä palaa? Sinun liekkisi oli kaunis. Kynttilän valo on lämmin niin kuin sinun elämäsi oli. Saan muistoista voimaa ja lohdutusta. Kaikki mitä minulle merkitsit, kaikki mitä sinulta sain. Eletyn elämän kiitos loistaa pienestä liekistä, sen lämpö kertoo sinusta. Minun suru