Kun sytytät kynttilän

Pyhäinpäivänä 2021

Kuva: Pixabay

Ilm. 22:1-5; Matt. 5:1-12

Kynttilän liekki lepattaa tuulessa. Hauta on tuore, ainakin muistoni on. Se on peitetty äskettäin, tai ehkä jo aikaa sitten. Sytytin sen luo kynttilän muistoksesi. Liekki lepattaa tuulessa niin kuin kaipaus saa sydämeni lepattamaan. Suru värisyttää, laittaa huojumaan, ikävä tekee levottomaksi. Muistellessani mieli liikahtelee sinne tänne kuin pieni liekki kynttilässä.

Se on niin hento ja herkkä, yhden puhalluksen varassa. Äkkiä mieleni on rauhaton kuin kynttilän liekki tuulessa. Kun kuolema käy lähellä, se tuo mukanaan pelon ja monta kysymystä, tuntematon koskettaa, katoavaisuuden tuuli puhaltaa. Ajattelen sinun elämääsi, ajattelen omaani. Kuinka kauan liekki vielä palaa?

Sinun liekkisi oli kaunis. Kynttilän valo on lämmin niin kuin sinun elämäsi oli. Saan muistoista voimaa ja lohdutusta. Kaikki mitä minulle merkitsit, kaikki mitä sinulta sain. Eletyn elämän kiitos loistaa pienestä liekistä, sen lämpö kertoo sinusta. Minun suruni on myös kiitollisuutta sinusta. Minun kaipuuni on valoisan muistosi vaalimista, lempeä halaus ajatuksissani sinulle. Siksi sytytän sinulle tämän kynttilän.

Sytytän tämän kynttilän, koska tarvitsen valoa. Tarvitsen toivoa, jotta näkisin paremmin pimeässä, marraskuisen harmauden keskellä. Kynttilän liekki on rukouksen liekki. Se nousee kohti taivasta. Se loistaa taivaan valoa murheellisille, kaipaaville, surun ja ikävän murtamille, keskeneräisyyden ja sanomattomien sanojen keskelle, ehtimättömille hetkille, menetetyille ja menettäneille, luopuneille ja luottamusta etsiville. Kynttilän liekki luo valoaan heille. Kynttilän liekki tuo toivoa meille.

Samasta toivosta Jeesuskin puhuu. Nähdessään kansanjoukot hän nousi vuorelle ja alkoi opettaa. Mitä Jeesus sanoo tänään meille? Mitä hän sanoo nähdessään tämän kansanjoukon, kaipaavien joukon, joukon täällä kirkossa, joukon siellä täällä, striimien päässä? Mitä hän sanoo nähdessään meidät, jotka haluaisimme sytyttää kynttilään liekin ja sen äärellä muistaa ja ajatella?

Mitä hän sanoo nähdessään minut tai sinut, joka suret ja kaipaat,

sinut, johon sattuu, sinut joka kärsit,

sinut, joka kärsivällisesti odotat parempia päiviä,

sinut, jota vastaan on rikottu,

sinut, joka kaipaat rauhaa ja oikeudenmukaisuutta,

sinut, joka ikävöit, sinut jolta puuttuu ihminen läheltä,

sinut, joka olet menettänyt ja joutunut luopumaan,

sinut, joka tarvitset jotain mihin turvautua, jotain mikä antaisi rohkeutta, jotain mikä lohduttaisi?

Mitä Jeesus sanoo nähdessään sinut ja minut tänään?

Että sinun on taivasten valtakunta.

Sinä saat lohdutuksen. 

Sinä perit maan.

Sinut ravitaan.

Sinut armahdetaan.

Sinä saat nähdä Jumalan.

Sinä saat Jumalan lapsen nimen.

Sinun on taivasten valtakunta.

Ja palkkio, jonka taivaassa saat, on suuri.

Että sinä olet autuas. Sinä olet onnellinen.

Vaikka ei siltä aina tuntuisikaan.

Vaikka nyt elämän täyttäisi ennemmin harmaus ja murhe,

vaikka menetykset ja kaipaus nakertaisivat pohjaa pois,

vaikka olo olisi pettynyt ja mieli olisi maassa.

Vaikka nyt olisi näin, se voi olla sitä vain väliaikaisesti, sillä kaikella on oma aikansa.

Pettymyksillä omansa, mutta myös lupauksilla omansa. Lopulta kaikki kääntyy hyväksi.

Jeesus lupaa, että saa olla hengessä köyhä. Taivasten valtakuntaa ei ansaita kelpaamalla, jaksamalla tai pärjäämällä. Jokainen on Jumalalle yhtä rakas ja arvokas. Taivas on hänen lahjansa niin kuin kaikki hyvä, mitä meillä on. Elämä itse, kasteen armo, läheiset ihmiset, yhteys toisiimme, lämpö, jota toisillemme jaamme.

Jeesus lupaa, että murheellinen saa vielä lohdutuksen, että myötätunnolla ja armahduksella on oma aikansa. Kaipaus täyttyy ja kysymykset saavat ehkä vastauksen. Oikeudenmukaisuus toteutuu. Rauhaa kannattaa rakentaa. Sovintoa on syytä pitää yllä. Rakkaus ja hyvyys ovat kuolemaa vahvemmat. Vaivan jälkeen koittaa lepo.

Me saamme turvautua tänään näihin Jeesuksen lupauksiin. Ne on tarkoitettu toivoksi meitä varten. Riittämättömyydessä ja kelpaamattomuudessa, surussa ja kaipauksessa, pelossa ja ahdistuksessa saamme etsiä toivoa näistä hänen sanoistaan. ”Autuaita murheelliset, he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hengessään köyhät, heidän on taivasten valtakunta.”

Kynttilän liekki symboloi iankaikkisuuden toivoa, se on uskon liekki, joka luottaa elämään kuoleman jälkeen. Pienikin uskon liekki riittää. Vaikka maanpäällinen elämä päättyy, elämän liekki jatkaa palamistaan edelleen ikuisessa elämässä Jumalan luona.

Raamatuntekstissä kuvataan taivasta, kuinka siellä ”kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa.” ja kuinka ”yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa.”

Pyhäinpäivä on kaikkien pyhien päivä. Jumala pyhittää ihmisen pyhyydellään, hyvyydellään ja rakkaudellaan. Pyhä Henki tekee syntisistä pyhiä, hän välittää ihmiselle Jumalan hyvyyden ja Kristuksen armon. Tässä messussa Jumala tulee luoksemme. Hän kohtaa ehtoollisessa, hän antaa rakkautensa ja lohdutuksensa, hän kuulee rukoukset ja tuntee koko elämämme.

Ehkä myös kynttilän liekissä Pyhä Henki voi tuoda meille kokemuksen Jumalan läsnäolosta. Tänään toivon sinulle lohdutusta, rohkeutta ja luottamusta siihen, että he, jotka eivät enää ole meidän luonamme, ovat Jumalan luona. Ja Jumala on puolestaan meidän luonamme, hän on meidän valomme, hän on meidän toivomme. Kun sytytät kynttilään liekin, heijastakoon se sinulle taivaan valoa ja sytyttäköön sinussa toivon jälleennäkemisestä kasvoista kasvoihin kerran sitten siellä, missä yötä ei enää ole.

Ja ehkä sinäkin voit olla valontuoja toiselle, lohduttaja, rohkaisija, läsnä siellä, missä suru painaa hartiat alas, siellä, missä on väliä, että kuljetaan vierellä, siellä, missä voi jakaa lämpöä ja toivoa toiselle. Sytytä sinäkin liekkisi pimeään. Varjele tulta maailman tuulissa.