villen blogi

Saarna 21.1.2024 3. sunnuntai loppiaisesta: Jeesus herättää uskon 5.Moos. 32:36-39; 2.Kor. 1:3-7; Mark. 1:29-39 Kuva  愚木混株 Cdd20   Pixabaystä Vuosia sitten rippikoulussa luettiin läpi Markuksen evankeliumi pari lukua päivässä. Muistan, kuinka lukemisen jälkeen nuoret esittivät kysymyksiä kohdista, jotka olivat jääneet tekstissä epäselviksi tai mietityttämään. Jotain taitaa kertoa noista kysyjistä ja ehkä myös minusta, että on jäänyt elävästi mieleen, kuinka tämän Markuksen ensimmäisen luvun kohdalla yksi ryhmä halusi tietää vastauksen juuri tähän heitä askarruttavaan kysymykseen: Miksi ihmeessä Jeesus paransi Simonin anopin? Tekstissä tuskin on kyse anoppivitsistä, mutta ehkä kysymys liittyi siihen, että anopeilla saattaa olla, kylläkin ihan turhaan, todellisuutta huonompi maine. Monilla on tai on ollut varsin hyvä anoppi ja suhde toiminut molempiin suuntiin. Mutta kiistatonta on, että kysymys anopista voi olla myös vaikea. Ihan siksikin, että ihmissuhteet eivät ole aina helppoja, ei p

Saarna 7.1.2024 1. sunnuntai loppiaisesta: Kasteen lahja Gal. 3:23-29; Luuk. 3:15-18, 21-22 Kuva Michal Jarmoluk Pixabaystä Viime päivien kylmissä keleissä moni on todennut, että pakkanen on pukeutumiskysymys. Vilua vastaan käydään villapaidoilla. Paleltumiselta suojaudutaan lapasin ja lämpökerrastoin. Jotain on hyvä olla ihmisen ja maailman kylmyyden välissä. Myös kaste on pukeutumiskysymys. Perinteenä on, että ristiäisissä kastettava puetaan valkoiseen kastemekkoon. Se on aivan erityinen asu. Sama valkoinen asu on yllä nuorilla konfirmaatiossa ja heillä, jotka alttarilla palvelevat. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” Kastemekko ja papin alba, valkoinen vaate, kertovat molemmat siitä, mihin kastettuna ollaan puettuna. Kasteessa pukeudutaan Kristukseen. Kristus tulee suojaksi ihmisen ja maailman kylmyyden väliin, lämpökerrastoksi synnin, kuoleman ja pahan valtaa vastaan. Kastemekko ja alba ovat valkoisia, koska valkoinen on puhtauden

Saarna uudenvuodenpäivänä 2024 Jes. 42:5-8; Ilm. 3:7-8; Matt. 4:12-16 Kuva: Pixabay Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut. Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Odotatko että asiat pysyvät ennallaan? Kaipaatko muutosta? Mihin suuntaan? Uuden edessä voi joskus pelottaa tai jännittää. Epävarmuus saattaa iskeä. Osaanko tarttua hetkeen, kun sen aika on? Entä jos tilaisuus menee minulta ohi? Ovi on auki, mutta uskallanko kurkata siitä sisään? Toisaalta uuden edessä voi tuntua myös vapauttavalta. Että vihdoin ovi on auennut, olen sitä niin kauan jo koputellut. Niin pitkään olen odottanut, että asiat muuttuisivat ja tapahtuisi jotain. Tätä olen kaivannut, tähän olen ehkä myös valmistautunut, tätä olen toivonut. Että lukot loksahtaisivat, ovi aukeaisi, paikoillaan olemisen aika tulisi päätökseen. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut. Ehkä tänä vuonna siitä ovesta pilkistää sisään valoa. Ehkä sisään sinnekin, missä on aivan pimeää, voimat loppuneet ja hehku hiipunut