sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Aarre on löydettävissä

Tänä sunnuntaina saarnasin Tartossa. Olemme täällä päin riparilla. Kirkossa oli reilut 30 seurakuntalaista, me tuotiin 28 lisää. Saarnan jälkeen nuoret lauloivat Juha Tapion Väsyneet maan. Joku huomasi vanhan naisen kyynelehtivän.

Saarna Tarton Jaanin kirkossa 18.6.2017
Katoavat ja katoamattomat aarteet

Matt. 13:44-46
Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”

Rakkaat ystävät, hyvät tartolaiset. Terveiset Jyväskylästä, Suomesta. Olemme saaneet rippikouluryhmän kanssa viettää leiriä kauniissa maassanne. Täällä näemme, kuinka Jumala antaa meille monenlaista hyvää. Olemme löytäneet monia asioita. Olemme löytäneet vieraanvaraisuutta, uusia kokemuksia luonnon keskellä, uusia ystäviä. Tänään löysimme tänne kirkkoon. On ilon ja kiitoksen paikka, kun saamme tulla yhteiseen messuun, saamme palvella yhteistä Jumalaa, oppia hänestä uutta ja kiittää häntä siitä, mitä hän on meille antanut.

Me ollaan rippikoulussa opeteltu tuntemaan Jeesusta ja hänen opetuksiaan. Jeesus opetti usein vertauksin. Hän kertoi tarinoita. Piirsi kuulijoiden mieliin kuvia. Miksi Jeesus teki niin? Ehkä kuvat ja esimerkkitarinat oli helpompia muistaa. Ehkä niitä oli helpompi ymmärtää, kun vertaukset nousivat tutusta ja tavallisesta elämästä. Ehkä täytyi käyttää vertauskuvia, kun puhuttiin asioista, joita on sanoilla vaikea tavoittaa. Siitä, millainen Jumala on. Siitä, millainen taivas on. Siitä, millainen on taivasten valtakunta. Uskon kieli tarvitsee kuvia, joita katsella.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu ja piirtää kuvan aarteesta. Hän vertaa taivasten valtakuntaa aarteeseen, joka on kätketty maahan. Taivasten valtakunta on siis jotain, mikä on kätketty, se on piilossa, se täytyy etsiä, mutta sen voi löytää. Taivasten valtakunta ei siis ole jotain, mikä kiiltää ja kimmeltää, kuten ne rikkaudet, joita me pidämme aarteina. Raha, auto, asunto, uusimmat trendivaatteet, kallis kello, tyylikkäät korut ja niin edelleen. Taivasten valtakunta on aarre, jonka löydettyään mies iloissaan myy kaiken, siis kaiken muun itselleen arvokkaan, kaikki muut aarteet, kellot ja korut, jotta voi ostaa löytämänsä aarteen. Taivasten valtakunta on siis jotain, minkä rinnalla muut aarteet kalpenevat eivätkä enää tunnukaan niin tärkeältä.

Sitten Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa kallisarvoiseen helmeen. Sama idea kuin aarteen kohdalla. Kun kauppias löytää helmen, hän myy kaiken, jotta voi ostaa sen. Kauppias etsi helmiä. Mitä sinä etsit? Mitä sinä tavoittelet? Mitä sinä tarvitset? Jokainen etsii jotain, mihin turvautua. Jotain, minkä varassa voisi elää. Monelle se on jotain rikkauksia ja omaisuutta. On helppo ajatella, että voi rakentaa elämänsä omaisuuden varaan. Että kun on tarpeeksi varaa, ei ole mitään hätää. Että silloin elämästä selviää.

Mutta entä kun elämässä tulee eteen jokin tiukka paikka, koettelemus, vastoinkäyminen, josta ei noin vain rahalla pääsekään eroon. Entä kun uusi auto tai uudet tennarit eivät pelastakaan hädästä. Riparillakin pohditaan sitä, mikä elämässä on todella tärkeää, sitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun ihminen etsii merkitystä elämälleen, sitä mitä hän voisi merkitä toisille ihmisille tai merkitä itselleen, löytyy aarre kätkettynä. Taivasten valtakunnassa, Jumalan luona, ihmisellä on merkitys ja apu tiukassa tilanteessa. Jumala paljastaa apunsa hiljaisuudessa, näkymättömissä, salaisuudessa. Ja mikä parasta, Jumalalle ei raha kelpaakaan. 

Luterilainen maailma viettää tänä vuonna reformaation merkkivuotta. 500 vuotta sitten Martti Luther etsi merkitystä Jumalan edessä. Hän löysi ahdinkoonsa pelastavan sanan Raamatun kätköistä. Lutherin löydön voi tiivistää iskulauseeseen: ”Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen tähden.” Armo on Jumalan lahja. Se ei maksa mitään. Se on ilmainen aarre, joka odottaa löytäjäänsä. Usko voi sydämen kätköissä etsiä ja löytää sen.

Ei siis väliä onko rikkain tai köyhin, Jumalan edessä jokainen on kallisarvoinen helmi sellaisenaan. Jokainen on Jumalalle rakas. Sen merkityksen löytyminen on aarre, jonka rinnalla kaikki muu menettää arvonsa. Sillä omaisuus hupenee ja häviää. Jumalalta ei armo koskaan lopu, sitä saa pyytää aina lisää. Vaikka kaikki olisi mennyt, rahat ja maine ja ystävyyssuhteet, armo pysyy. Jumala ei arvioi meitä sen perusteella mitä meillä on tai mitä meiltä puuttuu. Hän arvioi meitä sen perusteella, mitä hän voi meille antaa: rakkautta ilmaiseksi.

Siksi Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan. Etsimään meitä, Jumalan kadonneita helmiä. Parantamaan sairaita, armahtamaan syntisiä, lunastamaan meidät eli ostamaan meidät vapaiksi kuolemalta. Jeesus tuli meidän luoksemme, jotta me pääsisimme Jumalan luokse. Jeesuksen ansiosta saamme elää lähellä Jumalaa, hänen aarteinaan. Saamme luottaa, että hän tahtoo omistaa meidät ja pitää meistä huolta.

Taivasten valtakunta, kätketty ja salainen. Valtakunta, jossa tärkeää on rakkaus. Jumalan todellisuus, jossa välitetään ja pidetään huolta. Jumalan rakkaus on valtakunta, joka odottaa meitä jokaista, jos sitä tahdomme etsiä. Me olemme päässeet tuon valtakunnan sisälle jo kasteessa. Kasteessa Jumala on kutsunut meidät valtakuntaansa ja luvannut rakastaa meitä kaikkina päivinä. Usein elämässä käy niin, että tuo valtakunta katoaa jonnekin elämän muiden tärkeiden asioiden alle piiloon. Elämässä on monenlaista hyvää. Jumala on antanut meille paljon. Ja hänen rakkautensa on löydettävissä aina uudestaan.

Katsotaan ristiä. Se kertoo Jumalan rakkaudesta. Katsotaan ympärillemme. Toiset ihmiset kertovat Jumalan rakkaudesta. Katsotaan kaunista luontoa. Se kertoo Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Taivasten valtakunta ja Jumalan rakkaus on löydettävissä. Ja kuten mies, joka löysi aarteen pellon kätköstä, mekin saamme iloita siitä, että olemme rakastettuja ja armahdettuja. Siksi ilo kiiltää kasvoillamme kauniimpana kuin kulta tai hopea. Tätä iloa me jaamme toisillemme ja se voi levitä naapurimaahan ja koko maailma

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kolmiot ja naamiot ja mitä näitä onkaan, että ymmärtäisi paremmin

Saarna Pyhän Kolminaisuuden päivänä 11.6.2017
Salattu Jumala
Saarn. 8: 16-17; Ef. 4: 1-6; Joh. 15: 1-10

”Vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.”

Saarnaajan oivallus osuu tähän päivään kuin nenä päähän. Jumalan kanssa ymmärtäminen ja käsittäminen menee ponnisteluista huolimatta helposti pään rapsutteluksi.

Sanan ymmärtäminen taustalla on sana ympäri. Ymmärtäminen on ympäri kulkemista, asian kiertämistä ja katselua eri näkökulmista. Sitä paremmin ymmärtää, mitä enemmän jaksaa tarkastella eri suunnilta.

Sanan käsittäminen taustalla on puolestaan kädet. Käsittäminen on sitä, että tartutaan asiasta kiinni, otetaan se käsiinsä ja tutkitaan ja hypistellään vähän lähemmin.

Mutta Jumalaa ei voi sillä tavalla ymmärtää tai käsittää. Emme voi kulkea Jumalan ympäri. Emme voi pyöritellä Jumalaa käsissämme. Hän on liian suuri sellaiseen. Ennemminkin Jumala ympäröi meitä, hän pitää meitä käsissään. Hän ymmärtää ja käsittää meidät, sillä hän on meidät luonut, lunastanut ja pyhittänyt.

Vaikka Jumala on salattu ja ymmärrystämme suurempi, usko pyrkii aina ymmärtämään, tai ainakin ihmettelemään, hämmästellen katselemaan ja tutkimaan, millainen Jumala on.

Tänään katselemme Jumalaa kolmesta näkökulmasta. Kristityt ovat ensimmäisistä vuosisadoista lähtien puhuneet kolmiyhteisestä Jumalasta. Se on yritys kuvata sitä, miten Jumala toimii suhteessa ihmiseen. Yksi tapa kuvata Jumalan kolmea persoonaa on käyttää symboleita. Siitä messumonisteestakin löytyy tasasivuinen kolmio, ja sen sisältä lisää symboleja. Palava pensas, jossa Jumala ilmestyi Moosekselle. Betlehemin tähti Jumalan Pojan syntymän merkiksi. Kyyhkynen Pyhän Hengen symbolina. Kolmiossa on kolme kulmaa, kuten Jumalalla on kolmea persoonaa. Kolmion kulmista voi meitä kohti osoittaa aina vain yksi kulma kerrallaan. Jokainen kulma kertoo jotain Jumalasta. Jumala lähestyy meitä Isänä tai Poikana tai Pyhänä Henkenä. Voisiko usko kolmiyhteiseen Jumalaan merkitä jotain sellaista, että katselemme Jumalaa ja hänen tekojaan eri näkökulmista, voimme nähdä vain vähän kerrallaan siitä, millainen Jumala on ja millainen on hänen suhteensa meihin.

Sanotaan, että Jumalalla on kolme persoonaa. Sana persoona tarkoitti alunperin naamiota, jonka kreikan näyttelijät asettivat kasvoilleen esittäessään eri rooleja. Ehkä yksi ja sama Jumala laittaakin kasvoilleen aina eri naamion, lähestyy meitä eri rooleista, eri tehtävistä käsin. Lähestyy meitä naamioituneena, salattuna, joskus myös tuntemattomana. Emme aina edes tajua, miten Jumala elämässämme toimii, miten paljon ja millä tavoin. Se on ihmeellistä.

Jumalaa on mahdotonta rajoittaa sanoihin ja mielikuviin. Mutta koska yritämme ymmärtää, tahdomme Jumalan tuntea, me tarvitsemme joitakin sanoja ja joitakin kuvia. Joku onkin sanonut, että Jumala on niin suuri, että emme voi hänestä puhua mitään, mutta koska Jumala on niin suuri, hänestä on pakko puhua.

Tänään haluaisin etsiä merkitystä kolmelle kuvalle täällä Kaupunginkirkossa. Täällä on paljon erilaisia symboleja, rikasta kuvakieltä, puhuttelevia lasimaalauksia, paljon kaunista katseltavaa. Mutta keskitytään tänään kolmeen eri kuvaan. 

Ensiksi katselen tähtiä. Täällä me vietämme messua aina tähtitaivaan alla. Tähdet kertovat Jumalasta Isänä, taivaan ja maan Luojana. Kun me istumme ja katsomme, hengitämme ja ihmettelemme, voi tulla tunne, että miten pieniä me tähtien vinkkelistä ollaankaan. Mutta samalla me istumme, katsomme, hengitämme, koska Jumala on tahtonut niin. Hän on tahtonut antaa meille elämän. Hän on tahtonut antaa meille jalat, joilla tulla koolle. SIlmät, joilla katsella. Aivot, joilla ajatella ja synnyttää merkityksiä. Me olemme itsekin symboli Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Tässä tähtitaivaan alla.

Toinen symboli, jota katselen, on tuo merkillinen kirjainyhdistelmä alttaripöydässä olevan ympyrän sisällä. IHS. Oletko miettinyt mistä nuo kirjaimet tulevat? Sillä kyseessä ei ole Imatran tai Ilmajoen tai mikään muukaan Hiihtoseura. Kyseessä on kyllä lyhenne, mutta kyseessä ovat kreikkalaiset isot kirjaimet I, pitkä E ja S. Kreikan pitkä e eli eeta, näyttää meidän Hoolta. Siksi se hämää. Oikeasti siinä ei siis lue IHS vaan IES. Lausuttuna se sanotaan Iees. Suomalaisittain siinä lukisi Jees. Se on Jeesuksen lyhenne samaan tapaan kuin vaikkapa Johanneksen lyhenne on Joh ja Efesolaiskirjeen lyhenne on Ef. 

Alunperin IES on siis lyhenne nimelle Jeesus, mutta sille on annettu myös muita merkityksiä, kun on haluttu lukea siinä nimenomaan IHS. Silloin lyhenteen on sanottu tulevan kreikan sanoista Iesus, Huios, Soter. Suomeksi Jeesus, Poika, Pelastaja. Alttaripöytään on siis merkitty, kuka on tuon pöydän isäntä. Kuka tarjoilee siinä anteeksiantamuksen ja sovinnnon ateriaa. Ja mistä tuossa ateriassa on kysymys. 

”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä.” sanoo Jeesus päivän evankeliumissa. Poika rakastaa meitä Isän rakkaudella. Isä rakastaa meitä, tuon rakkauden me kohtaamme, kun katselemme kaikkea mitä Jumala on luonut. Poika rakastaa meitä ja tuon rakkauden me kohtaamme, kun käymme tuohon Jeesuksen isännöimään pöytään, jossa hän antaa itsensä meille. Poika on lunastanut meidät vapaiksi synnistä ja kuolemasta. Hän on kuollut meidän puolestamme. Hänen rakkaudestaan me saamme anteeksi ja uuden elämän. Vaikka tähtien alla tuntisimme itsemme kuinka pieniksi ja vähäisiksi tahansa, Jumala on tahtonut rakastaa juuri meitä ja pelastaa Poikansa kautta juuri meidät. 

Kolmas symboli, jota tänään katselen, on tuo messumonisteen kolmiostakin löytyvä kyyhkynen. Kirkosta kyyhkynen löytyy alttarin yläpuolella, aivan tuosta alttaritaulun päältä. Kuten viime sunnuntain, helluntain sanoma muistutti, kyyhkysellä kuvataan Pyhää Henkeä, joka laskeutuu linnun lailla meidän luoksemme. Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Pyhä Henki on se, joka synnyttää ja saa meissä aikaan uskon Jumalaan. Hän välittää meille Isän rakkauden ja Pojan rakkauden. Hän toimii sanan ja sakramenttien kautta.

Pyhä Henki saa meissä aikaan hyviä hedelmiä, kun pysymme kiinni Kristuksessa, kuin oksa pysyy kiinni puussa tai köynnöksessä. Mitä tuo kiinni pysyminen voisi olla? Ainakin se voisi olla sitä, että tulemme koolle, vietämme aikaa kirkossa, ihmettelemme yhdessä, olemme yhdessä Kristuksen ruumis tai oksista koostuva puu. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Sen jäseninä me olemme kiinni Kristuksessa. Ilman häntä me emme saa aikaan mitään. Siksi me tarvitsemme yhteyttä. Tuon yhteyden me saamme kokea, kun Pyhä Henki välittää meille Jumalan rakkauden sanansa kautta, kasteen kautta ja ehtoollisen kautta. Kyyhkynen alttarin yläpuolella kuvaa sitä, kuinka Pyhä Henki voi auttaa meitä luottamaan ehtoollisen lahjaan. Pyhä Henki tuo leivässä ja viinissä Kristuksen meidän luoksemme. Saamme ottaa vastaan pelastuksen lahjan. Meidät on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Meidät on kasteessa liitetty oksina viinipuuhun. Meidät on liitetty Jumalan rakkauteen. Isän rakkauteen. Pojan rakkauteen. Pyhän Hengen vakuuttamaan ja välittämään rakkauteen.

Jumala toimii monin tavoin. Me saamme katsella hänen salaisuuttaan monelta puolelta. Kukin aina omasta elämän kulmastaan käsin. Vaikka Jumala on salattu, vaikka häntä ei täysin ymmärtäisi tai käsittäisi, vaikka hänellä on monia naamioita, on kaikkien noiden naamareiden takana joku, joka rakastaa meitä tällaisina kuin olemme. Hän on meidät luonut tällaisiksi. Hän tahtoo, että voimme elää lähellä häntä. Hän tahtoo antaa meille uuden elämän ja mahdollisuuden hänen yhteydessään. Hän on kanssamme joka hetki. Hän ymmärtää meitä ja ympäröi meitä rakkaudellaan. Saamme olla ja ihmetellä hänen käsissään, hänen sylissään, häntä lähellä. Saamme tunnustaa uskomme tai sen pienuuden, saamme ylistää Jumalaa hänen rakkaudestaan ja pelastusteoistaan nousemalla lausumaan uskontunnustuksen.