villen blogi

Saarna 11. sunnuntaina helluntaista: Etsikkoaikoja Jer. 18:1-10; Ilm. 3:1-6; Luuk. 19:41-48 Kuka oon Sinun suunnitelmassas, kuka oon, mikä tarkoitukseni? Miksi synnyin tällaiseksi? Kuka oon? Sinun salaisuutesi? Onko maan päällä pala taivasta? Onko kaikella tarkoituksensa? Onko kaikki Sun vaikutuksessas? Teetkö uuden ihmeen aina kun joku syntyy? Sinä kaunis ja ihmeellinen, Sinä suuri ja täydellinen, Sinä tuot minut valoon ja kirkkauteen, Sinä ravitset, Sinä suojelet. Minut kirkasta Sun valollas ja turvaa rakkaudellas. Minut siunaa aamuin illoin, minut siunaa. Miksi armosi onkaan ääretön, minut siunaa, minut siunaa. (Virsi 929 san. Laura Sippola) Laura Sippolan teksti jakaa monelle tutun kysymyksen: Mikä on minun tarkoitukseni? Mikä on minun paikkani tässä kaikessa? Onko minulla väliä? Oman tien etsiminen, suunnan kyseleminen ei ole ihmiselle vierasta. Se on tärkeää eikä sitä kannata väistellä, vaikka vastaus ei aina olekaan nopea ja helppo. Lähdetään yhdessä e

Paluu keskustan alueseurakunnan papistoon ja saarnavuoro Kaupunginkirkossa ja Lahjaharjun kappelissa 11.8.2019 9. sunnuntai helluntaista / "Totuus ja harha" Job 28:7-15.23-28; 1.Joh.4:1-6; Matt. 7:15-23  ”On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.” Jobin kirjan mainiossa runossa etsitään tietä, joka onkin erityinen tie. Se on tie, jota korppikotkat ja haukatkaan, nuo koulun biologian tunnilta tutut tarkkakatseiset petolinnut, eivät huomaa yläilmoissa liidellessään ja haeskellen katseellaan tien reunoista haaskoja tai pikkunisäkkäistä, joita voisivat viedä pesäänsä, tulla ravituiksi ja niin selvitä elämässään. Ei, kyseessä on tie, jota ei silmin voi nähdä. Tie, jonka pinnasta ei kuulu askelten rahina. Tie, joka ei ole käsin kosketeltavissa. Se on jotain muuta kuin ulkoista ja pinnallista. Jotain syvempää ja ratkaisevaa. Jotain sisäistä. Se on sydämen tie, tie viisauteen, ymmärrykseen, tie uskoon ja luottamukseen. Ehkä päivän teeman äärellä v