Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2007.

lauantai-illan huumaa lol xD

istun oppimiskeskus aleksandrian tietokoneella ja valmistan huomiselle saarnaa. se on (onneksi!!!) oikolukua ja silauksia vaille tämän illan osalta valmis. huumaa kai tämäkin.

lähdimme aamulla matkaan yhdeksältä ja olimme omassa autopaikassamme nro 16 (8.41€/kk) noin neljältä. väliltä noukimme anopin matkaan ja teimme pari pakollista huoltoasemapysähdystä. kotiinpaluu: onnistunut.

reissumme oli menestys. nimittäin, mikäli asioita alkaa mittaamaan onnistumisen ja epäonnistumisen skaalalla, suurin osahan siitä, mitä teemme onnistuu. onnistuin tänään pakkaamaan auton, ajamaan sen perille, tankkaamaan bensiiniä yms. mutta näin arkisestikin sanottuna (eli kun ilmaisuun lisätään ripaus vähättelyä ja huonoa itsetuntoa ja epäonnistumisen mentaliteettia) reissumme oli menestys. todella. mm. seuraavista syistä:

1) selvää male bondingia tapahtui. eilen elia kiipesi syliini kaksi kertaa köllimään, mikä tietysti tuntui jalataltavievältä. lisäksi kotiuduttuamme hän osoitti olevansa isin poika (just ki…

otteloimista

illan ensimmäinen ottelu alkoi klo 19.00. vastaan asettui juuri saksalaisen ystävyyskylän nuorisojoukkueen 14-3 kumoon leikitellyt kops eli kommunistien palloseura. yhdellä vaihtomiehellä mentiin. se oli liian vähän. oma jaksaminen oli koetuksella jo toisen puoliajan (2x25min) alussa. lopulta pysyimme tasoissa 3-3, vaikka paikkoja oli mennä ohitsekin. itseäni jäi erityisesti kalvamaan läpisyöttö, jonka otin varomattomasti haltuun ja menetin. olisi pitänyt ottaa riski ja ampua sokkona maalia päin. tilanne oli uusinta jenkeissä pelatusta ottelusta syksyltä 1998. (sen hävisimme 10-0.)

toinen ottelu oli mukavan palauttava, vaikka helppo se ei ollutkaan. on sangen vaikeaa pelata tyttöjä ja poikia vastaan fc huru-ukkojen joukkueella. otimme lopulta 9-4 voiton. tein kaksi maalia. kengät toimivat hyvin.

illan kovimman ottelun kävin kuitenkin äitini luona, jossa aloin purkamaan laatikoita. niihin olin joskus pakannut jäämistöä jenkeistä. (niille, joille yhteys ei ole selvä, selitettäköön, että e…

kolme runoa elialle

ulkona sataa
syntyy lätäköitä
jalat kastuvat
jos kenkiin pääsevät.

***

kukka pyörii parvekkeella
tuulee niin että
lippis lähtee päästä.

***

kissa juoksee liian lujaa
perässä pysyvät vain
katse ja osoittava sormi.

unia

väsyneet matkamiehet nousivat sängyistään viittä vaille aamuyhdeksän. koko aamun tuntui kaikki kulkevan jäljessä. outoahan se oli aamupuuroa lusikoida liki puolikymmeneltä. käväisimme mummolassa, söimme purkkiruokaa ja lähdimme päiväunille kahdelta, jolloin usein jo noustaan(!)

isikin hieman pelattuaan kömpi peiton alle ja lepäsi ja lepäsi. näin outoa unta, jossa kiersin maailmaa kuin kilpailussa. muistan vain sanoneeni unessa vaimolle: "taidan käydä tänä iltana vielä venetsiassa." kummallista.

joka tapauksessa, ja tämä on tärkeää, heräsin itse puolikuudelta ja huomasin poikani vielä nukkuvan viereisessä huoneessa. jouduin herättelemään hänet, mikä ei ollut hänestä juurikaan mukavaa. vaikka oli nukkunut jo kolme ja puolituntia!

olikin pieni ihme, että sain hänet nukahtamaan puoli yhdeltätoista. äiti kutsui meitä kesämiehiksi, kun vielä kymmeneltä kukuimme. vastasin olevamme lomalla.

eikä tämä rytmin heilahtelu minua vaivaa. minusta tuntuu hyvältä saatuani levättyä. ajattelin jo …

lapsuudenkotona eli turvallisesti perillä

kiitos hannalle kommentista ja kaikille muillekin näiden vuodatusten palkitsemisesta lukutaitonsa käyttämisellä.

aamulla piti lähteä reissuun heti lounaan jälkeen eli noin klo 11.30. elia yllätti önisemällä öh ensi kerran vasta 8.20 ja päivän ohjelma notkahti heti tunnilla eteenpäin. starttasimme klo 12.30 mutta jouduin palaamaan pihaan noutamaan kyynelehtivältä mammalta neuleen. oli viileää.

pikkumatkustaja nukahti 5 min ajon jälkeen ja nukkui hartolan seudulle asti. niin meni tunti viisikymmentä minuuttia.

poikkesimme joutsaan lavian papalle, jossa olivat eija ja tuuli. saimme helposti kulumaan tunnin naukkaamalla kahvit ja välipalan (sosetta, suklaata ja nokareen leipäjuustoa). siitä kolme varttia anopille puoleksi tunniksi toiselle kahville ja hetkeksi leikkimään essi-tädin kanssa. takapenkille jäi sänky, patja ja turvaistuimen kiinnitysohje (hei, kyllä se oli jo kunnolla kiinni!)

vaihdoin placebon, joka kiukutti eliaa, mikko kuustoseen, joka oli jo joviaalimpaa, ja kuljimme seesteise…

15 min kentällä

jenkeissä pelatessani en saanut kenttäaikaa varttiakaan, mutta nyt minulla ei ollut muita vastustajia kuin kaksi tolppaa ja ylärima. silti sain itseni puhki reilussa kymmenessä minuutissa.

syitä voin listata kolme:

1) en osunut tolppien väliin. enemmän juoksin hakemaan palloa pusikosta kuin pallon kanssa.

2) olin juuri syönyt puolikkaan annoksen kebabia ja liki yhden pizzan.

3) olen rapakunnossa.

joka tapauksessa, tiistaiaamuna lähdemme tien päälle. joka tapauksessa, pakkaan mukaan uudet umbron nappulaiset. joka tapauksessa, aion pelata itseni puhki oikeidenkin vastustajien kanssa.

juhannusajot ja -eläimet

vietin aaton töissä keravan seurakunnan juhannusjuhlassa. ilta oli onnistunut. kokko syttyi, makkaraa riitti. lauloin laulun, löysin kaikki krokettipallot ja pääsin perheen - joka juhli isin mukana - kanssa kotiin omalla autolla.

lähtiessämme hieman kymmenen jälkeen elia valvoi vielä urheasti. (viimeksi kai vauvana lähti nukkumaan vasta noin myöhään!) peugeotimme tasaiseen kyytiin poika turunväylällä nukahti.

pikkutiellä koimme juhannusyön taikaa. ensin väistimme kolme pesukarhun poikasta, jotka kyyhöttivät tienposkessa kiiluvine silmineen. sitten edestämme loikkasi pieni kaurisbambi. kysyimme toisiltamme, olemmeko koskaan nähneet moista.

tänä iltana teimme poikien kesken juhannuskävelyn teboilin kautta (täytimme rattaiden renkaat) nuolipuistoon (kiikuimme hetken) ja sieltä kotiin (jotta äiti sai lukea tenttiin). matkalla näimme siilin, heinikossa tiipertävän.

aiemmin päivällä pääsimme kokeilemaan ensi kerran pyöräilyä kaksin (isi ajoi, elia istui istuimessaan leppäkerttukypärä päässään),…

test drive

(eikös pikkupoikana ollut tuon niminen tietokonepeli..?)

pojat tekevät ensi viikolla road tripin mummolaan. asia varmistui eilen, kun isi sai keskiviikon työttömäksi ja sillä koko juhannuksen jälkeisen viikon saarnaa ja sen valmistusta lukuunottamatta vapaaksi. kiitos asta-papille!

mummolassa (lamminahon kentällä) pelataan manun (ei fergusonin, vaan ruotsalaisen, joka oli kylän koulun opettaja) muistoturnaus jalkapallossa, ja isiä on houkuteltu mukaan. siksi olen ostanut pallon ja huomenna ehkä kengät. viimeinen ottelu on syksyltä 1998, sekin vaihdosta kentälle. jonkin kerran voisi tuossa meidän hiekkakentällä etsiä pölyn seasta tuntumaa.

matka tapahtuu suunnitelman mukaan siten, että isi ajaa ja elia istuu etumatkustajana. ajo (450 km) kestää ainakin 5 tuntia, josta pikkumatkustaja ei nuku puoltakaan. on siis laskettava tarkkaan, mihin aikaan nukutaan ja ajetaan mahdollisimman lujaa, mihin aikaan ei viihdytä ja syödään, mihin aikaan poiketaan kenties kylään, mihin aikaan vain kestetään …

GFS-534

Kuva
olemme ostaneet auton!

heräilimme aamulla rauhassa ja valmistauduimme tähän suureen päivään. lähdimme kymmenen kieppeillä koeajamaan yksilöä, jonka kanssa automme kilpaili vielä viime metreille asti. se karsiutui sisustuksessa asuneen koiran hajun ja karvojen tähden. kun toinen silmäilemämme tarjousajokki puolestaan tuntui voittaneeseen nähden ahtaammalta (eikä se säväyttänyt rouvaa), päättyi projektimme puoliviideltä, jolloin veimme myyjällemme käsirahan tiskiin.

olo tästä kaikesta on edelleen jännittynyt. on jännittävää olla autonomistaja. on pelottavaa, mitä auto tulee meille maksamaan. on kuitenkin vapauttavaa ajatella, että reilun kuukauden kestänyt autojen kyttäys on kantanut hedelmän, josta saamme (toivon mukaan!!) nauttia pitkään ja ilolla.

ajaessamme kotiin (emme kuitenkaan autollamme, vaan mummin ~, sillä omamme jäi huoltoon viimeistä silausta odottamaan; saamme sen huomenna noutaa) tarkkailin kuitenkin edelleen, millaisia malleja ruuhkassa ajeli. vaimo kehotti lopettamaan aut…

Meillä on kivaa eli Viitakko II:n konfirmaatiopuhe

1 Joh 4:16-21

Meillä on kivaa. Kun tehdään yhteenlasku ja ynnätään toisiinsa aurinkoinen sää, maittavat eväät ja suojaisa lepopaikka saadaan summaksi varsin kivat olosuhteet. Kun siihen lisätään muutama vetäjä ja joukko isosia sekä yksi mies, joka valvoo unta, saadaan varsin kiva valmennus. Mutta jos laskutoimitus jää tähän, jäävät maalit tekemättä ja ollaan vielä pahasti häviöllä. Eikä ole kivaa. Mutta kun peliin laitetaan vielä 25 erilaista yksilöä, joista kullakin on elämän pelikentällä oma tärkeä paikkansa, nousemme tasoihin ja suloiseen voittoon saakka. (Vaikkakin siinä oikeassa matsissa emme ihan Viitakko teamin ohi päässeetkään.)

Ainakin minulla oli voittajan fiilis, kun keskiviikkona istuimme kotibussissa. Mieleni oli iloinen ja onnellinen, haikeakin mutta palkittu. Pokaali, jonka sain nostaa ilmaan, olitte te, rakkaat nuoret. Jokainen tsemppasi, jokainen pelasi oman joukkueen eteen. Jokainen pelasi rohkeasti omaa paikkaansa, kunnioittaen kuitenkin toisen pelialuetta. Jokaisella…

leirilaulu: ei mikään erottaa

kyynel putoaa, loppuu laulu tää
sydämeni soittaa pelkkää ikävää
ja ihan hiljaa
ihan hiljaista on

sinä sanot: älä pelkää
et koskaan yksin jää

kuulethan mua
mä kaipaan sua
ei mikään erottaa
voi meitä toisistamme
saanhan tarttua
kädestä sua
ei mikään erottaa
voi meitä toisistamme

kyynel putoaa, se talteen kerätään
taivas hyräilee meille sävelmää
se on kaunis
niin kaunista on

sinä sanot: älä pelkää
et koskaan yksin jää

kuulethan mua
mä kaipaan sua
ei mikään erottaa
voi meitä toisistamme
saanhan tarttua
kädestä sua
ei mikään erottaa
voi meitä toisistamme.

-----
capo 2nd
verse: C C Em Em
prechorus: G D Em Em
chorus: C G C G C G Em D
(C G C G)

kotona ollaan

rami kyyditsi minut kotipihaan jo puoliyhdeksäksi, kuulin uneliaan pikkumiehen juttelua, mutten uskaltanut käydä kurkaamassa. olisi hämmentynyt, pieni.

aamulla heräsimme yht'aikaa, kahdeksalta. eliaa ujostutti isänsä näkeminen niin, että piti käydä vähäväliä tarkastamassa, onko isi oikeasti tullut kotiin. isi kertoi olleensa töissä. elia osoitti ulos, öh!

paperipussissa oli tuliaisia, jotka jännittivät myös. lopulta pieni puuveturi ja marakassi pääsivät piilostaan. marakassi päätyi jo pihalle, jonne elia sen parvekkeen reunan yli viskasi. kaikki lentää kuulema yli. täytyykin hakea se pian takaisin.

torkuin aika pitkään. mummi hoiti poikaa. vaikka leiri tuntui kevyeltä ja rennolta (kutsuvat sitä työksi), univelkaa taisi kerääntyä. iltapäivästä lähdemme kuulema selloon ostamaan uima-altaan parvekkeelle. sitten pitäisi inventoida varastoa, jotta valtterin kirpputorin pöytä 849 olisi sunnuntaina täynnä. välissä konfirmaatio ja harjoitukset. ensi viikolla lomaa. jee!

viitakko

Kuva
tuusniemessä. neljäs leiripäivä meneillään. olo on vallan onnellinen. ryhmä on monessa mielessä poikkeuksellinen. se tarkoittaa muun muassa sitä, että minulla on tunne siitä, että teen tärkeää työtä.

hyvää kesää!

päivittely ei auta kuin päivejä, ajattelin eilen bussissa, joka kuskasi minua elsa-tytön 2-v-syntymäpäiville. päivittäminen ja päivääminen auttavat.

tähän on kuitenkin tullut taas turhan iso lovi. lyhyesti: olen ollut koti-isinä enkä ole jaksanut kirjoittaa enkä kokenut elämäni päiväämistä kovinkaan merkittäväksi.

ytimekäs päiväys: huomenna lähden riparille. olen ollut viikonlopun itsekseni, mitä nyt eilen leppälillä ja illalla kallen kanssa terassilla. olen nukkunut niin pitkiä öitä, että kevään unet on nyt kuitattu ja nyt on vaikeuksia nukahtaa. siksikin tässä istun.

kävin pitkästä aikaa lenkillä. siivosin. satutin selkäni. nyt sitä vihloo.

perhettä on ikävä. he tulevat huomenna. minusta on kasvanut perheenisä. ovat olleet vasta kaksi päivää poissa.