(eikös pikkupoikana ollut tuon niminen tietokonepeli..?)
pojat tekevät ensi viikolla road tripin mummolaan. asia varmistui eilen, kun isi sai keskiviikon työttömäksi ja sillä koko juhannuksen jälkeisen viikon saarnaa ja sen valmistusta lukuunottamatta vapaaksi. kiitos asta-papille!
mummolassa (lamminahon kentällä) pelataan manun (ei fergusonin, vaan ruotsalaisen, joka oli kylän koulun opettaja) muistoturnaus jalkapallossa, ja isiä on houkuteltu mukaan. siksi olen ostanut pallon ja huomenna ehkä kengät. viimeinen ottelu on syksyltä 1998, sekin vaihdosta kentälle. jonkin kerran voisi tuossa meidän hiekkakentällä etsiä pölyn seasta tuntumaa.
matka tapahtuu suunnitelman mukaan siten, että isi ajaa ja elia istuu etumatkustajana. ajo (450 km) kestää ainakin 5 tuntia, josta pikkumatkustaja ei nuku puoltakaan. on siis laskettava tarkkaan, mihin aikaan nukutaan ja ajetaan mahdollisimman lujaa, mihin aikaan ei viihdytä ja syödään, mihin aikaan poiketaan kenties kylään, mihin aikaan vain kestetään ja ajetaan eteenpäin.
tämä pohjustuksena sille, että tänään iltapäivästä harjoittelimme kahden kesken ajamista. ajoimme ensin vuolukiventielle jari-sedän ja evy-tädin luo kylään, jossa elia viskoi kukkaruukkujen multakimpaleita pitkin lattiaa, viehättyi akvaariokaloihin, juoksi asuntoa päästä toiseen, hurmasi ja osoitti isilleen, että kylässä käyminen on rankempaa kuin oleminen kotona, jossa paikat ovat tuttuja ja tylsiä ja vähemmän kiellettyjä.
kylästä lähdimme niin, että ehdimme kuudeksi tuomiokirkolle noutamaan mamman töistä. odotellessamme elia jahtasi pulua niin, että tallentui saksalaisturistin digitaalikameraan. lennossa lintu olikin jo ihan tyhmä. avaimia pikkukuski kantoi koko ajan.
matka kotiin sujui ilman pahimpia vastalauseita. uskallan lähteä vaativan kyytiläisen kanssa reissuun. tarvitsen käden ulottuville vain paljon leluja, tarpeeksi kirjoja, rusinarasioita, vesimukin, muuta naposteltavaa sekä avainnipun jos toisenkin.
pojat tekevät ensi viikolla road tripin mummolaan. asia varmistui eilen, kun isi sai keskiviikon työttömäksi ja sillä koko juhannuksen jälkeisen viikon saarnaa ja sen valmistusta lukuunottamatta vapaaksi. kiitos asta-papille!
mummolassa (lamminahon kentällä) pelataan manun (ei fergusonin, vaan ruotsalaisen, joka oli kylän koulun opettaja) muistoturnaus jalkapallossa, ja isiä on houkuteltu mukaan. siksi olen ostanut pallon ja huomenna ehkä kengät. viimeinen ottelu on syksyltä 1998, sekin vaihdosta kentälle. jonkin kerran voisi tuossa meidän hiekkakentällä etsiä pölyn seasta tuntumaa.
matka tapahtuu suunnitelman mukaan siten, että isi ajaa ja elia istuu etumatkustajana. ajo (450 km) kestää ainakin 5 tuntia, josta pikkumatkustaja ei nuku puoltakaan. on siis laskettava tarkkaan, mihin aikaan nukutaan ja ajetaan mahdollisimman lujaa, mihin aikaan ei viihdytä ja syödään, mihin aikaan poiketaan kenties kylään, mihin aikaan vain kestetään ja ajetaan eteenpäin.
tämä pohjustuksena sille, että tänään iltapäivästä harjoittelimme kahden kesken ajamista. ajoimme ensin vuolukiventielle jari-sedän ja evy-tädin luo kylään, jossa elia viskoi kukkaruukkujen multakimpaleita pitkin lattiaa, viehättyi akvaariokaloihin, juoksi asuntoa päästä toiseen, hurmasi ja osoitti isilleen, että kylässä käyminen on rankempaa kuin oleminen kotona, jossa paikat ovat tuttuja ja tylsiä ja vähemmän kiellettyjä.
kylästä lähdimme niin, että ehdimme kuudeksi tuomiokirkolle noutamaan mamman töistä. odotellessamme elia jahtasi pulua niin, että tallentui saksalaisturistin digitaalikameraan. lennossa lintu olikin jo ihan tyhmä. avaimia pikkukuski kantoi koko ajan.
matka kotiin sujui ilman pahimpia vastalauseita. uskallan lähteä vaativan kyytiläisen kanssa reissuun. tarvitsen käden ulottuville vain paljon leluja, tarpeeksi kirjoja, rusinarasioita, vesimukin, muuta naposteltavaa sekä avainnipun jos toisenkin.
Kommentit
Hauskaa lomaa:) -H-