torstai 31. heinäkuuta 2008

kaksoispiste

nimimerkki mm oli eksynyt näille sivuille ja lukenut konfirmaatiopuheeni, tarttunut ajatukseen rippikoulusta kaksoispisteenä ja soveltanut ajatusta elämään. niin teen nyt minäkin:

matkamme on saapunut virtain vaskivedelle, maaseudun rauhaan. kun iltasella kärryttelin sohvia uneen, puunrunkojen väleistä välkehtivä järvi teki vaikutuksen. ymmärsin, että elämässä on pysähdyttävä nähdäkseen ja tartuttava hetkeen nauttiakseen. aivan liikaa stressaan ja murehdin asioista, joiden aika ei vielä ole. tällainen turha huolehtiminen vie ilon niiltä asioilta, joiden aika on.

jokainen päivä on pysähdys matkalla. päivä kerrallaan tapahtuva elämä on tavoittelemisen arvoista, arvokasta, arvaamatontakin. tällä lomalla olen maistanut murusia siitä. se, että olen pystynyt olemaan täysillä läsnä perheen kanssa, on antanut paljon, myös voimia jaksaa niitä hetkiä, joissa olen perheestä erossa.

molemmista on kasvanut jo niiiin isoja. elia kiipeili tänä aamuna isompien poikien perässä suurilla kivillä. ihastelin ja kauhistelin. kun sitten kiersimme pomppulinnan, autoradan, keinut ja hiekkalaatikon (sen jälkeen kun olin tiskannut keittiöllä astiat), valtasi sekä minut että poikani syvä haikeus. tulkitsin sen merkiksi siitä, että reissu onnistui.

sohvi puolestaan kiipeää (hänkin) jo portaita ylös ja hiekkakasan huipulle. missä välissä hän on senkin oppinut! on kaunista katsoa häntä, ottaa katse takaisin, ja hymy, valloittava hymy. kahta en vaihtaisi. toinen on elia ja toinen on sohvi. (enkä vaihtaisi muuten vaimoakaan.)

kun ajattelen tulevaisuutta, näen kaksoispisteen. työelämän, muuton, uuden alun. näen mahdollisuuden kasvaa pysähtymään. ja siinä näen jaksamiseni kannalta keskeisen tekijän.

"matkamme on vielä kesken, Isä hoitaa uupuneet."

tiistai 29. heinäkuuta 2008

vaasassa vol 2 & 4 & 3

klo 15.06:

aamu alkoi myöhemmin kuin kotona. puolikahdeksalta. maksettu aamiainen syötiin kertakäyttöastioista ja ylihintaan. aamuun ehti mahtua lisäksi yksi kierros polkuauton työntämistä, kotvanen pomppulinnassa ja mustikanpoimintaa niin kauan, että housut kastuivat (täällä on liikaa mielenkiintoisia asioita, että elia viitsisi ilmoittaa tarpeestaan potalle) ennen kuin pojat lähtivät markettiin. ostimme niin, että reissun hinta kohosi hotelliloman tasolle. uusia perunoita ja niille kattila, vaippoja ja muita vauvanvälineitä, omat aamiaistarpeet, jne, jne.

nooh. poikanen lähti unille, minä tyttösen kera pois alta. utelimme joutsenveneiden vuokrasta ja pelasimme minigolfia. tuloksena yksi hole-in-one ja yksi 25 lyönnin reikä. radan jälkeen köllöttelimme varjossa nurmikolla.

nyt keittelen kahvia ja vietän omaa tovia. kaiken keskellä iloitsen tästä lomasta. irtiotto toimii siitäkin huolimatta, ettei sellaista suunniteltu. iloitsen lapsista, joiden touhuja on aikaa katsella.

seuraavaksi kämpälle. sieltä on yhteislähtö rannalle.


klo 22.21:

rannalla uitiin, juostiin, kiivettiin, pyörittiin, poljettiin joutsenveneellä, lykittiin vaunuja, soitettiin puhelua, syötiin keksejä, yy em es, yy em es.

illalliseksi oli kananfileitä ja kesäperunoita. fileet grillasin. leiriruoanlaitto on kärsivällisen puuhaa. lopulta söimmekin.

otimme poikien kesken jälleen iltasuihkun. kiersimme receptionin kautta. huomenna menemme messuille, sinne vie vene. elia piirteli post-it-lapulle kukkakedon, josta henkilökunnan edustajat pitivät niin paljon, että kertoivat huomisen sään (aurinkoista) ja lahjoivat tulevan taiteilijan (heidän nimityksensä) puuhakirjoilla ja kynällä.

iloinen ilta.


klo 19.05:

keittiötilassa on vanhojen, rikkinäisten pelien huone. elia on pöytäjalkapallon kimpussa. pallo puuttuu, samoin osa pelaajista. ei näytä haittaavan.

perunat ovat uudessa kattilassa. vesi kiehuu pian. on oikein kokata itse ruoka leirintäalueella. se sopii kuvaa. kesäruokaa.

nyt lähdemme. poika tahtoo pomppia. toivottavasti kukaa ei vie pottujamme.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

vaasassa

istun mökkimme terassilla vaasan keskustan leirintäalueella ihmetellen luonnon läsnäoloa. juuri kipitti ohitseni siili. lokit lentelevät (luultavasti ruoan toivossa) aivan liki. terassin kulmalla, kuten jokaisen puun juurella täällä, on muurahaispesä. sitä jaksoi pieni herra tikkanen tuijottaa pitkään ja monta kertaa. ja hyttysiä on. ei niistä sen enempää.

luonnon helmassa (ja satojen muiden matkailijoiden keskellä!) tulee vahvasti sellainen tunne, että kun saisi lapsensa pitää ötököiden lähellä. maalla ja edelleen metsässä on paljon plussaa. miinustakin on. kysymys on siitä kummalle puolelle summa jää. tänä iltana katson maaseudun suuntaan.

asumiseen liittyen olemme tänne tulleetkin. keskiviikkona, näin ohjelmoimme, menemme asuntomessuille. talofirman olemme jo lukinneet. tuskin meillä on varaa sitä vaihtaa. silmäilemisen ilosta messuille menemme. imemään esteetiikan eetteriä, jotta huumaannumme kuin yöperhoset, lapsena haavitetut. syreenipuskasta, maalla tietenkin.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Uskon jalo kilpailu eli konfirmaatiopuhe Nuottakoto V:lle 27.7.08

1. Tim. 6:11b-12

Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.


Paikoillanne, valmiit, hep! Uskon jalo kilpailu alkakoon!

Rippikoulu ei ole piste, vaan kaksoispiste. Yhteinen viikkomme Nuottakodossa oli mielestäni varsin hauska, lupsakka, vauhdikas, äänekäskin tapa tutustua siihen, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Rippikouluhan on kasteopetusta. Päivien sisään mahtui työskentelyn lisäksi paljon leikkejä, laulua, laululeikkejä, lentopalloa, olympialajeja, RUOKAA, uimista, sateella rinnettä alas kierimistä, pingistä, kämppätarkastuksia, ja paljon muuta. Kun viimeinen ilta ja iltahartaus koitti, koitti myös kyynelten aika. Oli haikeaa lähteä ja jättää taakse kaikki tuo mukava yhteinen hauskuus. Mutta matka on vielä kesken. Rippikoulu ei ole piste. Uskon jalo kilpailu jatkuu.

Tuo uskon jalo kilpailu, johon Lindan lukema Ensimmäinen kirje Timoteukselle kehottaa, on useimpien kohdalla alkanut jo vuosia sitten. Ilmoittautumiset on nimittäin otettu vastaan jo kasteen hetkellä. Kasteessa Jumala on ottanut meidät lapsikseen, lahjoittanut meille uskon lahjan ja kutsunut meidät osallistumaan uskon jaloon kilpailuun. Rippikoulu on yksi etappi tuota kilpaa. Sen aikana, te rakkaat nuoret, saitte opetusta siitä uskosta, johon teidät on kastettu. Uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Sydämestäni toivon, että riparin aikana käsitys tästä uskosta selkeni. Uskosta Jumalaan, joka on rakkaudessaan luonut meistä jokaisen kallisarvoiseksi ihmeeksi. Uskosta Luojaan, joka lausuu meille sanat: Saat olla, mitä olet, sinua rakastan. Uskosta Jeesukseen, joka antoi henkensä meidän puolestamme. Uskosta Jumalaan, joka Pyhän Henkensä kautta kulkee rinnalla, tapahtui elämässä mitä tahansa.

Sen tähden uskon jalo kilpailu ei ole sellainen kilpailu, jossa etsitään turnauksen voittajaa, kuten riparillamme pidetyssä pingisturnauksessa (kaikki kunnia silti ylivoimaisesta voitosta Joelille). Uskon jalossa kilpailussa kaikilla on väliä, myös niillä, jotka muussa elämässä ovat häviäjiä tai väliinputoajia. Jumalan rakkaus kuuluu kaikille luoduille. Hän on Jeesuksessa lunastanut kaikki ihmiset. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät voittoa kuolemasta. Siinä on meidän kristittyjen voittomme ja pääpalkintomme: ikuinen elämä.

Uskon jalo kilpailu ei tarkoita sellaista elämää, jossa ei ole vaikeuksia, kärsimystä tai kuolemaa. Ei. Se, että Jumala kutsuu meitä uskon kilpaan, tuo eteemme kyllä kaikkea tätä. Mutta Jumala on luvannut olla kanssamme silloinkin, kun on vaikeaa. Hän kulkee vierellä, kannustaa kuin kestävyysjuoksijaa, tarvittaessa kantaa, kun omat voimamme eivät riitä.

Tiedämme nämä voimattomuuden tunteet todellisiksi. Muuten niin hauskaa leiriämme varjostivat uutiset, jotka kantautuivat korviimme kotoa täältä Keravalta. Kärsimyksen ja kuoleman uutiset, joille emme löydä selitystä: Miksi tällaista kauheaa tapahtuu?

Vastauksia ei ole. Silti tällaisen edessä meille antaa lohtua iankaikkisen elämän toivo. Kuolemalla ei elämässä ole viimeistä sanaa. Meidät on kutsuttu iankaikkiseen elämään.

Siitä on uskossamme kysymys. Kasteessa olemme tulleet osallisiksi syntien sovituksesta ja iankaikkisesta elämästä, jotka Jeesus Kristus on meille ansainnut. Rippikoulun aikana uskomme sisältö on toivottavasti avautunut, ja tänään tässä konfirmaatiossa te, rakkaat nuoret, tunnustatte ääneen tämän uskon. Teiltä myös kysytään: Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne? Sen tähden tänään toteutuvat nämä Timoteukselle lausutut sanat:

Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.

Sen tähden rippikoulukaan ei ole piste, vaan kaksoispiste. Kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen. Rippikoulu on yksi paikka, jossa Jumala kutsuu takaisin tämän uskon äärelle. Voit saada takaisin lapsen uskon, aarteen kalliin, ihanan. Ja Jumala kulkee kanssasi uskon kilvassa. Hänen armonsa avulla me voimme elää uskon todeksi. Konfirmaatiossa lausumasi uskontunnustus aloittaa uuden etapin uskon jalossa kilpailussa. Olet tervetullut seurakunnan nuorten toimintaan, ihmettelemään toisten kanssa elämää, Jumalaa ja uskoa. Olet tervetullut ehtoolliselle kuulemaan: ”sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu”. Olet tervetullut oivaltamaan, että rippikoulun jälkeenkin Jumalan rakkaus on totta, kuten teille laulussa lauloin:

Yhdessä ihmetellä sain kanssasi elämää. Nyt täytyy minun mennä ennen pimeää. Kristus on lähellä, hän vierellemme jää ja meidät kerran vielä rakkaudessaan yhdistää.

torstai 24. heinäkuuta 2008

näkemiin!

minä muistan sinut aina,
kun itken kyyneleen.
sinun hymyilevät kasvosi aina
kätken sydämeen.

minä muistan kynttilöiden
liekit, jotka syttyivät.
niitä katson jälleen ikävöiden,
ne vielä näkyvät.

yhdessä ihmetellä
sain kanssasi elämää.
nyt täytyy minun mennä
ennen pimeää.

Kristus on lähellä,
hän vierellemme jää
ja meidät kerran vielä
rakkaudessaan yhdistää.

---
f e am am

e am e am e am f e
---

nuottakoto v:lle 24.7.08

maanantai 21. heinäkuuta 2008

riparilla, yöllä

valvon. sain juuri täytettyä yhdeksän kappaletta oppimispäiväkirjoja. vetäjänaiset sanoivat, että nuku aamu. tule lounaalle. siispä iloitsen.

leirin puoliväli on taittunut. alku oli jossain mielessä haastava, jossain mielessä helppo. ryhmä on niin innokas omien ääniensä kanssa, että siinä on vetäjän diplomatia testissä. huutokisaan ei pidä ryhtyä, huutamista ei korvilla jaksa. into on kuitenkin arvokasta.

tänään nuotioillassa laulu soi katkeamattomana, naurusuin paistettiin lettuja. oli hyvä meininki. päivän työskentelyissä sai sen sijaan sanoa kovasti olkaa hiljaa! isyys kuiskasi silloin heti: se on heidän itsensä parhaaksi. komennan koska välitän. kumpikin on ohjaajan työ.

pidän nuorista. se on tämän leirin opetus. kaikista haasteista huolimatta hedelmät kypsyvät. ja se hetki on korvaamaton, kun ensimmäisen kerran saa sadosta maistaa.

tiistai 15. heinäkuuta 2008

parvekeaatoksia

istuskelen vielä leudossa kesäyössä. langattomalla netillä on myös hyvät puolensa. muut nukkuvat. kaksi mummia sekä toisen perhe on kylässä. pitkän päivän päätteeksi ulkoilma hyväilee.

sain kutsun työhaastetteluun, johon lähden avoimin mielin. ilman paineita. olen laskenut itseni suurempiin käsiin, sellaisiin jotka jaksavat minut kantaa huolineni kaikkineni. kyllä minua paikka odottaa. minulle on laumani. ajatus lohduttaa ja hirvittää. elämänmakuinen, mehevä ajatus.

huomenna jatkuu ripari. toinen kaupunkipäivä. ryhmä oli särmikäs. paljon energiaa, rauhattomuutta, reippautta. potentiaalia. on mukavaa lähteä taas leirille. ihmettelemään yhdessä. opettelemaan luottamusta.

kahden viikon kuluttua olemmekin lomareissulla vaasassa. sitä voi jo odottaa. lisäksi näinä päivinä on minulle antanut puhtia terapeuttisesta vaelluksesta haaveilu. kesän päätteeksi on nollattava taulu ja aloitettava uusi laulu. iloitsen ajatuksestakin.

nyt hyvää yötä. jeesus myötä.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

kirppikselle!

kaikki huomenna valtterin kirppikselle! pöydästä nro 870 lähtee halvalla, ja kavereille kahvia!

lauantai 5. heinäkuuta 2008

vapaapäivän anti

aamulla kaikki nukkuivat pitkään. sohvi nukkui päiväunetkin ylimittaisina. niin että hän lähti jo yöunille, vailla toisia päiväunia. elia puolestaan nukahti kauppareissulla pyörän kyytiin. isikin sai torkahdettua iltapäivällä.

se nukkumisesta. perhekuntamme teki neljän kilometrin matkan ja poikkesi espooseen, herättäjäjuhlille. neitsytmatka kesäjuhlille oli onnistunut, vaikkakin odotettu sanankuulo jäi vähäiseksi. söimme makkarat, ostimme tarjouskirjoja ja törmäsimme tuttuihin. ihan hauskaa.

illan uutinen on kuitenkin se, että elia laittoi järjestyksen uusiksi. siis istumajärjestyksen. sohville haettiin kellarista istuinpehmuste, mikä merkitsee vallan vaihtumista syöttötuolissa. elia otti minun paikkani. äiti sai pitää omansa. isi sai sekä elian määräämän että haluamansa ikkunapaikan. sain siis kaksi paikkaa, mikä nauratti sekä minua että poikaa.

ihan hauskaa.

torstai 3. heinäkuuta 2008

paimenlaulu

niin kuin paimen lampaitaan,
herra lapsiaan
rakastaa ja ohjaa matkalla
kun on lapsi eksynyt,
uupunut, väsynyt,
herra jaksaa kantaa olallaan.

hän kantaa huolet ja muun,
myös ristinpuun.
hän tuntee mut ja mun vaivani.
kun kuolen, elän,
lähellä on hän,
joka puolestani kuollut on.

hyvä paimen tuntee mut.
hän on antanut
elämän ja turvan ihanan.
niin kuin paimen lampaitaan,
herra lapsiaan
rakastaa ja ohjaa matkalla.

hän kantaa huolet ja muun,
myös ristinpuun.
hän tuntee mut ja mun vaivani.
kun kuolen, elän,
lähellä on hän,
joka puolestani kuollut on.

kun on lapsi eksynyt,
uupunut, väsynyt,
herra jaksaa kantaa olallaan.

---
verse: em hm c g em hm em
chorus: g c em hm em hm em
---

nuottakoto 2:lle 2.7.2008

tiistai 1. heinäkuuta 2008

terveisiä riparilta!

näin se on, että sanat ovat olleet hukuksissa. kun elia niitä alkoi löytämään, itse vaikenin. nyt poika puhuu jo upeasti lukuisia sanoja.

itse toista leiriä vetäessä olen joutunut kaivelemaan sanoja, joilla puhua Jumalasta. ja yhä selvempää on se, etteivät ne riitä. mutta niillä on tultava toimeen. vaikka riittämättömyys uuvuttaakin.

muutenkin uupumus on käsillä. jos joku kirkkoherra lukee tämän, kerrottakoon, että todella toivon saavani töitä, mutta yhtä kovasti toivon, etten ihan heti kesän jälkeen. tauko olisi näet paikallaan. eli järjestettäköön asiat siten, että syyskuu on lepokuu. nollauksen paikka. sitten jaksan jälleen.

ahdistus, jota työnhausta olen potenut, on kumma kyllä täällä leirillä hellittänyt. sama ajatus toistuu joka päivä: asiat järjestyvät. sinä tiedät mitä tarvitsen. varjele minut huolehtimasta. kaikki menee parhain päin. minulle on paikka jossain.

aamen.