istun mökkimme terassilla vaasan keskustan leirintäalueella ihmetellen luonnon läsnäoloa. juuri kipitti ohitseni siili. lokit lentelevät (luultavasti ruoan toivossa) aivan liki. terassin kulmalla, kuten jokaisen puun juurella täällä, on muurahaispesä. sitä jaksoi pieni herra tikkanen tuijottaa pitkään ja monta kertaa. ja hyttysiä on. ei niistä sen enempää.
luonnon helmassa (ja satojen muiden matkailijoiden keskellä!) tulee vahvasti sellainen tunne, että kun saisi lapsensa pitää ötököiden lähellä. maalla ja edelleen metsässä on paljon plussaa. miinustakin on. kysymys on siitä kummalle puolelle summa jää. tänä iltana katson maaseudun suuntaan.
asumiseen liittyen olemme tänne tulleetkin. keskiviikkona, näin ohjelmoimme, menemme asuntomessuille. talofirman olemme jo lukinneet. tuskin meillä on varaa sitä vaihtaa. silmäilemisen ilosta messuille menemme. imemään esteetiikan eetteriä, jotta huumaannumme kuin yöperhoset, lapsena haavitetut. syreenipuskasta, maalla tietenkin.
luonnon helmassa (ja satojen muiden matkailijoiden keskellä!) tulee vahvasti sellainen tunne, että kun saisi lapsensa pitää ötököiden lähellä. maalla ja edelleen metsässä on paljon plussaa. miinustakin on. kysymys on siitä kummalle puolelle summa jää. tänä iltana katson maaseudun suuntaan.
asumiseen liittyen olemme tänne tulleetkin. keskiviikkona, näin ohjelmoimme, menemme asuntomessuille. talofirman olemme jo lukinneet. tuskin meillä on varaa sitä vaihtaa. silmäilemisen ilosta messuille menemme. imemään esteetiikan eetteriä, jotta huumaannumme kuin yöperhoset, lapsena haavitetut. syreenipuskasta, maalla tietenkin.
Kommentit