villen blogi

Jouluaaton saarna Kaupunginkirkossa 24.12.2021 Millainen on ollut sinun tiesi kohti joulua? Ehkä raskas tai tukala – kuin Marian olo synnyttämisen lähestyessä. Ehkä epäröivä ja epäilevä – kuin Joosefin tunnelmat koko isyyshomman kanssa. Ehkä vastuun taakka ja asioiden hoitamiset ovat olleet sinullakin joulun alla läsnä. Tai ehkä olet saanut olla lapsen lailla huoleton ja voinut nauttia hetkestä, kihelmöivästä odotuksesta, saapuvasta juhlasta. Ehkä olet osannut ihmetellä taas kerran tätä kaunista aikaa ja saanut virittyä joulumielelle tuoksuin, lauluin ja välkkyvin valoin. Tai ehkä tie kohti joulua on koetellut jaksamista – kuin yötä myöten valvovilla paimenilla työvuorossaan. Ehkä olet pohtinut omaa paikkaasi maailmassa. Ehkä olet miettinyt työtä, sen merkitystä ja tehtävien antia, tai ehkä toimettomuus on ollut paikallaan ja tarpeen, ehkä työasiat ovat olleet kiitoksenaiheita ja aivan levollisia juttuja. Tai ehkä tie kohti joulua on ollut sinulle levoton ja rauhaton – kuin Juudeassa r

Saarna 3. adventtina 12.12.2021 Matt. 11:2-10 Olenko odottanut turhaan? Olivatko toiveeni liian korkealla? Tartuinko väärään oljenkorteen, laitoinko kaiken likoon väärän voittajan luulossa? Olenko odottanut turhaan? Johanneksen kysymys vankilan kolkkoudesta koskettaa koleasti ja kolahtaa kohti: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”  Sillä odottamisen vaivaan suostuneet tietävät kyllä, että odottaessa kärsivällisyyttä koetellaan ja usko voi horjahdella.  Lapsen odottaminen on ajoittain fyysisesti tukalaa ja raskasta, samoin epävarmuus ja huoli ovat herkästi myös henkisesti läsnä.  Sairastunut odottaa toipumista, joka voi kestää, kun etsitään toimivia lääkkeitä, kokeillaan erilaisia hoitoja, ja toivo parantumisesta keikkuu vaakalaudalla. Odottaminenkin voi olla yhtä tuskaa. Palvelutiskillä numero ei vaihdu niin nopeasti kuin tahtoisin, ja olisi jo kiire seuraavaan osoitteeseen. Miksi ihmeessä täällä ei ole tarpeeksi henkilökuntaa hoitamassa

Toisen adventin saarna 5.12.2021 Hoos. 2:20-22; 1. Piet. 1:13-17; Luuk. 21:25-36 On olemassa monenlaisia joulutervehdyksiä. Joku toivottaa joulun rauhaa, toinen iloista tai siunattua joulua. Jouluna 53 vuotta sitten, vuonna 1968 ihminen kiersi ensimmäisen kerran kuun. Apollo 8:n astronautit lähettivät tuolloin kotiin oman joulutervehdyksen. Se olikin aika yllättävä. Terveisinä kuun kiertoradalta he lukivat nimittäin Raamatusta luomiskertomusta. Miksi ihmeessä, saatat kysyä. Mitä yhteistä on joululla ja luomiskertomuksella? Joulua juhlitaan, koska Jumala päätti tulla ihmiseksi. Kertomus maailman luomisesta kuuluu samaan stooriin. Syntyneellä Vapahtajalla oli oma roolinsa jo maailman synnyssä. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Tä