maanantai 18. toukokuuta 2009

kun on aikaa metaforille

lasten kasvatus on pitkänmatkanjuoksua. suhtaudun halveksuen vanhempiin, jotka yrittävät kasvattaa pyrähdyksin ja pikavauhdilla.

koska kuulun itse heihin.

kasvatuksessa asenne on tärkeä, kuten on juoksuasento juoksemisessa. katse kaukana edessä, ei metrin parin päässä, seuraavan askeleen kohdalla.

kyllä ne jalat tulevat perässä.

viime päivinä olen törmännyt kaihoisaan ajatukseen tulevaisuudesta, kun lapset ovat isompia, vastuullisempia, omissa oloissaan viihtyvämpiä, aikaa vanhemmilleen antavampia. mutta tulevaisuutta ei ole ilman tätä hetkeä. tätä hetkeä ei voi pikakelata. tämä täytyy elää askel askeleelta. päivä päivältä. oikku oikulta. on palauduttava yhdestä väsymyksestä kerrallaan.

ja lopulta. lopulta pilvimuurista valo välähtää ja maaliviivalla itsellään ei olekaan merkitystä.