tiistai 25. maaliskuuta 2008

sinut

pääsiäinen meni. pitkähkön tauon jälkeen lähdin aamulla tiedekunnalle. vajaa neljä tuntia oli aikaa gradulle ennen työvuoroa. rautatieaseman itäisestä ovesta astuttuani ja portaat laskeuduttuani rautatientori aukeni eteeni kevättä täynnä. valaistuin.

jokin kauan hiljaa sivussa huilannut ääni muutti sävelen pääni kaikukopassa. kireän, tukalan ja turhamaisen mielentilan tilalle kipusi tyyni, tyytyväinen tuuli. maistoin jo varovasti autuutta, jonka huhtikuu vielä päiviensä mukana kantaa. siitä on pian sopivaa kahmia.

ihmettelin hieman hienoa suhtautumistani. elämääni silmästä silmään tapittamista. hiljaisella lämmöllä. vesi ei päässyt kiehumaan. sinut olen valinnut, se vakuutti. olen sinun. ole sinut.

tiistai 11. maaliskuuta 2008

töitä

viikko sitten palasin kirkolle tuntitöihin. kolmea vuoroa viikossa painetaan. tienesti on hyvästä, tietää mies, jonka alkuvuosi on mennyt nollatuloilla ja opintolainalla. tällä hetkellä tärkeämpi työ olisi kuitenkin saattaa iso g kansiin. hiekka valuu ja silmiä kirvelee. niskat jumiutuvat, päätä jomottaa, kirjojen sivut tekee mieli repiä ja silputa.

luomisessa pahinta on katsoa työtään silmästä silmään. kumpi voittaa: karhu vai leijona? kellistys uuvuttaa ja siltaan joutuminen masentaa. karhusta tulee teddy. hampaaton, kynnetön. luoja luovuttaa.

opiskelu ei ole tuntunut koskaan näin vastenmieliseltä. jospa se onkin suunniteltu niin, että graduun opiskeluinto kaatuu. sitten on entistä mieluisampaa astua työelämään, elannon keruuseen. gradu ei anna elantoa, se tappaa ja tärvelee ihmisen elämän ilon.

on siinä edistyttykin. struktuuri vaikuttaisi olevan selvä. kartta on piirretty. nyt eikun matkaan! rinkka painaa selässä. on kiiruhdettava joutuin, että sen saa laskea ja istahtaa nuotiolle, katsoa taakseen ja todeta taivalluksen kannattaneen.

perjantai 7. maaliskuuta 2008

aamu ilman kiirettä

onpa autuasta! oli vuoroni nukkua "pidempään". vaikka on muskariaamu, ei tarvinnut nousta hätäisesti. tänään lähti äiti. elia otti mukaansa kissan ja nalle nöpön. piippolan vaari -lauluun pyydettiin viime kerralla ottamaan jokin eläin mukaan.

tänään en lähde ollenkaan. teen kirjoitushommia kotona. sen mitä nyt teen. lapset lähtevät aikaisin päiväunille. ehkä käväisen mummin kanssa prismassa. iltapäivällä ajamme riihimäelle katsomaan taloa. malliksi. ystävällisiä ovat ihmiset, jotka päästävät ventovieraat kotiinsa sitä tarkoin silmin katsomaan.

luin alkuviikosta käydessäni terveyskeskuksessa (flunssa, ihmeellinen ihottuma) vanhaa naistenlehteä. siinä kerrottiin ihmisistä, jotka vaihtoivat työstä "vapaalle". toimittaja ryhtyi koti-isäksi. ihmetteli kiireettömyyttä, joka aamut piti otteessaan. lapset opettavat elämän isoja asioita. se on tässä ja nyt. katso tätä. katso, isi, kun olen ja innostun.

torstai 6. maaliskuuta 2008

paikoillaan

tuiskuaa. yliopiston kolmannen kerroksen saleissa ei ole vielä luentoja. siellä ei näy valoja.

kuusi viikkoa enää ja hyvä niin. gradusta ei tullut minulle intohimoa, kuten joillekin on käynyt. sen kirjoittaminen on osoittanut myös sen, että tutkijan työ ei ole minua varten. enkä minä sitä. olen aivan liian kriittinen tuottaakseni kriittistä tutkimusta tai kirjoittaakseni mitään muutakaan ilman hampaiden kiristelyä ja tyhjän paperin kammoa. saarnan tai puheen voin silloin tällöin luomisvimmastani uuttaa. on tehtävä sitä, minkä pää kestää.

lumi sataa silmille. kirjastolla pitäisi alkaa töihin. kirjaimet, leijailkaa lailla hiutalten!