Tekstit

Erämaassa minä kaipaan elävää vettä

Saarna 7.10.2018 Tuomasmessussa
20. sunnuntai helluntaista ”Usko ja epäusko”
Kol. 1:19-23; Joh. 7:40-52

Hei, etsijä, kyselijä, kulkija. Lähde kanssani erämaan kuivuuteen. Se ehkä vaatii tällaisena viileänä syysiltana vähän enemmän mielikuvitusta, mutta lähde silti. Kulje kanssani erämaan hiekkaisella tiellä. On kuuma. On kuivaa. Kivet jalkojen alla ovat kovia. Auringonpaahde on ankara. Tunnet, kuinka jalkoja särkee. Uupumus valtaa lihakset. Suuta kuivaa. Vesitilkka olisi nyt paikallaan. Myös nälkä alkaa kurnia. Eikä missään kasva mitään. On pelkkää hiekkaa, kiveä ja karua maata. On myös kovin yksinäistä kulkea täällä erämaan autiudessa. Tyhjyys ympärillä. Hiljaisuus korvissa, mutta sielussa kaipuu.

Tunnet, kuinka askel alkaa yksi toisensa jälkeen tuntua yhä raskaammalta. Silmäluomet tahtovat painua alas. Painat katseesi kohti maata kuin tahtoisit jo luovuttaa. Mutta silloin huomaatkin, kuinka maasto alkaa hiljalleen muuttua. Maa muuttuu koko ajan vihreämmäksi. Jotain kasvaa sittenkin.…

Hyvä tarina vai totuus?

Saarna 22.7.2018
Jer. 7: 1-7; Matt. 7: 24-29
"Ihmiset eivät halua kuulla totuutta. He haluavat kuulla hyvän tarinan." Netflix-sarjassa sanottiin näin.
Ehkä se pitää paikkaansa. Totuus kun voi olla tylsä, arkinen, toisaalta vaikea ja kipeä asia kohdata. Tarina on sen sijaan mielenkiintoisempi. Tarinaan voi hypätä mukaan ja päästä pakoon omaa arkista todellisuutta. Voi samaistua tarinan hahmojen kohtaloihin ja tuntea yhteenkuuluvuutta vaikeuksissa kiemurtelevan päähenkilön kanssa ja riemastua sitten, kun vastoinkäymiset muuttuvat voitoksi. Se antaa toivoa myös itselle, toisen tarinan seuraajalle. Tarina viihdyttää, kun todellisuus on yksitoikkoinen. Tarina antaa mahdollisuuden pitää taukoa omasta elämästä.
Vai kuinka moni ei ole tänä kesänä uppoutunut kirjan ääreen tai seuraamaan elokuvaa tai tv-sarjaa. Niinpä niin. Niin minäkin tein.
"Ihmiset eivät halua kuulla totuutta. He haluavat kuulla hyvän tarinan." Ehkä tuo ei aivan pidä paikkaansa. Ehkä kuitenkin tahdomme myö…

Jazzista ja rukouksesta

Saarna jazzmessussa 6.5.2018

Luuk. 11: 5-13
Jeesus sanoo:
”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin tot…

Koiran metamorfoosista sudeksi

Koiran metamorfoosista sudeksi
Koira kiertää kehää. Lieka kaulassa sen reviiri on rajattu. Mukavuusalue piirtyy tassujen alle, kopin suojista ei kauas yllä. Isännän ääni kutsuu aina takaisin. Uudelleen ja uudelleen. Parasta on pysyä turvallisessa. Tähän on totuttu. Muusta en tiedä, muusta en voi haaveilla.
Kunnes.
Hihna muuttuu turvallisesta hiertäväksi. Kopin seinät alkavat ahdistaa. Pihan joka kivi on käännetty ja maa jalkojen alla kaivettu tuhansille kuopille. Mitään ei pinnan alla ole enää piilossa.
Sitten.
Kuin kätketty luu, paljastuu jostain tahto, kuin uusi luonto, näky siitä mitä voisi olla. Että on metsä pihan poikki kulkevan tien takana. Tuntematon seutu, mutta kutsuva. Pelottava, mutta houkuttava. Koira, väsyneenä elämään vain toinen silmä auki, saa jostain voiman, joka riuhtoo, katkoo, vapauttaa. Panta kaulasta murtuu ja metsän kuusien takana huutaa hiljaisuus, jota kohti yö nousee. Nousee uusi kuu, uusi valo, jonka kajossa pilkistävät tassuista terävämmät kynnet.
Niillä puolust…

Hoitamisen paikka

Saarna 15.4.2018 Tuomasmessussa
Hyvä paimen, Joh. 10:1-10

Lammastarha. Levon paikka. Huilaamisen hoodit. Turvallinen tienoo, johon mahtuu monenmoista määkijää. Ja paimen heidän kanssaan.

Tässä Taulumäen kirkon alttaritaulussa on yhdenlainen esitys Hyvästä paimenesta. Siinä Jeesus istuu. Sylissä on lammas. Lampaita on ympärillä. Kun katsot tuota kuvaa, mikä noista lampaista tuntuu omimmalta. Mihin kohtaan itse asettuisit? Miten lähellä Jeesusta olisit?

Saatat olla ihan lähellä. Tuossa sylissä, tai jalkojen juuressa, katseen ja kosketuksen päässä.

Tai ehkä oletkin aika kaukana. Tuntuu, että Jeesus on etäinen, vieras, outo, vaikeasti tavoitettava, joku hahmo lapsuuden tarinoista. Ehkä et mahdu edes samaan kuvaan Jeesuksen kanssa.

Tai voit olet joku lammas tuolla reunalla, kaukana mutta kuitenkin samalla laitumella. Jeesus on turvallinen, maasto on tuttua ja voi luottaa että paimenen luo voi aina tulla määkimään.

Tai jos sittenkin olet joku yksinäinen lammas tuolla jossain, pensaan takana…

Irti päästä, olet vapaa________

Saarna Tuomasmessussa 14.1.2018
2. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa


Luuk. 4: 16–21
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”



Saarna

"Arkista stressiä. Huolia, väsymystä, pettymyksiä. Minua orjuuttavat olosuhteet, joita ei voi muuttaa. Tarvitsen mahdollisuuden virkistymiseen, lepoon, vapauteen, rentoutumiseen. Pois kaikesta pakos…

Jouluna 2017

Sinä jouluna oli yöllä paimenia ulkona. Ihan yllättäen ja valmistautumatta heille ilmoitettiin, että nyt on joulu. Oli aivan pimeää ja naps, taivas välähti valoa täyteen. Mahtoi säikähdyttää.

Me sen sijaan osaamme jo varautua. Kalenterin luukuista osaamme laskea 24:ään ja hyvissä ajoin alamme varustautua joulua varten. Ja hyvä niin. Jeesuksen synttäreitä on syytä juhlia ihan olan takaa.
Mutta me käymme joulun viettohon niin monin miettehin. Toisesta on ihana laittaa joulua. Ripustella koristeita, viritellä valoja, suunnitella pöydän antimia. Saa läheisiä kylään tai saa olla ihan omalla porukalla.
Toinen taas saattaa kärsiä suorituspaineista. Kinkun kuorrutus palaa karrelle, rosolli unohtuu hankkia ja kuusikin on tyvestä kiero ja latvasta vino.
Että vaikka kuinka valmistautuu, voi olo olla kuin kedolla äimistyneellä paimenella, että häh, nytkö se joulu jo tuli.
Ehkä joulu löytyy välimaastosta. Jouluun satsataan, mutta on ihan ok, jos kaikki toiveet ja tavoitteet eivät toteudu. Elämää s…