villen blogi

Isänpäivän saarna 12.11.2023 Kahden valtakunnan kansalaisena Jer. 29:4-7; 1.Tim.2:1-4; Luuk. 12:4-7 Kuva 5921373 Pixabaystä Isä tekee lettejä. Isä tekee pullaa. Isä tekee töitä ja valvoo pitkiä öitä. Isä hoitaa ja osaa. Isä loistaa poissaolollaan. Isä silittää hiuksia. Isä silittää vaatteita. Isä silittää auton vastavahattua pintaa. Isä voitelee suksia. Isä voitelee naamaansa. Isä ruokkii lintuja. Isä paistaa makkaraa. Isä lyö vasaralla sormeen. Isä on lähellä. Isä ei ole paikalla. Isä hassuttelee ja kertoo isävitsejä. Isä on herkkä. Isä on kireä ja kiireinen. Isä sanoo, että rakastaa. Isän kanssa ei olla puheväleissä. Isää ei kukaan painissa selätä. Isän kanssa ei tarvitse pelätä. Isänpäivä on ihana päivä. Isänpäivä on myös vaikea päivä. Huomaan, että isänpäivä herättää monenlaisia ajatuksia. Asioita, jotka liittyvät omaan isään, omaan isyyteen,  mieshahmoihin yleensä, käsitykseen ja muuttuviin käsityksiin miehisyydestä, isän roolista, tai isoisänkin roolista. Jumalaa

Kuva Ri Butov Pixabaystä Kynttilän liekki lepattaa tuulessa. Hauta on tuore, tai ainakin muistoni on. Se on peitetty äskettäin, tai ehkä jo aikaa sitten. Sytytin sen luo kynttilän muistoksesi. Liekki lepattaa tuulessa niin kuin kaipaus saa sydämeni lepattamaan. Suru värisyttää, ikävä huojuttaa. Muistellessani sinua mieli liikahtelee sinne tänne kuin pieni liekki kynttilässä. Se on niin hento ja herkkä, yhden puhalluksen varassa. Mieleni on äkkiä rauhaton kuin liekki tuulessa. Kun kuolema käy lähellä, se tuo mukanaan pelon ja monta kysymystä, tuntematon koskettaa, katoavaisuuden tuuli puhaltaa. Ajattelen sinun elämääsi, ajattelen omaani. Kuinka kauan liekki vielä palaa? Sinun liekkisi oli kaunis. Kynttilän valo on lämmin niin kuin sinun elämäsi oli. Saan muistoista voimaa ja lohdutusta. Kaikki mitä minulle merkitsit, kaikki mitä sinulta sain. Eletyn elämän kiitos loistaa valoaan pienestä liekistä, sen lämpö kertoo sinusta. Minun suruni on myös kiitollisuutta sinusta. Minun kaipuuni on