villen blogi

Saarna 23.8.2020 Itsensä tutkiminen Job.42:1-6; Room. 7:14-25; Matt. 21:28-32 ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista.” Eino Leinon Hymyilevä Apollo laulaa tutun kysymyksen hyvästä ja pahasta. Kumpi rinnassamme asuu, mitä sisimmästämme näkyy ulospäin? Ajattelen, että tuo Leinon näkemys voisi rohkaista meitä pysähtymään tänään päivän aiheen äärelle. Itsensä tutkiminen ei ole aina helppoa. Omaan sisimpäänsä kurkistaminen voi tuntua vaikealta. Sitä tekee mieli lykätä eteenpäin ja ohittaa koko homma. Sillä itsensä tutkiminen voi olla työlästä. Se on työn tekemistä itsensä kanssa. Uurastamista ja kipeidenkin asioiden kohtaamista. Eikä se tule kerralla valmiiksi. Itsensä tutkiminen on koko elämän mittainen projekti, matka, jota kuljetaan yksi päivä kerrallaan. Joka päivä viinitarhuri kutsuu ja sanoo: ”Mene tänään viinitarhaan työhön.” Voin kuunnella kehotusta ja suostua siihen. Tai voin kieltäytyä ja oh

Saarna 16.8.2020 11. sunnuntai helluntaista:  Etsikkoaikoja Jer. 6:16-19; Luuk. 4: 23-30 Ajatus etsikkoajoista on tuntunut minusta usein häiritsevältä. Siis sellainen ajatus, että olisi jokin tietty määrä aikoja ja tilaisuuksia kuulla Jumalan kutsu. Kuin olisi lapsi tivolissa ja kädessä viimeinen lippu laitteeseen. Yksi kierros enää, sitten hauskuus on ohi. Tai kuin niissä mainoksissa, joita saamme sähköpostimme tukkoon, joissa hoputetaan toimimaan ajoissa: Nyt on viimeinen tilaisuutesi! Tarjous umpeutuu tänään kello 24.  Olen enemmän Matti Nykäsen filosofian kannalla: ”Jokainen tsäänssi on uusi mahdollisuus.” Tykkään ostaa huvipuistossa mieluummin rannekkeen, jolla saa huvitella niin monta kierrosta kuin pää kestää ja kerkeää.  Etsikkoaikojen Jumala näyttää minusta kitsaalta vanhemmalta, joka pihistelee ja laskee rahojaan eikä suostu ostamaan enempää kuin kolme, korkeintaan viisi lippua tivolilaitteisiin: "Enempää et ansaitse. Pärjää näillä." No joo, ymmärrän kyllä, mitä tuo