sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Usko on näkemistä eli saarna 28.9.2008

Pidin tänään (20. sunnuntai helluntaista: Usko ja epäusko) ensimmäisen saarnan uudessa virassani Orimattilassa. Seurakunta otti minut vastaan kukkasin ja suurella joukolla. Saarna oli myös laatuaan ensimmäinen, jonka pidin perinteisestä saarnatuolista, ylhäältä.

Joh. 9:24-38


Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: »Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.» Mies vastasi: »Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.» He kyselivät: »Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?» Mies vastasi: »Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?» He vastasivat hänelle pilkallisesti: »Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.» »Merkillistä», mies vastasi, »että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.» Silloin fariseukset sanoivat: »Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies - ja sinä rupeat opettamaan meitä!» He ajoivat miehen ulos.

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: »Uskotko Ihmisen Poikaan?» »Herra, kuka hän on?» mies kysyi. »Sano, jotta voisin uskoa.» Jeesus sanoi: »Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.» »Minä uskon, Herra», mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.


Saarna

Oletko koskaan ollut pilkkopimessä huoneessa, hapuillut valokatkaisijaa, muistellut huoneen järjestystä ja kävellyt varovasti, jotta et törmäisi mihinkään? Tai oletko ollut ulkona ihan pimeällä, ilman taskulamppua, ilman katulamppujen, tähtien ja kuun valoa, miettinyt mihin suuntaan pitäisi mennä? Jos olet, voit ehkä aavistaa, miltä evankeliumin miehestä oli tuntunut. Hän oli ollut syntymästään asti sokea. Kulkenut pilkkopimeässä, joutunut kerjäämään tienatakseen leipänsä, saanut osakseen ihmisten paheksuvia katseita. Ja kaiken muun lisäksi juutalaiset ajattelivat, että sokeus oli peräisin synnistä.

Jeesus paransi tämän sokean kerjäläisen. Sokea sai näkönsä, mutta se ei ole päivän evankeliumin keskeinen sanoma meille. Evankeliumitekstissä on kyse kahdenlaisesta sokeudesta: fyysisestä ja hengellisestä. Jeesus paransi miehen fyysisestä sokeudesta antamalla tälle näön. Mutta mitä on sitten hengellinen sokeus?

Evankeliumissa kuvataan, kuinka fariseukset kiistelevät parannetun sokean kanssa. Sokean mukaan Jeesus oli Jumalan mies ja profeetta, koska tämä oli parantanut hänet- Fariseukset eivät voineet hyväksyä tällaista näkemystä. He pitivät Jeesusta syntisenä, muun muassa siksi, että Jeesus rikkoi heidän näkemyksensä mukaan sapattikäskyä. He etsivät jatkuvasti syytä, jolla saada hänet tuomiolle. Itse asiassa he vastustivat Jeesusta niin paljon, kuten Johanneksen evankeliumissa vähän aiemmin todetaan, että he olivat päättäneet erottaa yhteydestään jokaisen, joka tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi.

Tässä ovat hengellisen sokeuden oireet: hengellinen sokeus on sokeutta nähdä, että Jeesus on Messias, Kristus, Vapahtaja. Hengellinen sokeus on epäuskoa. Se ei näe eikä halua nähdä sitä, kuka Jeesus todella on. Sen vuoksi evankeliumitekstin fariseuksia voidaan pitää hengellisesti sokeina.

Jos epäusko on sokeutta, silloin usko on näkemistä.

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: »Uskotko Ihmisen Poikaan?» Ihmisen poika oli arvonimi, jolla Jeesus viittasi itseensä ja asemaansa Jumalan valittuna. »Herra, kuka hän on?» mies kysyi. »Sano, jotta voisin uskoa.» Jeesus sanoi: »Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.» »Minä uskon, Herra», mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Sokeudesta parannetussa miehessä tapahtui siis myös hengellinen muutos. Hänen silmiään eivät enää peittäneet hengellisenkään sokeuden siteet, koska hän uskoi Jeesukseen. Usko on näkemistä. Usko on sen näkemistä, että Jeesus on Kristus, Messias, Jumalan Poika, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Usko on sen näkemistä, että Jumala antoi poikansa maailmaan, jotta ihmiset voivat saada synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän. Siitä kristillisessä uskossamme on kyse.

Mutta onko niin, että meidänkin on ensin nähtävä, vasta sitten voimme uskoa. En usko ennen kuin näen. Jeesusta emme samassa hahmossa voi enää nähdä. Hänen aikansa maan päällä päättyi taivaaseen astumiseen 40 päivää ylösnousemuksen jälkeen. Mutta Jumala ei jättänyt meitä yksin. Hän lähetti Pyhän Henkensä meidän luoksemme. Kasteessa jokainen on saanut Pyhän Hengen. Ja Pyhän Hengen tehtävänä on synnyttää meissä usko. Usko on luonteeltaan lahjaa, eikä kukaan voi itse saada sitä aikaan. Se on Jumalan työtä meissä. Ja kuten apostoli Paavali kirjoittaa: Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen. Meidän tehtäväksi jää hoitaa sitä kuin ruukkukasvia. Uskoa pidetään kunnossa rukouksen, Raamatun lukemisen, seurakuntayhteyden ja ehtoollisen avulla. Ne ovat uskon ravintoaineita, jotka vahvistavat uskoa hyvään, kolmiyhteiseen Jumalaan.

Usko on näkemistä, mutta välillä on jaksoja, jolloin usko horjuu, silmät tuntuvat sidotuilta ja on vaikea nähdä edessään ja ympärillään muuta kuin pimeää. Kun katselemme maailmaamme tänä päivänä, näemme paljon toivottomuutta. Kauhajoen traagiset tapahtumat herättävät inhimillisen kysymyksen: kuinka on mahdollista, että rakastava Jumala sallii tällaisen pahan tapahtua?

Tällaisten tapahtumien äärellä on vaikea löytää sanoja ja vastauksia. Mutta uskon silmillä kärsimyksen synkkyyden seasta voi nähdä pilkahduksia toivosta. Uskon silmillä voi nähdä, että kaikesta, aivan kaikesta huolimatta Jumala pysyy meidän kanssamme, hän kantaa meitä, kun emme itse jaksa kulkea eteenpäin.

Tällaisinakin aikoina saamme pyytää uskollemme vahvistusta. Tänäänkin olet tervetullut ehtoollispöytään, jossa Jeesus lahjoittaa itsensä sinulle. Uskosi vahvistukseksi saat omin silmin nähdä Kristuksen ruumiin ja veren ja ottaa ne vastaan. Näkeminen voi olla uskomista ja saat maistaa sen, että syntisi on annettu anteeksi.

Tänäänkin saamme ihmetellä sitä, kuinka Jumala näkee meidät. Jumalan edessä olemme kaikki syntymästämme syntisiä, syntiä täynnä. Olemme langenneita Jumalan kuvia. Mutta Jeesuksen tähden Jumala ei näe enää meidän syntiämme, vaan katsoessaan meitä Hän näkee syntiemme sijasta Jeesuksen, joka on kuolemallaan syntimme sovittanut. Synti ei erota meitä Jumalasta, koska Jeesus on Kristus, syntiemme sovittaja.

Hän on maailman valo, jonka paisteessa hengellisesti sokeat saavat näkönsä, toivottomat saavat toivon ja syntiset saavat rauhan Jumalan luona.

lauantai 27. syyskuuta 2008

18. päivä orimattilassa

istun toimistolla ja mietin huomista saarnaa. mietin myös, että kahden viikon kuluttua voi olla jännät paikat. pappisvihkimys lähestyy.

eilen palasin lenkkipolulle ja kolmen viikon nollaputki katkesi. orimattilan valaistu kuntorata on oivallinen, riittävän pitkä ja vaihteleva. ja vain puoli kilometriä kotiovelta. kiire tulee 300 kilometrin haasteen kanssa. valmistaudun jo hyväntekijäksi.

koti näyttää yhä miltei samalta kuin kaksi viikkoa sitten. siihen on vaikuttaneet ainakin kaksi seikkaa: olimme ensin koko perhe vuoron perään flunssassa ja kuumeessa. sitten olemme suurella kärsivällisyydellä odotelleet vaatekaappien vaihtamista, mikä tullee vihdoin tänään päätökseensä. sitten pääsemme siirtämään tavarat laatikoista kaappeihin ja tyhjät laatikot pois silmistä. ensi viikolla saamme uuden sängyn ja toivottavasti pian sohvankin. sohvi täyttää pian vuoden, mitä juhlimme tasan kolmen viikon päästä. siihen mennessä koti olisi saatava vieraskoreaksi.

töihin on ollut joka päivä mukava mennä. neljän minuutin kävelytyömatka kohottaa elämänlaatua. vaikka uutta onkin tullut täydestä tuutista, on työssä löytynyt jo sopiva tasapaino. no, varsinaisia papillisia tehtäviä ei vielä ole kalenteriin ehtinyt, mutta sellainen turvallinen olo työn ja kodin välisestä suhteesta on. vaikkakin elia oli eräänä päivänä todennutkin, että "isi asuu töissä".

syksy on saapunut ja lehdet kellastuneet. ajan kuluminen näkyy silti enemmän lapsissa kuin vuodenkierrossa. molemmat ihastuttavat kehityksellään ja persoonallaan. olen oikeastaan varsin onnellinen. minulla on hyvä työ, mainio koti, paras vaimo ja ihanat lapset.

siksi huokaan ja lähden kotia päin. syön, laitan vaimon päiväunille, chillailen, poraan kattoon pari reikää uudella iskuporakoneella illalla saunomme ja kirjoitan saarnan. siinäpä leppoisat lauantaisuunnitelmat. suosittelen!

lauantai 20. syyskuuta 2008

ensimmäinen viikko

orimattilan seurakunta on ottanut minut lämpimästi vastaan. lämpö on nostanut minulle jopa kuumeen. oikeasti tässä sekoittuvat kaksi eri asiaa. työt ovat alkaneet mukavasti ja touhukkaasti. heti ensimmäisenä päivänä pääsin tulevien rippikoululaisten eli siis oman seurakuntani pariin. myös kokouskulttuuri on alkanut tulla tutuksi (viisi palaveria). uutta tulee vastaan kuin selkiä hiihtokilpailussa. siitä, muutosta ja kaikenlaisista ajatusprosesseista johtuen stressi laukesi eilen kuumeena ja hirveänä särkynä. nyt jo toivun, rouva on antanut minun auliisti levätä. nyt on sentään vapaata aina tiistaihin. jospa saisimme kotia kuntoon.

lauantai 13. syyskuuta 2008

uusi koti

muuttamisen sumoaja on selätetty. tatami on ottelun jälkeisen hajaannuksen vallassa. laatikoita on yhä siellä täällä. huonekalut ovat sentään löytäneet paikoilleen. lamput sain kattoon eilen. nyt näkee illallakin. sisäänkin näkee, sillä meillä ei ole vielä verhoja. tai keittiössä on valmiiksi kaihtimet ja lasten makuuhuoneessa nopea kyhäelmä tummennukseksi.

tilaa täällä on! välillä sekoan huoneissa. keittiö on miellyttävä, remontoitu. sen kautta pääsee ympäri sekä eteisaulaan että tilavaan ruokailutilaan. olohuone odottaa uutta sohvaa, mutta uuden digiboksin asensin eilen. nyt voidaan katsoa muumeja ja muita. työhuoneen ovi on kiinni kahdesta syystä: (a) etteivät lapset mene sinne, (b) koska kaikki lainehtii hujanhajan lattialla. lasten leikkihuone kaipaa käyntiä ikeassa. master bedroom on myös ihan kesken. nukumme patjalla ja odotamme kallista mutta ihanaa jenkkisänkyä. vaatehuone on mahtava mutta täyttämättä. kylppärissä on amme mutta pesukoneeseen tarvitaan pidempi letku. en aio pyykätä ammeessa.

sisustamisen riemua varjostaa flunssa, joka on iskenyt meihin kaikkiin. viimeistely jää vähän kerralleen. työt alkavat maanantaina, uusia asioita tapahtuu solkenaan, tuntuu hurjalta. mutta onhan tämä jännittävää, tämä meidän perheen seikkailu.

torstai 11. syyskuuta 2008

saarnanäyte

Annoin äsken saarnanäytteen. Tässäpä se:

Saarna Tampereen Vanhan kirkon viikkomessussa 11.9.2008
17. su hell: Jeesus antaa elämän


Evankeliumi – Joh. 11: 21-29, 32-45


Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»
    Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.
    Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»
    Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?»
    Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»
    Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.


Saarna

”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista, pane käsi käteen, ollaan hiljaa.”

Syksyn saapuminen saattaa tuoda mieleen nämä Juice Leskisen Syksyn sävelen alkusanat. Lehdet kellastuvat, luonto ympärillämme alkaa riisuutua kesän vihreydestään. Kukat kuihtuvat ja muistuttavat meitä siitä, että myös meidän aikamme on rajallinen.

Tunne siitä, että elämä on kuolemista voi nousta myös katsoessamme kalenteriin. Syyskuun 11. päivä seitsemän vuotta sitten muistetaan New Yorkin terrori-iskujen tapahtumapäivänä. Lähes 3000 ihmistä sai tuolloin surmansa.

Mutta elämä on kuolemista myös Valkeakoskella, jonka sellutehdas sai eilen sulkemisuhkauksen. Uutiset maailman laidoilta ovat viime päivinä kertoneet myös muiden muassa maanjäristyksistä ja hirmumyrskyistä. Voimme nopeasti huomata, että maailmassamme on joka päivä monia kärsimyksen ja kuoleman täyttämiä katuja.

Entä mikä täyttää ne sinun elämässäsi? Tekeekö jokin elämästä kuolemista? Työttömyys, yksinäisyys, sairaus? Ehkä suru, ahdistus, epätoivo?

Pysähtykäämme hetkeksi – ei Juicen, vaan – Jeesuksen sanojen äärelle. Viime sunnuntain aihe kirkkovuodessa oli nimittäin Jeesus antaa elämän. Mitä Jeesus evankeliumikohdassa sanoo?

1) Heti ensimmäiseksi Jeesus lupaa veljeään Lasarusta surevalle Martalle: ”Veljesi nousee kuolleista.” Näin lopulta tapahtui. Herättämällä Lasaruksen Jeesus osoitti, että hän on Jumalan Poika, tosi Jumala, jolla on valta kuoleman yli.

2) Tämä tulee hyvin esille rukouksessa, jossa hän sanoo: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Jumala siis lähetti Jeesuksen maailmaan. Lasaruksen herättänyt Jeesus on sama Jeesus, joka oli mukana jo luomisessa, kuten Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan: ”Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”

3) Jeesus on tosi Jumala, mutta hän on myös tosi ihminen. On merkille pantavaa, että Lasaruksen haudan takana Jeesus oli järkyttynyt ja itki. Jeesuskin itki kuoleman edessä. Hän tietää, mitä ovat kyyneleet, miltä läheisen menettäminen tuntuu. Se, että Jeesuksella oli valta tehdä ihmeitä, ei vähennä tai poista Jeesuksen inhimillistä puolta. Sen sijaan voimme turvautua häneen omien kipujemme ja vaivojemme kanssa.

Evankeliumikohdan keskeinen sanoma on näissä Jeesuksen sanoissa Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”

Vaikka maailmamme näyttäisi hukkuvan kärsimyksen ja kuoleman voimien alle, ei niillä ole viimeistä sanaa. Jeesus voitti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kuoleman vallan. Elämä on välillä kuolemista ja fyysinen kuolema kuuluu jokaisen elämään, mutta Jeesuksen tähden kuolema ei ole lopullinen. Hän tuli maailmaan pelastamaan syntiset iankaikkiselta kuolemalta ja kadotukselta. Hän tuli antamaan iankaikkisen elämän. Jeesukseen uskovina meillä on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.

Jeesus antaa elämän tänäänkin. Hän kutsuu meitä ottamaan vastaan, hän kutsuu yhteyteensä ja huutaa, kuten Lasarukselle: ”Tule ulos! Tule ulos siitä luolasta, joka tekee elämästäsi kuolemista. Tule minun luokseni. Minä olen ylösnousemus ja elämä.”

Jumalan Poika, jolla on valta antaa elämä, kutsuu meitä yhteyteensä ja kohtaa meidät ehtoollisella, jossa hän antaa meille itsensä. Saamme tänäänkin käydä ehtoollispöytään ottamaan vastaan. Mitään ei vaadita. Saat ottaa vastaan armon ja anteeksiannon, saat syödä elämän leivästä ja juoda elämän maljasta.

Sen tähden, kun alkaa kuulostaa siltä, että elämässä soi pelkkä Syksyn sävel, palauttavat ehtoollisvirren sanat mieleemme toisen todellisuuden:

”Hän elämä ja autuus on,
hän lohdutus on loputon
ja sielullemme päivän koi,
se koskaan sammua ei voi. ” (Vk 229:2)

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

muutto

...on kaaoksesta, banaanilaatikkokasasta, sanomalehtipaperimytyistä ja hyllyjen tyhjyydestä päätellen käynnissä. siinäpä tärkeimmät.