istun toimistolla ja mietin huomista saarnaa. mietin myös, että kahden viikon kuluttua voi olla jännät paikat. pappisvihkimys lähestyy.
eilen palasin lenkkipolulle ja kolmen viikon nollaputki katkesi. orimattilan valaistu kuntorata on oivallinen, riittävän pitkä ja vaihteleva. ja vain puoli kilometriä kotiovelta. kiire tulee 300 kilometrin haasteen kanssa. valmistaudun jo hyväntekijäksi.
koti näyttää yhä miltei samalta kuin kaksi viikkoa sitten. siihen on vaikuttaneet ainakin kaksi seikkaa: olimme ensin koko perhe vuoron perään flunssassa ja kuumeessa. sitten olemme suurella kärsivällisyydellä odotelleet vaatekaappien vaihtamista, mikä tullee vihdoin tänään päätökseensä. sitten pääsemme siirtämään tavarat laatikoista kaappeihin ja tyhjät laatikot pois silmistä. ensi viikolla saamme uuden sängyn ja toivottavasti pian sohvankin. sohvi täyttää pian vuoden, mitä juhlimme tasan kolmen viikon päästä. siihen mennessä koti olisi saatava vieraskoreaksi.
töihin on ollut joka päivä mukava mennä. neljän minuutin kävelytyömatka kohottaa elämänlaatua. vaikka uutta onkin tullut täydestä tuutista, on työssä löytynyt jo sopiva tasapaino. no, varsinaisia papillisia tehtäviä ei vielä ole kalenteriin ehtinyt, mutta sellainen turvallinen olo työn ja kodin välisestä suhteesta on. vaikkakin elia oli eräänä päivänä todennutkin, että "isi asuu töissä".
syksy on saapunut ja lehdet kellastuneet. ajan kuluminen näkyy silti enemmän lapsissa kuin vuodenkierrossa. molemmat ihastuttavat kehityksellään ja persoonallaan. olen oikeastaan varsin onnellinen. minulla on hyvä työ, mainio koti, paras vaimo ja ihanat lapset.
siksi huokaan ja lähden kotia päin. syön, laitan vaimon päiväunille, chillailen, poraan kattoon pari reikää uudella iskuporakoneella illalla saunomme ja kirjoitan saarnan. siinäpä leppoisat lauantaisuunnitelmat. suosittelen!
eilen palasin lenkkipolulle ja kolmen viikon nollaputki katkesi. orimattilan valaistu kuntorata on oivallinen, riittävän pitkä ja vaihteleva. ja vain puoli kilometriä kotiovelta. kiire tulee 300 kilometrin haasteen kanssa. valmistaudun jo hyväntekijäksi.
koti näyttää yhä miltei samalta kuin kaksi viikkoa sitten. siihen on vaikuttaneet ainakin kaksi seikkaa: olimme ensin koko perhe vuoron perään flunssassa ja kuumeessa. sitten olemme suurella kärsivällisyydellä odotelleet vaatekaappien vaihtamista, mikä tullee vihdoin tänään päätökseensä. sitten pääsemme siirtämään tavarat laatikoista kaappeihin ja tyhjät laatikot pois silmistä. ensi viikolla saamme uuden sängyn ja toivottavasti pian sohvankin. sohvi täyttää pian vuoden, mitä juhlimme tasan kolmen viikon päästä. siihen mennessä koti olisi saatava vieraskoreaksi.
töihin on ollut joka päivä mukava mennä. neljän minuutin kävelytyömatka kohottaa elämänlaatua. vaikka uutta onkin tullut täydestä tuutista, on työssä löytynyt jo sopiva tasapaino. no, varsinaisia papillisia tehtäviä ei vielä ole kalenteriin ehtinyt, mutta sellainen turvallinen olo työn ja kodin välisestä suhteesta on. vaikkakin elia oli eräänä päivänä todennutkin, että "isi asuu töissä".
syksy on saapunut ja lehdet kellastuneet. ajan kuluminen näkyy silti enemmän lapsissa kuin vuodenkierrossa. molemmat ihastuttavat kehityksellään ja persoonallaan. olen oikeastaan varsin onnellinen. minulla on hyvä työ, mainio koti, paras vaimo ja ihanat lapset.
siksi huokaan ja lähden kotia päin. syön, laitan vaimon päiväunille, chillailen, poraan kattoon pari reikää uudella iskuporakoneella illalla saunomme ja kirjoitan saarnan. siinäpä leppoisat lauantaisuunnitelmat. suosittelen!
Kommentit