Saarna 13.3.2022 Toinen paastonajan sunnuntai: Rukous ja usko 2. Aik. 20:1-9; Matt. 15:21-28 Miten puhua jostain, mikä on monelle henkilökohtainen ja oma asia? Miten kuvata sitä, mikä kuuluu kahdenkeskiseen suhteeseen? Mitä sanoa rukouksesta? Evankeliumitekstissä kohtaamme naisen, joka tulee Jeesuksen luo oman elämänsä kanssa, jakaa tarpeensa, lausuu avunpyyntönsä niin sinnikkäästi, että saa Jeesuksen jopa muuttamaan mieltään. Siinä on jotain oleellista, kuinka tuo äiti toimii. Ehkä siksi uskallan hieman yrittää muotoilla ajatuksia rukouksesta yleisemminkin. Rukouksen tarve, rukouksen suunta, rukouksen hyöty. Jotain sellaista pyrin tässä saarnassa avaamaan. Rukouksen tarve, eli mikä saa rukoilemaan. Rukouksen suunta, siis ketä tai mitä rukoilen. Ja rukouksen hyöty, mitä saan siitä, että rukoilen, mitä se voi saa aikaan, millainen on rukouksen voima. Viime aikoina ei ole tarvinnut keksiä rukoukselle syytä tai tarvetta. On kuin Josafatin sanat olisivat tulleet todeksi taa
yhden papin puheita