sunnuntai 30. syyskuuta 2007

perhekirkko ja muuta sunnuntaimaista

k&k lupasi aamuksi perhemessun ja liitteeksi lounasta ja muuta kivaa etenkin perheen pienimmille. epäilymme osoittautuivat aiheellisiksi: jo johdantosanoissa liturgi oikaisi, ettei kyseessä ole messu.

no, ajauduimme istumaan eturiviin, mikä oli mainio ratkaisu. lastenohjaajat olivat viritelleet lattialle puuhamaton. oli leluja ja kaikkea. vuorotellen seurasimme palvelusta sammakkoperspektiivistä. välillä elian piti juosta alttarille vievää pyörätuoliramppia ylös ja alas.

elian viihtyvyyden osalta palvelus meni siis hyvin. perhekirkon/-messun saarnaa on kuitenkin aina syytä jännittää myös. esiintyminen oli sujuvaa ja havainnollistavaa. oli oikeaa savea ja oikeita saviastioita ja kilistinkin. ja verho ja liikkumista kesken kaiken. jesh! pituuskaan ei häirinnyt, kyllä, otin aikaa: 7 min.

iltapäivällä keksin perheelle tekemistä. lähdimme munkkiniemen uimarantaan katsomaan merta ja nauttimaan kauniista syyspäivästä kahvilan antimin. ajatus oli jalo ja kaunis. jostain syystä kokemus oli toinen. päästin odotukset liian ylös. rannassa ei tuullut kuten kuului. kahvilassa oli kiireinen tunnelma. saimme aikaan riidan.

lepyin kävelyllä, jonka aikana poikani keräsi ämpäriinsä lehtiä ja kukkia. itse keräsin ajatuksiani. tämä on raskauspahoinvointia. odottavan isin mielialan vaihteluita. henkisiä supistuksia.

ei auta kuin odottaa. raskaus loppuun. kun(nes) alkaa taas uusi odotus. täydellisen maailman. unelmien täyttymisen. taivaallisen jerusalemin laskeutumisen kuolevaisen keskelle.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

aarreämpäri

kävimme tänään poikien kesken kauniissa syysaamussa. kiersimme pitkän lenkin. poikkesimme myös metsään. elia kulki urheasti miltei koko matkan itse tepastellen kädessään ämpäri. aarreämpäri. siihen hän keräilee aarteitaan. ruusunmarjoja. kukkia. tammenterhoja. tänään pari tielle pudonnutta omppuakin.

ämpäri tulee sitten kotiin sisälle. se kumotaan ja aarteet laitetaan uudelleen sisään. tätä hän jaksaa tehdä vaikka kuinka kauan. oli kyse sitten purnukoista tai kylpyleluista, hän ihailtavalla keskittymisellä asettelee tavaroita erilaisiin sommitelmiin.

hän on tänään 1v 7kk.

sitä voidaan pitää merkkipaaluna, sillä viime yön elia nukkui ensi kertaa isojen poikien sängyssä. pelossa ja jännityksessä isi ja äiti odottivat, josko poika herää keskellä yötä ja tulee vetämään varpaasta kirjaa lukemaan. mutta ei. vanhemmat heräsivät siihen, kun naapurihuoneesta kuuluivat askeleet, ovenkahvasta vedettiin ja tepsutus saapui makuuhuoneeseen. vartin yli kahdeksan. tuntui oudolta. ihanalta herätä.

poikamme on iso poika jo. isoveli pian. huokaus.

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

koti-isi kaappien kimpussa jälleen

vapaapäivä. mahtavaa. pikku-ukko otti ja nukkui päälle puoli yhdeksään. nyrjäytti päivärytmin niskoilleen, vaan ei se mitään. kahdeksan tunnin unet kelpasivat isillekin.

jostain kumpusi odottamaton vapaaehtoisuus käydä keittiön "romukaapin" kimppuun. se on ollut se kammottavin. niellyt ties mitä ja kaikkea reilun parin vuoden mitalla.

nyt lähinnä huvittaa: täytteitään pursunneeseen kaappiin jäi karsimisen, sijoittelun ja järjen käyttämisen jälkeen kaksi ylimääräistä tyhjää hyllyä. kahden viime vuoden puhelinluettelosetit jättivät paperinkeräyksen kannen pystyyn. toissajoulun kortitkin viitsin heittää jo pois. hetki vierähti hääonnittelujen äärellä. eniten nauratti nonnan, emmin ja saiman toivotus. ne säästin.

olohuoneessa on vaimo käynyt läpi vaatelaatikoita. iso osa lähtee takaisin sukulaisille. lajittelu on nyt valmis. illalla tehdään taas nostoharjoituksia kaksi kerrosta alaspäin.

enää eteinen. sinne toivotaan järjestystä ja lokeroita kengille. mamma tahtoo ja saa touhuta. isi odottaa pääsyä kirpputorille. pois pois tavarat. minä tahdon sisäisen siivouksen.

lauantai 22. syyskuuta 2007

kirjoittamisesta vol 2

vaikka gradu ei etenekään, olen lueskellut graham allenin tiukkaa tekstiä kirjasta intertextuality. kirja selvittää, mitä intertekstuaalisuus on ja mitä sen taustalla on. se auttaa minua tekstien välisessä lukemisessa, jota käytän gradun kirjoittamiseen.

mutta on siitä muuhunkin. siteeraan itseäni muistikirjan keskiviikon sivulta:

"kirjoittaminen maistuu myös. se selkeyttää efedriinin hämmentämää mieltä ja julistaa ajatukseni oikeiksi. teksti, joka kynän ja paperin yhtyessä itsenäistyy nopeasti, tappaa, ravistelee irti kynän toisessa päässä roikkuvan kirjoittajan. sanoo roland barthes. ja minä uskon. kun luen tekstiäni, se puhuu minulle. muuta kuin mitä itse aluksi ajattelin. siinä on potentia muutokselle, jonka kirjoittaminen (voi) saa(da) aikaan."

tekijän kuolema ja tekstin itsenäistyminen ovat siltoja vapaalle lukemiselle. lukemiselle, joka vapaana kaikista kahleista ja ehdoista voi puhua, puhutella, hoitaa.

siksi kirjoittaminen taas maistuu. koska sen voi maistaa.

runo keskiviikkona

luovu ideoista.
luuloista luovu
ja saduista jotka
aina päättyvät suudelmaan.

sankari. nainen.

luovu merkeistä kasvoillasi.
univormu yltäsi riisu
riisu ihosi paljaaksi kuin
aaltojen silittämä kallio.

sekin on kaunis. vaikka
ei suosittu kuten turistirannat.

olet ihme, ihminen,
arkisen todellinen.

perjantai 21. syyskuuta 2007

koti-isi kaappien kimpussa

haettiin kaikki kaksitoista pahvilaatikollista (kiitos sukulaisille!) läpikäymättömiä lasten vaatteita kellarista, jonka ovi saatiin vihdoin auki (kiitos huoltomiehelle ja isoille pihdeille!).

tässä kuitenkin kuva liinavaatteiden muutosta olohuoneeseen:



laitan tämän julkisuuteen ihan vain siksi, että tänään olivat muuten hymyt kuoppineen piilossa.

perjantaiaamuna ennen lähtöä töihin

kuinka kovasti tänne päästäkseen on ajatusten tultava jauhetuksi? tämä mitään purkkaa ole!

turhauttava writer's block. tämän ja gradun kanssa.

kentin tuore sinkkukin täynnä koneita. mitään ruotsiteknoa mene kuuntelemaan...

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

puuhastelua

no niin. ei ole tullut juuri turistua. edellinen miehisyyden puhku kuvaa kuitenkin menneitä päiviä ihan tarpeeksi.

elialle on laitettu omaa huonetta. se on vaatinut kalusteiden siirtelyn ohella kaappien putsausta - samalla sisäistä putsausta, kun vuosia vanhoja papereita on tullut vastaan.

lastenhuoneeseen on hankittu pieni pöytä ja tuolit, kirjahylly ja sänky, joka on yhä kokoamaton, sillä sen mukana piilee pelko siitä, miten herkästi poika nousee keskellä yötä leikkimään itsekseen. viime yö meni taas niin ja näin. kävin muistaakseni seitsemän kertaa tyynnyttelemässä takaisin uniin.

järjestelyn lisäksi aloitin maanantaina gradun jatkamisen. perustin kirjastolla lukupaikan ja tein selvitystä, mitä on jo hanskassa. ei paljon.

emmi-täti lähti sunnuntaina saksaan (toivottavasti siellä kaikki hyvin.) mummi on ollut täällä auttelemassa muutaman päivää. olemme saaneet vaimon kanssa käydä teatterissa ja syömässä ulkona. eipä varmaan päästä vähään aikaan minnekään kaksin. no, seuraavaksi synnyttämään.

apua, meille tulee vauva! ja silti ihanaa!

sunnuntai 2. syyskuuta 2007

tosi miehekästä

tätä kirjoittaa tässä tosi mies. vai mitä sanotte?

aamulla isi ja poika tutustuivat pihapiiriin viikon loman jälkeen. sinisissä sadetakeissaan. satoi vettä. isi puki pojan lämpöisen suojaisaksi. piti huolen, ettei tämä vilustu.

päiväunien sijasta isi jännäsi mm-osakan keihäsfinaalia ja tunsi olevansa suomalainen. hyvä tero!

iltapäivällä, sateen tauottua, isi teki poikansa kanssa pyörälenkin. urheilu miesten kesken lujittaa isä-poika-suhdetta. yhdessätekeminen luo lisäksi pojalle turvallisen mieskuvan.

illalla isi korjasi pesukoneen (joka oli jumiutunut), asensi uuteen nurkkaukseen (makuuhuoneen) tietokoneen ja roudasi pianon (yksin!) olohuoneen yhdeltä seinustalta toiselle.

nyt tosimiesisi lähtee pikkumiehen kanssa kylpyyn. siellä katsotaan, kuka saa aikaan kovimman myrskyn. veikkaan, etten minä.

lauantai 1. syyskuuta 2007

eräs kotiinpaluu

pitkän väännön jälkeen päätimme eilen illalla, että lähdemme kotiin jo tänä aamuna klo 10. näin matka sujuisi sutjakkaimmin pysähdyksien ja niiden sisältämän aktiviteetin näkökulmasta.

lähdimme jo neljää vaille kymmenen. elia nukahti, kun pääsimme nelostielle ja nukkui hienosti miltei tikkakoskelle asti. siellä vilkutimme kiitoradalle ja isin armeijamuistoille.

pysähdyimme syömään mummolaan, jossa ei ollut mummia eikä muitakaan. pysähdys venähti mielestäni liian pitkäksi, mutta vaimo kaasutti joutsaan ripeästi ja pysyimme aikataulussa kutakuinkin. joutsan pappalassa huilasimme hyvän tovin. oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa appea ja perhettä.

loppumatkan ajoi isi ja lujaa ajoikin. kotipihassa oltiin tasan kaksi tuntia startin jälkeen. pikkumatkustaja nukkui reilun tunnin, isompikin torkun mittaisesti.

kamat oli kannettu sisään seitsemään mennessä. oven takana odotti iso pino postia, laskuja ja mainoksia (elia on repinyt ovesta "ei mainoksia, kiitos!" -tarran). sieraimiin nousi viikontakainen siivous ja kotiinpaluun riemun huipensi ilmestys keittiössä: sadat pikkukärpäspaholaiset olivat kuolleet!

oli hyvä reissu. parempi on tulla kotiin. parasta on se, että on koti, johon tekee mieli tulla. koti, johon alamme heti maanantaina kyhätä lastenhuonetta. isojen poikien sänkyä myöten.

koti, jonka lattialla jo niin ison pojan näköinen pikkuisemme leikkii eläintarhaa ja vatsa pyöreänä puhiseva äiti katsoo minut mukaan perheen suloiseen hetkeen.