villen blogi

Saarna 7.4.2024 1. sunnuntai pääsiäisestä - Ylösnousseen todistajia Ap.t. 13:23-33; Luuk. 24:36-49 Kuva brisch27 Pixabaystä En tiedä, oletko joskus ollut tilanteessa, jossa on ollut vaikea löytää oikeita sanoja. Kun vaikka joku läheinen suree tai kärsii pelosta tai ahdistuksesta. Tai kun joku on ihan poissa tolaltaan eikä näe minkäänlaista pakokeinoa lohduttomasta umpikujasta. Sitä yrittää sanoa jotain, kuten ”tsemppiä” tai ”kaikki järjestyy”, tai ”voimia kaikkeen tähän” tai ”et ole tässä yksin”. Ja sitten sitä toivoisi, että osaisi sanoa paremmin. Tuntuu helposti, että omat toivotukset eivät oikein riitä. Viimeisimpänä meidät on sanattomaksi varmaan saanut Vantaan kouluampuminen tiistaina. Jäämme kipeän ja järkyttävän tragedian edessä vaille oikeita sanoja. Emme löydä selityksiä. Tuntuu avuttomalta, kun omat neuvot eivät riitä. Mutta ehkä näissä tilanteissa ei tarvitakaan aina sanoja. Vaan riittää, kun on vain vierellä ja kuuntelee. Antaa toisen puhua tai olla ihan vain hiljaa. s

Saarna 1.4.2024 2. pääsiäispäivän iltamessussa Tekstinä: Luuk. 24:12-35 Kuva Katrin Pixabaystä "Jää meidän luoksemme.” Joskus elämässä tulee tilanteita tai kohtaamisia, että ei vain haluaisi päästää niistä irti. Jotain merkityksellistä tapahtuu ja sen haluaisi vain jatkuvan. Toivomme ja huokaamme: Jää meidän luoksemme. Ei olekaan enää mikään hoppu kiiruhtaa eteenpäin kohti seuraavaa vaihtoehtoa. Tämä tässä riittää. Tämä tässä on se, mitä tarvitsen. Jää meidän luoksemme. Me olemme kulkeneet pitkän matkan tähän iltaan. Seurakuntana, ja yksilöinä. Tuhkakeskiviikkona täällä piirrettiin otsaan risti, katumuksen merkki. Alkoi matka kohti pääsiäistä. Jeesuksen tien seuraaminen. Oman tien kulkeminen Jeesuksen kanssa. Matka kohti ristiä. 40 päivää Jeesus oli autiomaassa valmistautumassa. 40 päivän paastonmatka yritti valmistaa meitä. Jerusalem lähestyi. Kärsimystie kapeni. Palmunoksat käsissämme otimme kuningasta vastaan. Toivoimme ja odotimme. Mursimme leivän ja jaoimme maljan. T