keskiviikko 29. elokuuta 2007

maalla

vatsa on pullollaan vaarin grillaamista lihoista ja takapihan perunoista, joita elia noukki ämpäriin. iltapäivä vaarilassa (josta isi on kotoisin) on lopuillaan. sade ei estänyt kaupunkilaisia ihmettelemästä maalaistunnelmaa. elia vietti valtaosan kyläilystä viinimarjapensaassa, mutta pääsi myös ihkaoikean traktorin kyytiin(!) toisessa mummolassa päästiin kisun kanssa ihan kosketukseen asti. pakenevan kisun perässä ryömittiin sängyn alle ja pois.

isin valtaa tutuissa maisemissa haikeus ja menneissä oleilu. oma historia on säkkituoli, johon istuttuaan tuntuu kuin siitä ei pääsisi ikinä pois. onneksi pääsee.

tiistai 28. elokuuta 2007

lomalla

sataa. selkään särkee.

vuosi sitten teimme lomareissun tukholmaan. tänä vuonna mummolaan. saavuimme eilen jyväskylään. tänään jatkamme pyhäjärvelle.

ei silti. on rentoa. odotan, että saan levätä, kun mummi hoitaa poikaa. ensi viikolla on varaston järjestämistä ja lastenhuoneen laittamista. kahden viikon päästä alkaa lukukausi. tämä viikko on siis aikaa puhdistaa mieli ja ruumis kesän pakkaamista tukoksista.

nyt sateeseen. poikani tahtoo pihalle.

lauantai 25. elokuuta 2007

taiteiden yö

työviikko huipentui lopulta taideiden yöhön. se alkoi vaimon kanssa kahdestaan kananrinnalla ja gorgonzolakastikkeella maustetulla spaghettilla. söimme ja seurustelimme, kuljeskelimme alkavassa illassa, kirjoja katsellen ja jäätelöitä lipoen.

ilta jatkui yksin. saattelin vaimon junaan, käyskentelin lopulta kiasmaan, ostin pikkuisen moleskinen, istuin kivetykselle, huomasin kirjan olevan väärää sorttia, palasin kiasmaan, kohtasin laupeutta, sain uuden yhä väärän- mutta enemmän oikeanlaisen, suuntasin tennispalatsiin, tilasin cappuccinon, en päässyt sen kanssa museoon, join kahvin rauhassa, kirjoitin avausrunon uuteen kirjaan, menin museoon, liikutuin, kirjoitin toisen runon, lähdin, harhailin keskustan kirjakaupoissa ja väentungoksessa, astuin rikhardinkadun kirjastoon, istuin hetken illassa runoilijain kanssa, elävät kuvat ilmoittivat tulostansa, menin vastaan, menimme takaisin ylös jouni inkalaa kuulemaan, kuljimme pyöriä parkkeeraamaan, kuuntelimme mustaa gospelia, pidimme pohjannaulaa hyvänä yhtyeenä, tuijotimme liian kirkkaisiin valoihin joissa keppiakrobaatit tanssivat, tilasimme evästä ja virvokkeita, lähdimme kotiin, minä junalla, he polkien.

yö oli menestys.

matkamuistomyyntiviikko

vessan sijainti on kysymyksen aiheista yleisin. turistiparat kipuavat rappuset ihan vain siinä toivossa, että perillä koittaisi helpotus. ne, joilla ei hätää ole, saattavat kysellä syvällisempiäkin: mitä materiaalia kirkonpenkit ovat? kehtaisimmeko myydä kastemaljan vettä? tai, täytyykö hissin käytöstä maksaa?

vastaaminen on taitolaji sinänsä. monen eienglantiaäidinkielenäänpuhuvan kysymyksen haaste on usein arvata oikein, mitä hän oikeastaan kysyy. kuten eräälläkin, joka kysyi onko kirkko ortodoksikirkko, mihin minä, että ei vaan luterilainen, mihin hän kysyvällä katseella selvennystä, mihin minä, että protestanttinen, mihin hän, että ok, ortodoksinen, ymmärrän.

viikon istuttuaan ja yhteensä noin kuutta tuhatta turistia katseltuaan huomaa, että turistit alkavat muistuttaa toisiaan: "eikös tuo käynyt täällä ja eilen ja toissapäivänä?"

joistakuista on vaikea ymmärtää, että kirkko on kirkko. eräänä päivänä sulkiessani kirkkoa päivärukouksen ajaksi (klo 11.50-12.20) ja sen merkiksi tyhjentäessäni salia turisteista ("no sightseeing, please!") sain kimppuuni kiivailijan: "isn't this the high season in finland? and this is one of the highlights. so why do you close at twelve? this is a highlight, it's the high season!"

viikosta jäi paljon käteenkin. 80 km pyöräilyä. petri tammisen enon opetukset. innostus vieraisiin kieliin. kontakti ihmisiin - joita turistitkin kaiketi ovat.

sunnuntai 19. elokuuta 2007

korkeasaari kuvina



ne kujeilevat




ilvesemo (=raipe helminen?)




perheen miehet painivat




krokotiilimiehet




2000-luvun kansallisromantiikkaa




parisuhde




äijä




sarvi




karhun selätys




päivän meri-ilmastossa viettänyt isi

lauantai 18. elokuuta 2007

kiskot (2007 remix) eli henkiin elvytetty laulu siskolle, joka saksaan lähtee

oltiin asemalla
lähdit takaisin
siinä raiteella
hetken odotin

nykyään niin lyhyesti nähdään mietin
ennen oli aikaa muttei ollut kaipuuta
eikä neuvoja
ei veli paljon neuvonut ei ei

kiskot vie haaveisiin
juna odottaa
jos uskot ihmeisiin
jaksat jonottaa
ja katsot ihmisiin
yksi kerrallaan
niin pääset perille
yhä uudestaan
yhä uudestaan

nyt kun lähdössä oot taas
laulan sulle tän
nyt kun mulle tarkoitat
yhä enemmän

välillä on niin vaikeaa olla tyytyväinen
vaikka on niin paljon asioita joista pitäisi kiittää
kädet liittää yhteen
ja elämät

kiskot vie haaveisiin
juna odottaa
jos uskot ihmeisiin
jaksat jonottaa
ja katsot ihmisiin
yksi kerrallaan
pääset perille
yhä uudestaan
yhä uudestaan

ja uudestaan.

perjantai 17. elokuuta 2007

rakkaudesta työhön

olen minä romantikko. myönnetään.

kävin suorittamassa keravalla viimeisen voitelun: palautin avaimet ja loput paperit, kiitin kirkkoherraa tästä ja kuluneista kesistä, jututin paria pappia eron murtamaa mieltäni pehmittääkseni, käynnistin auton ja kaarsin nesteelle ostamaan lohduksi jäätelön ja kivennäisvettä.

kun starttasin sitten kotia päin, painoin ipod shufflen (joka siis soittaa kappaleensa, noin 250 kpl, satunnaisessa järjestyksessä, huomatkoon lukija tämän!) play:ta, ryhtyi james blunt, tuo kuningataräidin kaartilainenkin(!), laulamaan: "goodbye my lover, goodbye my friend, you have been the one, you have been the one for me."

no, en herkistellyt liikoja. mutta koin jälleen kiitollisuutta. sitä samaa, mitä lääkäri helinä siikala teoksensa elämän ekaluokkalaiset alkulehdillä ohjaa elämästä etsimään. että kiittäisi aamuin illoin siitä, mitä itsellä on. siitä, että minulla on juuri tällainen elämä.

keskiviikko 15. elokuuta 2007

takaisin lenkille

koko kesän leirikeskuksissa itseni ravinneena olen päättänyt tehdä comebackin maastoon, teille, huonoihin reebokin juoksutossuihini.

ylensyöminen ei toki ole ainoa syy. motivaattoreina toimivat lisäksi fyysisen rasituksen synnyttämä euforia, ajan saaminen/ottaminen itselle ja uusi ipod shuffle.

tänään astuin ensi kertaa pariin kuukauteen lenkkitamineet päällä ovesta ja laskeuduin rappuset alas. pääsin portaiden puoliväliin. elia aloitti riipaisevan itkun huomattuaan jääneensä tädin kanssa kahden. isi ei saanut lähteä. (äiti oli jo poistunut kirjoineen.)

no, aloitus olisi voinut olla huonompikin. nyt ei mikään paikka revähtänyt tai kipeytynyt muutenkaan. vältin vieläpä helleasteiden aiheuttaman lämpöhalvauksen. ylipäänsä, sain itseni valmiiksi lähtöön. ja se on minulle jo puoli matkaa.

tiistai 14. elokuuta 2007

hiki

on kuuma. kesän kuumimmat päivät. sisällä on kuuma. ulkona kuumempi. paita tarttuu ihoon kiinni jo, kun kumartuu laittamaan kengät jalkaan ja nousee ylös.

hiostava ilma muistuttaa minua kesäpäivistä indianassa. niistä on yhdeksän kesää. ajattelen aikoja samalla lämmöllä, jota vielä iltamyöhällä talomme takapihalla tähtiä katsellessa tunsin.

olen kiitollinen vuodestani siellä. menee vielä vuosia, että käymme perheenä vierailulla. kai käymme? veljekset ovat kasvaneet miehiksi pulisonkeineen. ystävät ovat muuttaneet ympäri maata, osavaltiota ainakin. siellä suku on, mikä pysyy.

parvekkeen ovesta puhaltaa viileää. tekee hyvää olla tässä.

maanantai 13. elokuuta 2007

sellossa

koti-isin työ jatkuu. jäin eilen lomalle. keravan kesä sulkeutui. käteen jäi erinomaisia työkokemushelmiä, hyvä mieli ja koti-isin hansikkaat. kesätyöt tulevat ja menevät kuin rusketusraidat. isiys on minuun tatuoitu.

tänään äiti lähti lukemaan opintojensa viimeiseen tenttiin. käymässä oleva vaari golfasi aamun, mutta kotiutui päiväunille. unien jälkeen tikkasen ukkelit lähtivät selloon, jossa on yli 160 liikettä ja palvelua.

vietimme laatuaikaa neljä tuntia, elia jaksoi upeasti, vaikka liki koko ajan piti vain istua (pienellä on kuumetta, lääkäri ei löytänyt korvista pipiä, mutta flunssa on vaivannut jo yli viikon, siksi ylimääräinen urheilu on kielletty.)

shoppailimme (isi löysi mainion syksyn värisen hupparin), söimme burgerit (elia uskaltautui viimein maistamaan ketsuppia ja jäi koukkuun) ja teimme ruokaostokset. hienon iltapäivän ainoa lokatahra oli hauhau-koiran katoaminen prisman käytäville. nyt täytyy keskittää hoivaaminen kisuun ja muihin pehmoihin - joita täällä kyllä riittää.

koti-isin ensimmäisen päivän raportti päättyy sellonsoittajan iloiseen c-duuriin, lasilliseen kivennäisvettä ja vaimon seuraan liittymiseen parvekkeelle.

lauantai 11. elokuuta 2007

aamulla varhain

on pyöräretki parhain.
kovin malttamaton
herättyään on
pyörähirmu pieni.
taas tiensä, tieni
sujui vauhdissa huimassa.
näimme sorsia uimassa.
niitä hiljaa katselimme.
sydän auki ajelimme.

perjantai 10. elokuuta 2007

leirin top3

1 viimeisen illan fiilisrinki. sytytimme tuohuksia ja jaoimme. kyyneliä putosi kauniiden, kaihoisten sanojen väliin. koko tuokio kimmelsi sitä yhteishenkeä, joka oli loistanut ihan alusta asti. sanoimme teemun kanssa toisillemme, että tässä on jotain, mitä ei valmistelemalla aikaan saa. eivät todellakaan ohjaajat tee riparia.

2 heidin ja varpun kaksiääninen lauluesitys leiriltä lähdön alla. tule kanssani herra jeesus. istuimme, teemu ja minä, kahvit kädessä, koko olemisen läpi virtasi ihana kiitollisuus. tytöt lausuivat laulullaan kiitoksen leiristä. minä lausuin tietäväni, miksi teen tätä työtä.

3 iltasauna ja -uinti eero-kanttorin kanssa. kolme miestä saunassa pitkän päivän päätteeksi. tuntuipa hiljaisuus hyvältä. uinti 24-asteisessa auringonlaskun maalaamassa vedessä oli herkkä hetki. siinä soivat varovaisesti kesän, työtoveruuden ja kenties keravan kauden päättymisen virittämät mollisoinnut.

koko viikon läpi kasvoi varmuus siitä, että tämä on minun paikkani. siksi tuntui pahalta lähteä, jättää nuo rakkaat nuoret. siksi rippikoulutyö on ihan kamalaa. se on eroprosessia eroprosessin perään.

kaunis ihminen eli nuottakoto vi:n leirilaulu


huomaatko minut
jos seison vierelläsi?
on yksi ainut
kysymys vain mielessäni
ymmärtääkö kukaan
minua, mun elämääni?
lähdetkö mukaan
etten joudu yksinäni

etsimään sitä mitä kaipaan
viipymään lähellä aivan?

kaunis ihminen
katsoo peiliin miettien
kaunis ihminen
on edessä Kirkkauden
kun kaunis ihminen
kuoli vuoksi syntiemme
kaunis, kaunis olen

tunnetko minut
etkä pelkkää pienuuttasi
iloitsen kun sinut
saan pitää aarteenani
ja ristin alla
olla sinun omanasi
kaikkialla kulkea
sun kanssasi.

sylissäsi koen sen mitä olen
näen sen mitä olen

kaunis ihminen
katsoo peiliin miettien
kaunis ihminen
on edessä Kirkkauden
kun kaunis ihminen
kuoli vuoksi syntiemme
kaunis, kaunis olen

kaunis, kaunis olen.

---

capo 4th

verse: Em C G D
pre-chorus: C D Em G
chorus: C D Em G

sunnuntai 5. elokuuta 2007

kuin juna

on junia, jotka kulkevat ouluun. on pikajuna, sininen klassikko. on intercity, kaksikerroksinen. on pendolino, italian nopea vaihtoehto. jokainen kulkee omaan vauhtiinsa. kukin päätyy kuitenkin ouluun.

tämä leiri lähti pendolinona. se oli suhteessa moniin ripareihin jo alussa edellä. monta välivaihetta, asemaa, saatettiin ohittaa. jo ensimmäisinä päivinä oltiin kuin loppuleirissä.

nyt kuljetaan intercityn yläkerrassa. ihaillaan maisemia. kunpa ei vielä tultaisi ouluun. saisin vielä viettää kallista kaunista aikaa kanssamatkustajien hämmästyttävässä seurassa. painaa kasvoja mieleen ennen kuin astumme ulos, eloon elokuun.

lauantai 4. elokuuta 2007

maksettu on velkani mun

ja pidetty tuntini on. hartaushetki jeesus-työskentelyssä oli onnistumisen laakeriseppele. jaksettiin keskittyä, kuunneltiin, oltiin ristin äärellä yhdessä hiljaa. itsellenihän työtapa aiheineen on se tärkein. sisimpäni pitää bileitä silkasta riemusta, jota tämä ryhmä minuun kiinni liimailee.

perhe on sillä välin toisissa kekkereissä. sukulaismiehen häissä. olen onnellinen, että olen jo rouvan kanssa naimisissa. kerroin päivällä synnytyksestä, isäksi tulemisesta, suloisesta nakestamme.

katson näitä kahta onnea kukkivaa asianlaitaa ja varovasti näköpiiriini ilmestyy paikka, johon kuulun. jonka olen löytänyt. oma paikkani. jes!

perjantai 3. elokuuta 2007

"minun sieluni janoaa kahvia"

sanoi tämän toisen leiripäivän puuhastelun lomassa maisteri, tuo kollega kultainen. kahvia tekevi itsenikin mieli, ja täällähän sitä saa.

täällä on myös mahdollisuuksia (muutenkin kuin bloginpitämiseen), iloitsi sydämeni ensimmäisen päivän iltana. illan laskeutuessa rauhaan havahduin siihen, että olemme vasta alussa. ilmapiiri näet hehkuu kipinöitä, jotka kimmeltävät yleensä vasta monipäiväisen leirielämän puhaltamina.

jengi on huikean innoissaan. työskentelyyn on vihdoin hedelmällistä ottaa aksöniä mukaan. nämähän tekevät! kuten kotiseurakuntani nykyinen kirkkoherra (terveisiä vaan!) silloista formulakuningastamme mukaillen tapasi sanoa: meillä on hyvä tiimi, meillä on hyvä moottori, meillä on hyvät renkaat jne.

ja itseäni lainaten: meillä on kivaa.

keskiviikko 1. elokuuta 2007

leirien välisen olemisen sietämisestä

kolme leiriä kesässä alkaa jo tuntua. aiempina vuosina ei näin paljon. isyyden univelat, elämänkatsomuksen raskaus ja työssä otetun vastuun jäljet näkyvät kuin karhun raapaisemat kasvot. huomenna lähdemme nuottakotoon. kesä sulkeutuu.

ohjaajien kokoonpano on tismalleen sama kuin vuosi sitten tähän aikaan. iloitsen vasta viettämästämme viikosta maisterin kanssa. se luo jalkojen alle hyvää pohjaa. mitä tarvitaan.

voimaa antavat myös hetket, jotka olen ehtinyt viettää perheen kera. elia on ollut näinä välipäivinä isin poika. nukuttamiseen, syöttämiseen, vaipanvaihtoon ei kukaan muu kelpaa, jos isi on kotona (puhumattakaan pyöräajeluista, jotka ovat ihan meidän juttu). sellainen ihastuttaa: tuntuu hyvältä, kun suhteemme on niin läheinen. mutta samalla se tuo pahaa mieltä: äiti joutuu paitsioon ja isi heräämään kahden ja kolmen välillä viisi kertaa vain astuakseen huoneeseen, jossa itku sit(t)en katkeaa.

riparille lähden keskeneräisin (ei kai tässä välissä olisi pitänyt osata ehtiä nollata edellinen rupeama?!) mutta toiveikkain mielin. ryhmässä on iloista potentiaalia. ohjaajan tärkein tehtävä on nyt auttaa suuntaamaan kristikunnan nuoret versot kohti valoa, kasvua, elämän antajaa.