orimattilan seurakunta on ottanut minut lämpimästi vastaan. lämpö on nostanut minulle jopa kuumeen. oikeasti tässä sekoittuvat kaksi eri asiaa. työt ovat alkaneet mukavasti ja touhukkaasti. heti ensimmäisenä päivänä pääsin tulevien rippikoululaisten eli siis oman seurakuntani pariin. myös kokouskulttuuri on alkanut tulla tutuksi (viisi palaveria). uutta tulee vastaan kuin selkiä hiihtokilpailussa. siitä, muutosta ja kaikenlaisista ajatusprosesseista johtuen stressi laukesi eilen kuumeena ja hirveänä särkynä. nyt jo toivun, rouva on antanut minun auliisti levätä. nyt on sentään vapaata aina tiistaihin. jospa saisimme kotia kuntoon.
Saarna loppiaisena 6.1.2026 Jes. 49:5-7; Kol. 1:24-27; Matt. 2:12 Rakkaat ystävät. Niin kuin tietäjät, mekin olemme matkalla. Omassa elämässämme, mielessämme, kristittyinä, suhteessa itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Loppiaisena olemme joulun lopussa mutta samaan aikaan uuden vuoden alussa. Me kuljemme Betlehemiin katsomaan joulun lasta, me lähdemme liikkeelle, me saavumme yhteen, me palaamme samaa tai toista tietä takaisin kotiin. Vuoden alussa saattaa olla monenlaisia suunnitelmia, lupauksia, aikeita, tavoitteita. Elämän taipaleella, työssä, harrastuksissa, myös kristittynä, myös yhteisönä. Mikä ikinä se oman elämän suunnitelma tai tavoite onkin, rohkenen näin loppiaisena ehdottaa, entä jos kulkisimme niitä kohti tietäjien tavoin, seuraten Jeesusta, tai seuraten merkkejä siitä, mistä Jeesus löytyy. Tietäjillä oli suunnitelma. Suunnitelmalla oli suunta. Suuntana oli vastasyntynyt kuningas, jonka he tahtoivat ottaa vastaan. He kulkivat matkan päästäkseen päämäärään. Oli tehtä...
Kommentit