Annoin äsken saarnanäytteen. Tässäpä se:
Saarna Tampereen Vanhan kirkon viikkomessussa 11.9.2008
17. su hell: Jeesus antaa elämän
Evankeliumi – Joh. 11: 21-29, 32-45
Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?»
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
Saarna
”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista, pane käsi käteen, ollaan hiljaa.”
Syksyn saapuminen saattaa tuoda mieleen nämä Juice Leskisen Syksyn sävelen alkusanat. Lehdet kellastuvat, luonto ympärillämme alkaa riisuutua kesän vihreydestään. Kukat kuihtuvat ja muistuttavat meitä siitä, että myös meidän aikamme on rajallinen.
Tunne siitä, että elämä on kuolemista voi nousta myös katsoessamme kalenteriin. Syyskuun 11. päivä seitsemän vuotta sitten muistetaan New Yorkin terrori-iskujen tapahtumapäivänä. Lähes 3000 ihmistä sai tuolloin surmansa.
Mutta elämä on kuolemista myös Valkeakoskella, jonka sellutehdas sai eilen sulkemisuhkauksen. Uutiset maailman laidoilta ovat viime päivinä kertoneet myös muiden muassa maanjäristyksistä ja hirmumyrskyistä. Voimme nopeasti huomata, että maailmassamme on joka päivä monia kärsimyksen ja kuoleman täyttämiä katuja.
Entä mikä täyttää ne sinun elämässäsi? Tekeekö jokin elämästä kuolemista? Työttömyys, yksinäisyys, sairaus? Ehkä suru, ahdistus, epätoivo?
Pysähtykäämme hetkeksi – ei Juicen, vaan – Jeesuksen sanojen äärelle. Viime sunnuntain aihe kirkkovuodessa oli nimittäin Jeesus antaa elämän. Mitä Jeesus evankeliumikohdassa sanoo?
1) Heti ensimmäiseksi Jeesus lupaa veljeään Lasarusta surevalle Martalle: ”Veljesi nousee kuolleista.” Näin lopulta tapahtui. Herättämällä Lasaruksen Jeesus osoitti, että hän on Jumalan Poika, tosi Jumala, jolla on valta kuoleman yli.
2) Tämä tulee hyvin esille rukouksessa, jossa hän sanoo: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Jumala siis lähetti Jeesuksen maailmaan. Lasaruksen herättänyt Jeesus on sama Jeesus, joka oli mukana jo luomisessa, kuten Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan: ”Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”
3) Jeesus on tosi Jumala, mutta hän on myös tosi ihminen. On merkille pantavaa, että Lasaruksen haudan takana Jeesus oli järkyttynyt ja itki. Jeesuskin itki kuoleman edessä. Hän tietää, mitä ovat kyyneleet, miltä läheisen menettäminen tuntuu. Se, että Jeesuksella oli valta tehdä ihmeitä, ei vähennä tai poista Jeesuksen inhimillistä puolta. Sen sijaan voimme turvautua häneen omien kipujemme ja vaivojemme kanssa.
Evankeliumikohdan keskeinen sanoma on näissä Jeesuksen sanoissa Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
Vaikka maailmamme näyttäisi hukkuvan kärsimyksen ja kuoleman voimien alle, ei niillä ole viimeistä sanaa. Jeesus voitti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kuoleman vallan. Elämä on välillä kuolemista ja fyysinen kuolema kuuluu jokaisen elämään, mutta Jeesuksen tähden kuolema ei ole lopullinen. Hän tuli maailmaan pelastamaan syntiset iankaikkiselta kuolemalta ja kadotukselta. Hän tuli antamaan iankaikkisen elämän. Jeesukseen uskovina meillä on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.
Jeesus antaa elämän tänäänkin. Hän kutsuu meitä ottamaan vastaan, hän kutsuu yhteyteensä ja huutaa, kuten Lasarukselle: ”Tule ulos! Tule ulos siitä luolasta, joka tekee elämästäsi kuolemista. Tule minun luokseni. Minä olen ylösnousemus ja elämä.”
Jumalan Poika, jolla on valta antaa elämä, kutsuu meitä yhteyteensä ja kohtaa meidät ehtoollisella, jossa hän antaa meille itsensä. Saamme tänäänkin käydä ehtoollispöytään ottamaan vastaan. Mitään ei vaadita. Saat ottaa vastaan armon ja anteeksiannon, saat syödä elämän leivästä ja juoda elämän maljasta.
Sen tähden, kun alkaa kuulostaa siltä, että elämässä soi pelkkä Syksyn sävel, palauttavat ehtoollisvirren sanat mieleemme toisen todellisuuden:
”Hän elämä ja autuus on,
hän lohdutus on loputon
ja sielullemme päivän koi,
se koskaan sammua ei voi. ” (Vk 229:2)
Saarna Tampereen Vanhan kirkon viikkomessussa 11.9.2008
17. su hell: Jeesus antaa elämän
Evankeliumi – Joh. 11: 21-29, 32-45
Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: »Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.» Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.» Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: »Missä hänen hautansa on?» »Herra, tule katsomaan», he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: »Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.» Mutta jotkut heistä sanoivat: »Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?»
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. »Ottakaa kivi pois», käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: »Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.» Jeesus vastasi: »Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?»
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: »Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.» Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: »Lasarus, tule ulos!» Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.»
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
Saarna
”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista, pane käsi käteen, ollaan hiljaa.”
Syksyn saapuminen saattaa tuoda mieleen nämä Juice Leskisen Syksyn sävelen alkusanat. Lehdet kellastuvat, luonto ympärillämme alkaa riisuutua kesän vihreydestään. Kukat kuihtuvat ja muistuttavat meitä siitä, että myös meidän aikamme on rajallinen.
Tunne siitä, että elämä on kuolemista voi nousta myös katsoessamme kalenteriin. Syyskuun 11. päivä seitsemän vuotta sitten muistetaan New Yorkin terrori-iskujen tapahtumapäivänä. Lähes 3000 ihmistä sai tuolloin surmansa.
Mutta elämä on kuolemista myös Valkeakoskella, jonka sellutehdas sai eilen sulkemisuhkauksen. Uutiset maailman laidoilta ovat viime päivinä kertoneet myös muiden muassa maanjäristyksistä ja hirmumyrskyistä. Voimme nopeasti huomata, että maailmassamme on joka päivä monia kärsimyksen ja kuoleman täyttämiä katuja.
Entä mikä täyttää ne sinun elämässäsi? Tekeekö jokin elämästä kuolemista? Työttömyys, yksinäisyys, sairaus? Ehkä suru, ahdistus, epätoivo?
Pysähtykäämme hetkeksi – ei Juicen, vaan – Jeesuksen sanojen äärelle. Viime sunnuntain aihe kirkkovuodessa oli nimittäin Jeesus antaa elämän. Mitä Jeesus evankeliumikohdassa sanoo?
1) Heti ensimmäiseksi Jeesus lupaa veljeään Lasarusta surevalle Martalle: ”Veljesi nousee kuolleista.” Näin lopulta tapahtui. Herättämällä Lasaruksen Jeesus osoitti, että hän on Jumalan Poika, tosi Jumala, jolla on valta kuoleman yli.
2) Tämä tulee hyvin esille rukouksessa, jossa hän sanoo: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Jumala siis lähetti Jeesuksen maailmaan. Lasaruksen herättänyt Jeesus on sama Jeesus, joka oli mukana jo luomisessa, kuten Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan: ”Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”
3) Jeesus on tosi Jumala, mutta hän on myös tosi ihminen. On merkille pantavaa, että Lasaruksen haudan takana Jeesus oli järkyttynyt ja itki. Jeesuskin itki kuoleman edessä. Hän tietää, mitä ovat kyyneleet, miltä läheisen menettäminen tuntuu. Se, että Jeesuksella oli valta tehdä ihmeitä, ei vähennä tai poista Jeesuksen inhimillistä puolta. Sen sijaan voimme turvautua häneen omien kipujemme ja vaivojemme kanssa.
Evankeliumikohdan keskeinen sanoma on näissä Jeesuksen sanoissa Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
Vaikka maailmamme näyttäisi hukkuvan kärsimyksen ja kuoleman voimien alle, ei niillä ole viimeistä sanaa. Jeesus voitti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kuoleman vallan. Elämä on välillä kuolemista ja fyysinen kuolema kuuluu jokaisen elämään, mutta Jeesuksen tähden kuolema ei ole lopullinen. Hän tuli maailmaan pelastamaan syntiset iankaikkiselta kuolemalta ja kadotukselta. Hän tuli antamaan iankaikkisen elämän. Jeesukseen uskovina meillä on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.
Jeesus antaa elämän tänäänkin. Hän kutsuu meitä ottamaan vastaan, hän kutsuu yhteyteensä ja huutaa, kuten Lasarukselle: ”Tule ulos! Tule ulos siitä luolasta, joka tekee elämästäsi kuolemista. Tule minun luokseni. Minä olen ylösnousemus ja elämä.”
Jumalan Poika, jolla on valta antaa elämä, kutsuu meitä yhteyteensä ja kohtaa meidät ehtoollisella, jossa hän antaa meille itsensä. Saamme tänäänkin käydä ehtoollispöytään ottamaan vastaan. Mitään ei vaadita. Saat ottaa vastaan armon ja anteeksiannon, saat syödä elämän leivästä ja juoda elämän maljasta.
Sen tähden, kun alkaa kuulostaa siltä, että elämässä soi pelkkä Syksyn sävel, palauttavat ehtoollisvirren sanat mieleemme toisen todellisuuden:
”Hän elämä ja autuus on,
hän lohdutus on loputon
ja sielullemme päivän koi,
se koskaan sammua ei voi. ” (Vk 229:2)
Kommentit
r
-Paikka: Tampere -Juice -Syksyn vävel
-Tänään:11.9.elämä kuolemista
paperitehtaat mm Valkeakoski
tietoja muista maailman mullistuksista
-Siirto kuulijan elämään
-"Siirto - ei Juicen vaan Jeesuksen sanojen äärelle
-Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa
-Kutsu
-"Sen tähden, kun alkaa kuulostaa siltä, että elämässä soi pelkkä Syksyn sävel, palauttavat ehtoollisvirren sanat mieleemme toisen todellisuuden"
Kiitos.