torstai 24. heinäkuuta 2008

näkemiin!

minä muistan sinut aina,
kun itken kyyneleen.
sinun hymyilevät kasvosi aina
kätken sydämeen.

minä muistan kynttilöiden
liekit, jotka syttyivät.
niitä katson jälleen ikävöiden,
ne vielä näkyvät.

yhdessä ihmetellä
sain kanssasi elämää.
nyt täytyy minun mennä
ennen pimeää.

Kristus on lähellä,
hän vierellemme jää
ja meidät kerran vielä
rakkaudessaan yhdistää.

---
f e am am

e am e am e am f e
---

nuottakoto v:lle 24.7.08

1 kommentti:

Tommi kirjoitti...

Se oli kaunis kappale.