Siirry pääsisältöön

Uskon jalo kilpailu eli konfirmaatiopuhe Nuottakoto V:lle 27.7.08

1. Tim. 6:11b-12

Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.


Paikoillanne, valmiit, hep! Uskon jalo kilpailu alkakoon!

Rippikoulu ei ole piste, vaan kaksoispiste. Yhteinen viikkomme Nuottakodossa oli mielestäni varsin hauska, lupsakka, vauhdikas, äänekäskin tapa tutustua siihen, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Rippikouluhan on kasteopetusta. Päivien sisään mahtui työskentelyn lisäksi paljon leikkejä, laulua, laululeikkejä, lentopalloa, olympialajeja, RUOKAA, uimista, sateella rinnettä alas kierimistä, pingistä, kämppätarkastuksia, ja paljon muuta. Kun viimeinen ilta ja iltahartaus koitti, koitti myös kyynelten aika. Oli haikeaa lähteä ja jättää taakse kaikki tuo mukava yhteinen hauskuus. Mutta matka on vielä kesken. Rippikoulu ei ole piste. Uskon jalo kilpailu jatkuu.

Tuo uskon jalo kilpailu, johon Lindan lukema Ensimmäinen kirje Timoteukselle kehottaa, on useimpien kohdalla alkanut jo vuosia sitten. Ilmoittautumiset on nimittäin otettu vastaan jo kasteen hetkellä. Kasteessa Jumala on ottanut meidät lapsikseen, lahjoittanut meille uskon lahjan ja kutsunut meidät osallistumaan uskon jaloon kilpailuun. Rippikoulu on yksi etappi tuota kilpaa. Sen aikana, te rakkaat nuoret, saitte opetusta siitä uskosta, johon teidät on kastettu. Uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Sydämestäni toivon, että riparin aikana käsitys tästä uskosta selkeni. Uskosta Jumalaan, joka on rakkaudessaan luonut meistä jokaisen kallisarvoiseksi ihmeeksi. Uskosta Luojaan, joka lausuu meille sanat: Saat olla, mitä olet, sinua rakastan. Uskosta Jeesukseen, joka antoi henkensä meidän puolestamme. Uskosta Jumalaan, joka Pyhän Henkensä kautta kulkee rinnalla, tapahtui elämässä mitä tahansa.

Sen tähden uskon jalo kilpailu ei ole sellainen kilpailu, jossa etsitään turnauksen voittajaa, kuten riparillamme pidetyssä pingisturnauksessa (kaikki kunnia silti ylivoimaisesta voitosta Joelille). Uskon jalossa kilpailussa kaikilla on väliä, myös niillä, jotka muussa elämässä ovat häviäjiä tai väliinputoajia. Jumalan rakkaus kuuluu kaikille luoduille. Hän on Jeesuksessa lunastanut kaikki ihmiset. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät voittoa kuolemasta. Siinä on meidän kristittyjen voittomme ja pääpalkintomme: ikuinen elämä.

Uskon jalo kilpailu ei tarkoita sellaista elämää, jossa ei ole vaikeuksia, kärsimystä tai kuolemaa. Ei. Se, että Jumala kutsuu meitä uskon kilpaan, tuo eteemme kyllä kaikkea tätä. Mutta Jumala on luvannut olla kanssamme silloinkin, kun on vaikeaa. Hän kulkee vierellä, kannustaa kuin kestävyysjuoksijaa, tarvittaessa kantaa, kun omat voimamme eivät riitä.

Tiedämme nämä voimattomuuden tunteet todellisiksi. Muuten niin hauskaa leiriämme varjostivat uutiset, jotka kantautuivat korviimme kotoa täältä Keravalta. Kärsimyksen ja kuoleman uutiset, joille emme löydä selitystä: Miksi tällaista kauheaa tapahtuu?

Vastauksia ei ole. Silti tällaisen edessä meille antaa lohtua iankaikkisen elämän toivo. Kuolemalla ei elämässä ole viimeistä sanaa. Meidät on kutsuttu iankaikkiseen elämään.

Siitä on uskossamme kysymys. Kasteessa olemme tulleet osallisiksi syntien sovituksesta ja iankaikkisesta elämästä, jotka Jeesus Kristus on meille ansainnut. Rippikoulun aikana uskomme sisältö on toivottavasti avautunut, ja tänään tässä konfirmaatiossa te, rakkaat nuoret, tunnustatte ääneen tämän uskon. Teiltä myös kysytään: Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne? Sen tähden tänään toteutuvat nämä Timoteukselle lausutut sanat:

Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.

Sen tähden rippikoulukaan ei ole piste, vaan kaksoispiste. Kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen. Rippikoulu on yksi paikka, jossa Jumala kutsuu takaisin tämän uskon äärelle. Voit saada takaisin lapsen uskon, aarteen kalliin, ihanan. Ja Jumala kulkee kanssasi uskon kilvassa. Hänen armonsa avulla me voimme elää uskon todeksi. Konfirmaatiossa lausumasi uskontunnustus aloittaa uuden etapin uskon jalossa kilpailussa. Olet tervetullut seurakunnan nuorten toimintaan, ihmettelemään toisten kanssa elämää, Jumalaa ja uskoa. Olet tervetullut ehtoolliselle kuulemaan: ”sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu”. Olet tervetullut oivaltamaan, että rippikoulun jälkeenkin Jumalan rakkaus on totta, kuten teille laulussa lauloin:

Yhdessä ihmetellä sain kanssasi elämää. Nyt täytyy minun mennä ennen pimeää. Kristus on lähellä, hän vierellemme jää ja meidät kerran vielä rakkaudessaan yhdistää.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Löysin blogisi ja selailin sitä alkuun asti. Minusta on tärkeää että papit/teologit pitävät blogeja...

Kommenttinani sanon, että elämässäsi olet selvästi itsekin kaksoispisteen kohdalla. Jos rippikoulu on kaksoispiste, niin samoin on tuo opiskelun päätösvaihe.

Iloa isyyteen ja työuraan.

PS. Selailin läpi kaikki konfirmaatiopuheesi. En yhtään ihmettele niiden hyvyyttä, kun luin, että sinulle myös saarna on tärkeä. Siis siitä vain saarnaamaan:)
Anonyymi sanoi…
"Minä tunsin sinut jo ennen kuin minä sinut äitisi kohdussa valmistin ja pyhitin sinut ennen kuin sinä äidistäsi synnyitkään"... Raamatun sanoma sinunne pappi hyvä. Kyllä lapsi siis jo äitin kohdussa ja heti synnyttyään on jo Jumalan lapsi, jo ennen kastetta. Kaste vain tätä liittoa vahvistaa...
ville tikkanen sanoi…
anonyymi hyvä,
jer. 1:5, johon viittaat, puhuu jeremian profeetan kutsusta: jo äitinsä kohdussa on hänet profeetaksi valittu.

minä saarnaan luterilaisen opin mukaan: kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä omakseen ja lahjoittaa hänelle uskon. (katekismus kpl 35)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun