Siirry pääsisältöön

Uskon jalo kilpailu eli konfirmaatiopuhe Nuottakoto V:lle 27.7.08

1. Tim. 6:11b-12

Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.


Paikoillanne, valmiit, hep! Uskon jalo kilpailu alkakoon!

Rippikoulu ei ole piste, vaan kaksoispiste. Yhteinen viikkomme Nuottakodossa oli mielestäni varsin hauska, lupsakka, vauhdikas, äänekäskin tapa tutustua siihen, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Rippikouluhan on kasteopetusta. Päivien sisään mahtui työskentelyn lisäksi paljon leikkejä, laulua, laululeikkejä, lentopalloa, olympialajeja, RUOKAA, uimista, sateella rinnettä alas kierimistä, pingistä, kämppätarkastuksia, ja paljon muuta. Kun viimeinen ilta ja iltahartaus koitti, koitti myös kyynelten aika. Oli haikeaa lähteä ja jättää taakse kaikki tuo mukava yhteinen hauskuus. Mutta matka on vielä kesken. Rippikoulu ei ole piste. Uskon jalo kilpailu jatkuu.

Tuo uskon jalo kilpailu, johon Lindan lukema Ensimmäinen kirje Timoteukselle kehottaa, on useimpien kohdalla alkanut jo vuosia sitten. Ilmoittautumiset on nimittäin otettu vastaan jo kasteen hetkellä. Kasteessa Jumala on ottanut meidät lapsikseen, lahjoittanut meille uskon lahjan ja kutsunut meidät osallistumaan uskon jaloon kilpailuun. Rippikoulu on yksi etappi tuota kilpaa. Sen aikana, te rakkaat nuoret, saitte opetusta siitä uskosta, johon teidät on kastettu. Uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Sydämestäni toivon, että riparin aikana käsitys tästä uskosta selkeni. Uskosta Jumalaan, joka on rakkaudessaan luonut meistä jokaisen kallisarvoiseksi ihmeeksi. Uskosta Luojaan, joka lausuu meille sanat: Saat olla, mitä olet, sinua rakastan. Uskosta Jeesukseen, joka antoi henkensä meidän puolestamme. Uskosta Jumalaan, joka Pyhän Henkensä kautta kulkee rinnalla, tapahtui elämässä mitä tahansa.

Sen tähden uskon jalo kilpailu ei ole sellainen kilpailu, jossa etsitään turnauksen voittajaa, kuten riparillamme pidetyssä pingisturnauksessa (kaikki kunnia silti ylivoimaisesta voitosta Joelille). Uskon jalossa kilpailussa kaikilla on väliä, myös niillä, jotka muussa elämässä ovat häviäjiä tai väliinputoajia. Jumalan rakkaus kuuluu kaikille luoduille. Hän on Jeesuksessa lunastanut kaikki ihmiset. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät voittoa kuolemasta. Siinä on meidän kristittyjen voittomme ja pääpalkintomme: ikuinen elämä.

Uskon jalo kilpailu ei tarkoita sellaista elämää, jossa ei ole vaikeuksia, kärsimystä tai kuolemaa. Ei. Se, että Jumala kutsuu meitä uskon kilpaan, tuo eteemme kyllä kaikkea tätä. Mutta Jumala on luvannut olla kanssamme silloinkin, kun on vaikeaa. Hän kulkee vierellä, kannustaa kuin kestävyysjuoksijaa, tarvittaessa kantaa, kun omat voimamme eivät riitä.

Tiedämme nämä voimattomuuden tunteet todellisiksi. Muuten niin hauskaa leiriämme varjostivat uutiset, jotka kantautuivat korviimme kotoa täältä Keravalta. Kärsimyksen ja kuoleman uutiset, joille emme löydä selitystä: Miksi tällaista kauheaa tapahtuu?

Vastauksia ei ole. Silti tällaisen edessä meille antaa lohtua iankaikkisen elämän toivo. Kuolemalla ei elämässä ole viimeistä sanaa. Meidät on kutsuttu iankaikkiseen elämään.

Siitä on uskossamme kysymys. Kasteessa olemme tulleet osallisiksi syntien sovituksesta ja iankaikkisesta elämästä, jotka Jeesus Kristus on meille ansainnut. Rippikoulun aikana uskomme sisältö on toivottavasti avautunut, ja tänään tässä konfirmaatiossa te, rakkaat nuoret, tunnustatte ääneen tämän uskon. Teiltä myös kysytään: Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne? Sen tähden tänään toteutuvat nämä Timoteukselle lausutut sanat:

Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.

Sen tähden rippikoulukaan ei ole piste, vaan kaksoispiste. Kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen. Rippikoulu on yksi paikka, jossa Jumala kutsuu takaisin tämän uskon äärelle. Voit saada takaisin lapsen uskon, aarteen kalliin, ihanan. Ja Jumala kulkee kanssasi uskon kilvassa. Hänen armonsa avulla me voimme elää uskon todeksi. Konfirmaatiossa lausumasi uskontunnustus aloittaa uuden etapin uskon jalossa kilpailussa. Olet tervetullut seurakunnan nuorten toimintaan, ihmettelemään toisten kanssa elämää, Jumalaa ja uskoa. Olet tervetullut ehtoolliselle kuulemaan: ”sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu”. Olet tervetullut oivaltamaan, että rippikoulun jälkeenkin Jumalan rakkaus on totta, kuten teille laulussa lauloin:

Yhdessä ihmetellä sain kanssasi elämää. Nyt täytyy minun mennä ennen pimeää. Kristus on lähellä, hän vierellemme jää ja meidät kerran vielä rakkaudessaan yhdistää.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Löysin blogisi ja selailin sitä alkuun asti. Minusta on tärkeää että papit/teologit pitävät blogeja...

Kommenttinani sanon, että elämässäsi olet selvästi itsekin kaksoispisteen kohdalla. Jos rippikoulu on kaksoispiste, niin samoin on tuo opiskelun päätösvaihe.

Iloa isyyteen ja työuraan.

PS. Selailin läpi kaikki konfirmaatiopuheesi. En yhtään ihmettele niiden hyvyyttä, kun luin, että sinulle myös saarna on tärkeä. Siis siitä vain saarnaamaan:)
Anonyymi sanoi…
"Minä tunsin sinut jo ennen kuin minä sinut äitisi kohdussa valmistin ja pyhitin sinut ennen kuin sinä äidistäsi synnyitkään"... Raamatun sanoma sinunne pappi hyvä. Kyllä lapsi siis jo äitin kohdussa ja heti synnyttyään on jo Jumalan lapsi, jo ennen kastetta. Kaste vain tätä liittoa vahvistaa...
ville tikkanen sanoi…
anonyymi hyvä,
jer. 1:5, johon viittaat, puhuu jeremian profeetan kutsusta: jo äitinsä kohdussa on hänet profeetaksi valittu.

minä saarnaan luterilaisen opin mukaan: kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä omakseen ja lahjoittaa hänelle uskon. (katekismus kpl 35)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun