Siirry pääsisältöön

test drive

(eikös pikkupoikana ollut tuon niminen tietokonepeli..?)

pojat tekevät ensi viikolla road tripin mummolaan. asia varmistui eilen, kun isi sai keskiviikon työttömäksi ja sillä koko juhannuksen jälkeisen viikon saarnaa ja sen valmistusta lukuunottamatta vapaaksi. kiitos asta-papille!

mummolassa (lamminahon kentällä) pelataan manun (ei fergusonin, vaan ruotsalaisen, joka oli kylän koulun opettaja) muistoturnaus jalkapallossa, ja isiä on houkuteltu mukaan. siksi olen ostanut pallon ja huomenna ehkä kengät. viimeinen ottelu on syksyltä 1998, sekin vaihdosta kentälle. jonkin kerran voisi tuossa meidän hiekkakentällä etsiä pölyn seasta tuntumaa.

matka tapahtuu suunnitelman mukaan siten, että isi ajaa ja elia istuu etumatkustajana. ajo (450 km) kestää ainakin 5 tuntia, josta pikkumatkustaja ei nuku puoltakaan. on siis laskettava tarkkaan, mihin aikaan nukutaan ja ajetaan mahdollisimman lujaa, mihin aikaan ei viihdytä ja syödään, mihin aikaan poiketaan kenties kylään, mihin aikaan vain kestetään ja ajetaan eteenpäin.

tämä pohjustuksena sille, että tänään iltapäivästä harjoittelimme kahden kesken ajamista. ajoimme ensin vuolukiventielle jari-sedän ja evy-tädin luo kylään, jossa elia viskoi kukkaruukkujen multakimpaleita pitkin lattiaa, viehättyi akvaariokaloihin, juoksi asuntoa päästä toiseen, hurmasi ja osoitti isilleen, että kylässä käyminen on rankempaa kuin oleminen kotona, jossa paikat ovat tuttuja ja tylsiä ja vähemmän kiellettyjä.

kylästä lähdimme niin, että ehdimme kuudeksi tuomiokirkolle noutamaan mamman töistä. odotellessamme elia jahtasi pulua niin, että tallentui saksalaisturistin digitaalikameraan. lennossa lintu olikin jo ihan tyhmä. avaimia pikkukuski kantoi koko ajan.

matka kotiin sujui ilman pahimpia vastalauseita. uskallan lähteä vaativan kyytiläisen kanssa reissuun. tarvitsen käden ulottuville vain paljon leluja, tarpeeksi kirjoja, rusinarasioita, vesimukin, muuta naposteltavaa sekä avainnipun jos toisenkin.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Muistaakseni olette tänään lähteneet taittamaan matkaa kohti mummolaa... Toivottavasti kaikki on jo pian onnellisesti ohitse. Mä en ole uskaltanut Tilliksen kanssa ajaa edes kahdestaan Turkuun, koska meillä ei saa istuinta eteen ollenkaan. Iski puolestaan paineli Tilliksen kanssa kaksin 500 kilsaa ilman mitää ongelmia. Typy heräsi vasta Hämeenlinnassa ja loppumatkan eli noin tunnin lauleskeli Tilkkutäkin mukana. Mietin tässä kovasti, että josko uskaltaisin lähteä Tilliksen kaa kaksin autolla mummolaan Heinäkuussa - saattaapi kuitenkin olla, että valitsen junan. Kerrothan miten matkanne sujui:) Ehkä rohkaistun.

Hauskaa lomaa:) -H-

Tämän blogin suosituimmat tekstit

En tuomitse minäkään

Saarna Huhtakodilla 2.7.2023 5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa! Joh. 8:2–11: Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti pää

Kaikki sinun askeleesi

Lähtösaarna 27.8.2023 Luomakunnan sunnuntai Joh. 1:1–4 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Rakkaat ystävät. Tämä on aika tunteellinen tilanne. Lähtösaarna. Monia ajatuksia on liikkunut mielessä lähtöön liittyen. Monia muistoja, monia kasvoja, monia merkittäviä tilanteita tässä kirkossa ja työssä tässä seurakunnassa. Muutokseen liittyy aina liike ja liikutus. Nyt päällimmäiset tunteet ovat kuitenkin kiitollisuuden tunteita. Jyväskylä on ollut minulle hyvä seurakunta oppia ja kasvaa. Tulin tänne nuorena pappina syksyllä 2009, liki 14 vuotta sitten, ilman lukulaseja ja muutenkin monella tavalla eri ihmisenä. Toimin monta vuotta nuorisopappina, mutta lopulta minusta taisi tulla kaikenikäisten, myös ikinuorten pappi. Olen saanut hyviä ystäviä ja tullut läheiseksi niin työkavereiden kuin seurakun

Vanhasta uomasta uuteen alkuun

Tulosaarna Kangasniemen kirkossa 17.9.2023 Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10:38-42) Kuva: Päivi Kettunen Hyvät kuulijat kirkossa ja verkossa. Olen nyt parin viikon ajan ajellut Jyväskylästä tänne "Niemelle". Toivakan rajalla tulijan ottaa vastaan kunnan mainoskyltti ja tervetuloteksti: ”Kangasniemi. Kaunis ja uudistuva.” Ainakin ensimmäisten viikkojen kokemuksella paikka on sitä, m