Tänä sunnuntaina saarnasin Tartossa. Olemme täällä päin riparilla. Kirkossa oli reilut 30 seurakuntalaista, me tuotiin 28 lisää. Saarnan jälkeen nuoret lauloivat Juha Tapion Väsyneet maan. Joku huomasi vanhan naisen kyynelehtivän.
Saarna Tarton Jaanin kirkossa 18.6.2017
Saarna Tarton Jaanin kirkossa 18.6.2017
Katoavat ja katoamattomat aarteet
Matt. 13:44-46
Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”
Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.”
Rakkaat ystävät, hyvät tartolaiset. Terveiset Jyväskylästä, Suomesta. Olemme saaneet rippikouluryhmän kanssa viettää leiriä kauniissa maassanne. Täällä näemme, kuinka Jumala antaa meille monenlaista hyvää. Olemme löytäneet monia asioita. Olemme löytäneet vieraanvaraisuutta, uusia kokemuksia luonnon keskellä, uusia ystäviä. Tänään löysimme tänne kirkkoon. On ilon ja kiitoksen paikka, kun saamme tulla yhteiseen messuun, saamme palvella yhteistä Jumalaa, oppia hänestä uutta ja kiittää häntä siitä, mitä hän on meille antanut.
Me ollaan rippikoulussa opeteltu tuntemaan Jeesusta ja hänen opetuksiaan. Jeesus opetti usein vertauksin. Hän kertoi tarinoita. Piirsi kuulijoiden mieliin kuvia. Miksi Jeesus teki niin? Ehkä kuvat ja esimerkkitarinat oli helpompia muistaa. Ehkä niitä oli helpompi ymmärtää, kun vertaukset nousivat tutusta ja tavallisesta elämästä. Ehkä täytyi käyttää vertauskuvia, kun puhuttiin asioista, joita on sanoilla vaikea tavoittaa. Siitä, millainen Jumala on. Siitä, millainen taivas on. Siitä, millainen on taivasten valtakunta. Uskon kieli tarvitsee kuvia, joita katsella.
Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu ja piirtää kuvan aarteesta. Hän vertaa taivasten valtakuntaa aarteeseen, joka on kätketty maahan. Taivasten valtakunta on siis jotain, mikä on kätketty, se on piilossa, se täytyy etsiä, mutta sen voi löytää. Taivasten valtakunta ei siis ole jotain, mikä kiiltää ja kimmeltää, kuten ne rikkaudet, joita me pidämme aarteina. Raha, auto, asunto, uusimmat trendivaatteet, kallis kello, tyylikkäät korut ja niin edelleen. Taivasten valtakunta on aarre, jonka löydettyään mies iloissaan myy kaiken, siis kaiken muun itselleen arvokkaan, kaikki muut aarteet, kellot ja korut, jotta voi ostaa löytämänsä aarteen. Taivasten valtakunta on siis jotain, minkä rinnalla muut aarteet kalpenevat eivätkä enää tunnukaan niin tärkeältä.
Sitten Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa kallisarvoiseen helmeen. Sama idea kuin aarteen kohdalla. Kun kauppias löytää helmen, hän myy kaiken, jotta voi ostaa sen. Kauppias etsi helmiä. Mitä sinä etsit? Mitä sinä tavoittelet? Mitä sinä tarvitset? Jokainen etsii jotain, mihin turvautua. Jotain, minkä varassa voisi elää. Monelle se on jotain rikkauksia ja omaisuutta. On helppo ajatella, että voi rakentaa elämänsä omaisuuden varaan. Että kun on tarpeeksi varaa, ei ole mitään hätää. Että silloin elämästä selviää.
Mutta entä kun elämässä tulee eteen jokin tiukka paikka, koettelemus, vastoinkäyminen, josta ei noin vain rahalla pääsekään eroon. Entä kun uusi auto tai uudet tennarit eivät pelastakaan hädästä. Riparillakin pohditaan sitä, mikä elämässä on todella tärkeää, sitä, mikä on elämän tarkoitus. Kun ihminen etsii merkitystä elämälleen, sitä mitä hän voisi merkitä toisille ihmisille tai merkitä itselleen, löytyy aarre kätkettynä. Taivasten valtakunnassa, Jumalan luona, ihmisellä on merkitys ja apu tiukassa tilanteessa. Jumala paljastaa apunsa hiljaisuudessa, näkymättömissä, salaisuudessa. Ja mikä parasta, Jumalalle ei raha kelpaakaan.
Luterilainen maailma viettää tänä vuonna reformaation merkkivuotta. 500 vuotta sitten Martti Luther etsi merkitystä Jumalan edessä. Hän löysi ahdinkoonsa pelastavan sanan Raamatun kätköistä. Lutherin löydön voi tiivistää iskulauseeseen: ”Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen tähden.” Armo on Jumalan lahja. Se ei maksa mitään. Se on ilmainen aarre, joka odottaa löytäjäänsä. Usko voi sydämen kätköissä etsiä ja löytää sen.
Ei siis väliä onko rikkain tai köyhin, Jumalan edessä jokainen on kallisarvoinen helmi sellaisenaan. Jokainen on Jumalalle rakas. Sen merkityksen löytyminen on aarre, jonka rinnalla kaikki muu menettää arvonsa. Sillä omaisuus hupenee ja häviää. Jumalalta ei armo koskaan lopu, sitä saa pyytää aina lisää. Vaikka kaikki olisi mennyt, rahat ja maine ja ystävyyssuhteet, armo pysyy. Jumala ei arvioi meitä sen perusteella mitä meillä on tai mitä meiltä puuttuu. Hän arvioi meitä sen perusteella, mitä hän voi meille antaa: rakkautta ilmaiseksi.
Siksi Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan. Etsimään meitä, Jumalan kadonneita helmiä. Parantamaan sairaita, armahtamaan syntisiä, lunastamaan meidät eli ostamaan meidät vapaiksi kuolemalta. Jeesus tuli meidän luoksemme, jotta me pääsisimme Jumalan luokse. Jeesuksen ansiosta saamme elää lähellä Jumalaa, hänen aarteinaan. Saamme luottaa, että hän tahtoo omistaa meidät ja pitää meistä huolta.
Taivasten valtakunta, kätketty ja salainen. Valtakunta, jossa tärkeää on rakkaus. Jumalan todellisuus, jossa välitetään ja pidetään huolta. Jumalan rakkaus on valtakunta, joka odottaa meitä jokaista, jos sitä tahdomme etsiä. Me olemme päässeet tuon valtakunnan sisälle jo kasteessa. Kasteessa Jumala on kutsunut meidät valtakuntaansa ja luvannut rakastaa meitä kaikkina päivinä. Usein elämässä käy niin, että tuo valtakunta katoaa jonnekin elämän muiden tärkeiden asioiden alle piiloon. Elämässä on monenlaista hyvää. Jumala on antanut meille paljon. Ja hänen rakkautensa on löydettävissä aina uudestaan.
Katsotaan ristiä. Se kertoo Jumalan rakkaudesta. Katsotaan ympärillemme. Toiset ihmiset kertovat Jumalan rakkaudesta. Katsotaan kaunista luontoa. Se kertoo Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Taivasten valtakunta ja Jumalan rakkaus on löydettävissä. Ja kuten mies, joka löysi aarteen pellon kätköstä, mekin saamme iloita siitä, että olemme rakastettuja ja armahdettuja. Siksi ilo kiiltää kasvoillamme kauniimpana kuin kulta tai hopea. Tätä iloa me jaamme toisillemme ja se voi levitä naapurimaahan ja koko maailma
Kommentit