Adventin tuomasmessun saarna 28.11.2021
Jes. 62:10-12; Matt. 21:1–9
 |
| Dasha Kudryavtseva Pixabaysta |
Millainen on sinun tiesi kohti joulua?
Tiellä kun vaellat, kun taas jotain tavoitat,
maahan kun painat askeleita, mieleesi toiveita.
Tie kohti joulua voi olla vaikkapa KAIPAUKSEN tie. Odotuksen, aavistuksen, huokauksen tie. Tie, jota kulkiessaan on kuin jotain vailla, jotain kaivaten, jotain erityistä tarviten. Lohtua, iloa, merkitystä, jaksamista, innostusta, suuntaa, tai jotain muuta, mikä on ollut jo pidempään kateissa.
Sen tien varrella kuuluu aivan varovainen hoosianna. Hiljainen rukous, jolla yhdyn kyllä joukkoon, mutta sopivasti etäämpää. Sieltä välimatkan päästä katselen ja tarkkailen, kuka on tämä, joka ratsastaa aasilla, kuka on tämä, jota kuninkaaksi sanovat. Hoosianna, sinulle, joka saavut, hoosianna sinulle, lempeäkasvoinen hahmo nöyrän ratsusi selässä. Hoosianna täältä kaipauksen tieltä.
Tie kohti joulua voi olla myös ILON JA RIEMUN tie. Sen varrella hoosiannani soi duurissa, se on hoosianna, jolla kiitän ja ylistän Jeesusta, se on hoosianna, jolla otan kuninkaan vastaan. Tahdon päästä aivan eturiviin hurraamaan hänelle, heittämään ehkä ylävitosia ja ottamaan vaikka selfien hänen kanssaan. Sillä tällä ilon ja riemun tiellä on voittajafiilis ja niin ihanan varma olo, ihmeellinen luottamus, että tässä on kuningas, joka on tullut minuakin varten. Siksi olen valmis vaikka mihin. Vaikka luopumaan vaatteistani, antamaan omaisuuteni nälkää näkeville, laittamaan elämäni ja lahjani täysillä likoon, tekemään mitä vain Herra tarvitsee. Laulan iloista hoosiannaa, riemulaulua kuninkaalleni.
Mutta tie kohti joulua voi olla myös vähemmän hilpeä. Se voi olla KÄRSIMYKSEN JA KIVUN tie. Kulkemista pimeässä laaksossa tai erämaan kuivuudessa, läpi hämärien metsien, vieraiden maastojen ja synkkien maisemien, kautta päättymättömältä tuntuvan yön. Se on epätoivon ja surun tie, tuskan ja uupumuksen tie. Jossain saattaa joku heilua ja iloita palmunlehvät käsissään, mutta en minä sitä tästä pimeydestä näe enkä kuule saati ota juhlaan osaa.
Hoosianna, joka huulilleni nousee ja jonka ehkä älähdän ilmoille, on riisuttu kaikesta muusta kuin siitä, mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa: ”Auta! Pelasta!” Auta minua, Jumalani, osoita voimasi, kuningas! Älä jätä minua yksin. Hoosianna. Anna apusi ja anna siunauksesi minullekin. Vie kipuni pois. Pelasta minut hädästä. Päästä minut pois pimeydestä. Auta minua epäilyksissäni. Anna epäuskoni anteeksi. Älä anna minun hukkua huoliini tai musertua murheitteni alle. Ole minulle lempeä. Hoosianna! Auta minua. Armahda minua.
Kärsimyksen, riemun tai kaipauksen tie. Sinun tiesi voi olla jokin näiden kaltainen tai sitten jotain aivan muuta. TIE KOHTI JOULUA voi alkaa tästä hetkestä, kun laulamme yhdessä hoosiannaa. Tielle kohti joulua mahtuu jokainen ja jokaisen elämäntilanne. Meidän hoosiannamme saa soida kunkin omassa vireessä, duurissa tai mollissa tai aivan hiljaisena kuiskauksena. Suhteessa Jeesukseen me olemme jokainen omassa vaiheessa, oman tiemme varrella, ja me voimme ottaa hänet vastaan omalla voimallamme, omalla sydämellämme, omilla ajatuksillamme. Oma hoosiannamme kumpuaa omasta sisimmästämme, ikiomalla äänellämme, ja siellä se valmistaa meitä, itse kutakin omalla tiellämme.
Adventin raamatuntekstissä kehotetaan valmistamaan tie kansalle. Miten me valmistaudumme sisäisesti, miten ulkoisesti? Ehkä sytyttelemme valoja pimeään, loihdimme tuoksuja ja makuja pöytään, lähettelemme kortteja ja tervehdyksiä, teemme listoja ja suunnittelemme kalentereihin, mitä kaikkea vielä voisi tehdä. Ehkä virittelemme mielemme oikealle taajuudelle, ehkä käännämme ajatuksemme oikeaan suuntaan, ehkä annamme sydämemme sykähdellä oikeille ihmisille ympärillämme. Matkalla kohti joulua on muitakin, vaikka kuljemmekin kukin omaa tietämme.
Kansa tarvitsi tien, jotta se saattoi palata takaisin kotiin pakkosiirtolaisuuden vankeudesta. He olivat joutuneet odottamaan vuosikymmeniä kotiin pääsyä. Millaista meidän odotuksemme on? Mitä sinä odotat tai toivot? Mistä sinä kaipaat päästä vapauteen? Millainen on sinun tiesi kohti joulua?
Tien tässä kohdassa sekä sinulle että minulle että Jumalan kansalle annetaan toivon lupaus: ”Katso, sinun pelastajasi saapuu.” Sana pelastus, ישׁע , ’ješa’, tulee samasta sanasta kuin hoosianna, הוֹשִׁיעָה, ’hōšīā’. Hoosianna-huudahdus on kaipauksen ja ilon ja todellisen avunpyynnön huuto, joka luottaa siihen, että nyt pelastaja todella saapuu. Sillä ratsailla istuvan hahmon nimi pohjautuu sekin samaan sanaan. Kun kolmen viikon kuluttua, neljäntenä adventtina, tiemme kohti joulua on jo pidemmällä, voimme kuulla, kuinka Joosef sai unessaan tehtäväksi antaa lapselle nimeksi Jeesus, ישׁוּעָ , ’ješūa’, koska tämä pelastaisi kansansa sen synneistä. Pelastaja, Hoosianna ja Jeesuksen nimi tulevat siis kaikki samasta heprean juuresta ישׁע, ’jāšā’, joka merkitsee apua ja pelastusta, ja näissä yhteyksissä apu ja pelastus tulevat nimenomaan Jumalalta.
Vaikka hoosianna merkitsee sanatarkasti avunpyyntöä, sitä huudettiin erityisesti ylistyksenä kuninkaalle. Ehkä ajatus oli sellainen, että nyt, Luojan kiitos, saapuu vihdoin se, joka voi auttaa ja pelastaa. Se, jolta rohkenisin apua pyytää. Se, joka osaisi ja jolla olisi valta minuakin auttaa. Siitä saat sinäkin tänään riemuita, ylistää ja kiittää. Juuri oman tiesi varrella, sen tien jota kuljet kohti joulua.
Tie kohti joulua voi olla kai myös LUOTTAMUKSEN tie. Arkinen ja tavallinen. Tie, jonka varrella kuuluu tavallinen, luottavainen hoosianna. Tervehdys sinulle, lempeä Jeesus. Tervetuloa tänäkin vuonna. Saavu luoksemme, nöyrä kuninkaamme. Annathan meidän kohdata sinut tiellämme kohti joulua. Vaikka oma tieni olisi raskas tai epätasainen tai muuten vaikea ja hankala päästä eteenpäin. Vaikka se peittyisi epäilysten sumuun tai huolet huurruttaisivat näkökykyni. Saavu silti luokseni. Kulje kanssani niin kuin minä yritän kulkea sinun kanssasi, sinun tietäsi, sinun perässäsi. Opeta luottamaan, että sinä tunnet epäilykseni ja kipuni, että sinä annat ilon ja riemun, että sinä annat valosi loistaa pimeyteeni, että sinä voit antaa minulle juuri sen, mitä kaipaan elämääni.
Auta minua uskomaan, että sinä olet kuningas, jolla on valta. Valta pelkojen yli, huolten yli, yksinäisyyden yli, menetyksen ja luopumisen yli, valta kuoleman yli, pahan yli, synnin ja syyllisyyden yli. Auta luottamaan, että sinä, Daavidin poika, voit ihmisenä minua ymmärtää, ja voit tuoda tullessasi lohdutuksen, lempeyden ja myötätunnon. Auta luottamaan, että Jumalan Poikana, sinä voi todella auttaa ja pelastaa, antaa sen avun, mitä kulloinkin tarvitsen elämäni teillä, myös tiellä kohti joulua. Kiitos, että tänäänkin sinä saavut luoksemme ja saamme kohdata sinut ehtoollisessa, jossa valtasi ja rakkautesi koskettaa meitä ja voi antaa meille uuden voiman, suunnan ja innon kulkea tietä, jonka meille osoitat. Aamen ja hoosianna.
Olkoon tiesi kohti joulua
suopea ja tasainen
vaan jos joudut maastoon vaikeaan
olkoon tuuli myötäinen
mutta jos sekä maa että ilma
ovat askeleitasi vastaan,
tulkoon silloin joulu sinun luoksesi
hitain askelin,
lapsen kengissä,
aasin selässä,
nöyränä ja lempeänä,
rauhassa ja sopuisaa tahtia.
Kommentit