lauantai 6. joulukuuta 2008

suomi 91

muistan vielä maamme 75-vuotisjuhlat. poljimme koulun kentälle lumeen numerot 7 ja 5 ja sytytimme vuosiluvun kynttilöillä valoon. siitä on 16 vuotta. kyläkoulu on ohi ja muutkin koulut.

elämänkoulu tosin jatkuu. tänään juhlin suomea jumalanpalveluksella ja seppeltenlaskulla sankarihaudalle. kaupunginvaltuutettu nosti puheessaan esille tärkeän joukon: nuoret. nuoria ei unohdeta. eihän.

olen tuntenut eilen ja tänään kummallista onnea. pääsyy on perhe. minulla on upea vaimo ja mahtavat vintiöt. kaikki nukkuivat eilen automatkalla ja katselin heitä salaa. mutta ovat he rakkaita myös hereillä, vaikka välillä energiavaje kasvaa enemmän kotona kuin lenkillä.

onnen toinen syy onkin lenkkeily. suuri kiitos kuuluu kristianille lontooseen, kun haastoi minut kilometritaisteluun. kristian on itse rikkonut 400 kilometrin rajan, minä tavoittelen yhä alkuperäistä kolmeasataa. aikaa on vielä yhdeksän päivää, matkaa puoli kilometriä vaille maraton. yhdellä juoksulla en aio sitä nykäistä, vaikka tavoitteeseen ehdinkin. varmasti ehdin. yleiskunto on huomattavasti kohentunut, samoin henkinen jaksaminen ja vointi. vuoden alusta täytyy aloittaa uusi haaste ja toukokuussa uskaltaa helsingin puolimaratonille.

kolmas syy on työ. työtä riittää, mutta mikä on tärkeämpää, se on ollut myös mielekästä. nuoret (päästäkseni takaisin päivän asiaan) ovat aktiivisia, varsin joviaaleja ja näkemyksellisiä. olen erittäin tyytyväinen, että he ovat minun seurakuntani ja minä olen heidän pappinsa. nuoria ei unohdeta. eihän.

Ei kommentteja: