Saarna 24.12.2023
Kaikki on kohdallaan. Joulu saa nyt tulla.
Luukut on avattu. Lahjat on kääritty. Huoneet on siivottu. Joulu saa tulla.
Tortut on leivottu. Laatikot paistettu. Suklaita maistettu. Joulu saa tulla.
Joulupuu on rakennettu. Valot ikkunaan ripustettu. Joulupukille on kirjoitettu. Joulu saa tulla.
Koulun ovet on suljettu. Työasiat mielestä putsattu. Joulurauha julistettu. Joulu saa tulla.
On Enkeli taivaan laulettu. Yhteen on kokoonnuttu. Joulunvietto on aloitettu. Joulu saa tulla.
Kaikki on kohdallaan. Joulu saa nyt tulla.
Jouluun valmistautuminen voi tarkoittaa itse kullekin meistä kaikkea tätä tai sitten jotain muuta. Kukin tekee joululle tilaa omalla tavallaan. Toiselle on tärkeää, että perinteet pysyvät, toiselle ei ole niin väliä, mitä joulupöydästä löytyy tai sujuuko aattoilta tietyllä tavalla. Me olemme ihmisiä ja sellaisina erilaisia. Vietämme joulua niin kuin itse valitsemme. Olemme kukin omassa asennossa suhteessa tuohon joulun evankeliumiin. Jokainen on kulkenut oman matkansa kohti joulua.
Matka jouluun on voinut olla pitkä ja raskas kuin Marialla ja Joosefilla kerran oli.
Matka jouluun on voinut olla tukala kuin majatalo, josta ei löydy sijaa tai ystävyyttä.
Matka jouluun on voinut olla aivan vaatimaton kuin Jeesuksen ensimmäinen nukkumapaikka.
Matka jouluun on voinut olla työtä yövuorossa kedon paimenten tapaan.
Matka jouluun on voinut olla pimeä ja kylmä kuin keskiyö
tai täynnä tunnelmallisia valoja kuin enkelten ilmestyessä.
Matka jouluun on voinut olla täynnä hyviä tai huonoja uutisia.
Matka jouluun on voinut olla hyvä, lämmin, hellä.
Matka jouluun on voinut olla loppumatonta kaipausta ja piinaavaa odotusta.
Matka jouluun on voinut olla lempeä vastaus, odottamaton ja ihmeellinen.
Joulu saa tulla. Vaikka matka olisi kesken. Elämä aina on.
Joulu saa tulla. Vaikka en osaisi sitä ottaa vastaan. Annan sen tulla sellaisena kuin se tulee.
Joulu saa tulla tänäkin jouluna, vaikka kaikki ei olisikaan kohdallaan.
Ensimmäisenä jouluna Maria tuli äidiksi ensimmäistä kertaa. Siitä alkoi elämänmittainen opettelu ja kasvu.
Ja Joosef tunsi varmastikin keskeneräisyyttä niin kuin vain isänä voi tuntea.
Eivätkä paimenet osanneet varautua valoshowhun kesken tavallisen työvuoron.
Maailma ei ehkä ollut valmis enkelten ilmoitukselle profeettojen muistutuksista huolimatta. Ja silti jouluyössä kaikui se sama laulu, jota me tänäkin jouluna toistamme ja koetamme ymmärtää:
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Ehkei maailma ole vieläkään valmis.
Eikä maailmassa ei ole vieläkään rauha.
Maailmassa eivät listat tai tekemiset lopu.
Silti meille annetaan lupaus rauhasta.
Silti meille luvataan, että Jumala rakastaa.
Silti meille, tänäkin jouluna, luvataan, että Vapahtaja on syntynyt.
Että tänäkin jouluna me löydämme lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.
Ja että tänäkin jouluna kaikki on kohdallaan, vaikka kaikki ei olisikaan kohdallaan.
Sillä vaikka yksityiskohdat olisivat miten tahansa, ratkaisee joulunakin se, mikä on tärkeintä ja oleellista.
Vaikka kuusi olisi kiero ja piparit palaneet poroksi, joulussa jokin muu saattaa silti olla vielä keskeisempää.
Ehkä maan päällä rauha, ihmisillä, joita hän rakastaa.
Vaikka maailmassa moni asia ei ole kohdallaan, voi joulu säätää ainakin omassa mielessä asiat enemmän kohdalleen.
Vaikka omassa elämässä isommat tai pienemmät harmit saavat ehkä aikaan rauhattomuuden, epävarmuuden tai tyytymättömyyden, tai luovat varjojaan nykyisyyden ja tulevan ylle, voi joulu tuodakin tullessaan rauhan, jossa asiat eivät enää olekaan ihan niin huonosti.
Kansa, joka pimeässä vaeltaa, saa nähdä valon.
Maan päällä rauha, ihmisillä, joita hän rakastaa.
Rauha maailmassa on mahdollista, koska Jumala rakastaa ihmisiä.
Rauha tänäkin jouluna on mahdollista, koska Jumala tahtoo ihmisille hyvää.
Rauha ei tule kuitenkaan lahjana, vaan se pyytää meitä jokaista toimimaan rauhan puolesta.
Me olemme ihmisiä, joita Jumala rakastaa. Me olemme kansa, joka saa nähdä valon. Tänäkin jouluna.
Sillä rakkaus annetaan meille lahjaksi.
Rakkautta on paikka, jossa ihmiset voivat kohdata toisensa, jossa heidät otetaan vastaan, jossa heille tarjotaan yösija, ruokaa ja suojaa.
Rakkautta on nähdä ja huomata jokainen statuksesta riippumatta, keisari ja paimen ovat lopulta samanarvoisia, kaikille kuuluu sama ilosanoma.
Rakkautta on pieni lapsi, joka makaa kapaloituna seimessä. Vastasyntynyt, hoivaa ja huolenpitoa tarvitseva, täysin riippuvainen ja täysin keskeneräinen.
Rakkautta on tulla hänen luokseen, viipyä hänen luonaan, ihmetellä siinä häntä, miten hän antaa kaiken, mitä me tarvitsemme.
Hän näyttää, miten pieni on suurta.
Miten vaatimaton ja vähän on riittävän paljon.
Miten meidän tulee pitää toisistamme huolta.
Miten me tarvitsemme toisiamme.
Hän antaa meille esimerkin.
Hän antaa meille itsensä.
Hän antaa meille rakkautensa, lahjana, jaettavaksi eteenpäin.
Niin Jumalan rakkaus voi saada meidän kauttamme aikaan rauhaa tässä keskeneräisyyden ja rikkinäisyyden maailmassa, jota hän silti ja ehkä juuri siksi rakastaa.
Tämä rakkaus nukkuu tänäkin jouluna heinillä härkien kaukalon.
Tämä rakkaus tulee tänäkin jouluna meidän luoksemme. Yhdessäolossa, tuoksuissa, valoissa, jaetussa joulupöydässä, laulun sanoissa, sydämen hiljaisuudessa, lasten naurussa, lahjapaperin rapinassa, kynttilän syttyessä, tekstiviestissä ystävälle, ajatuksena, puolikkaana lauseena, huokauksessa, silmäyksessä lapseen, joka makaa kapaloituna seimessä.
Tämä rakkaus koskee tänäkin jouluna meitä kaikkia, koko maailmaa, jokaista ihmistä, joita hän, jonka luona on elämän lähde, rakastaa.
Sinua ja minua, valmistautuvia ja valmistautumattomia, lapsia ja aikuisia, kilttejä ja tuhmia, iloisia ja surullisia, rauhassa eläviä ja sotivia, samanmielisiä ja erimielisiä, niitä jotka jaksavat odottaa ja niitä jotka ovat kärsimättömämpiä, meitä kaikkia maan päällä, meitä kaikkia hän tänäkin jouluna rakastaa.
Hän, joka syntyi keskellemme.
Hän, joka tuli vastaukseksi kaipaukseemme.
Hän, joka kutsuu luokseen ja tuo meille rauhansa.
Meitä kaikkia hän tänäkin jouluna rakastaa.
Siinä on joulun ihme.
Siinä on lahja meille jokaiselle.
Toivon, että saat tänä jouluna kokea jotain siitä, mitä psalmissa sanottiin:
”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!
Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.
Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin
ja annat heidän juoda ilosi virrasta.
Sinun luonasi on elämän lähde,
sinun valostasi me saamme valon.”
Iloa, lasten riemua.
Valoa, rauhaa maailmaan.
Rakkautta, suojaa, elämän ihmeellistä lahjaa.
Ehkä silloin kaikki on kuitenkin kohdallaan, vaikka aivan kaikki ei olisikaan kohdallaan.
Antaa joulun tulla.
Tänäkin jouluna.
Kommentit