Saarna adventtina 3.12.2023
 |
| Kuva Mario Hagen Pixabaystä |
Siinä he kulkivat. Tietä pitkin. Levittivät vaatteita kuin matoksi, jonka päällä olisi tasaisempaa ja pehmeämpää astella. Alamäessä askel oli kevyempi, vauhti yltyi ja ilokin. Kaikki oli kohdallaan. Kaikki olivat yhdessä.
Ja tässä, kirkon mattoa pitkin he kulkivat. Ja he lauloivat. Ja he olivat innoissaan. Juuri nyt oli oikea hetki laulaa hoosiannaa. Tästä alkaa tie kohti joulua. Tämän tien varrella olemme yhdessä. Tästä alkaa oma odotus. Omat askeleeni Jeesuksen vierellä, hänen kanssaan, hänen perässään.
Mutta millainen on sinun tiesi kohti joulua?
Millainen on hoosiannasi väreily? Millaisin ajatuksin adventtisi alkaa?
Sillä vaikka tie olisi yhteinen ja kulkisimme sitä yhdessä, vaikka laulaisimme samaa laulua, jokainen kulkee kuitenkin omin askelin, oman elämänsä keskellä. Jokaisen ääni on ainutlaatuinen, sillä siinä kuuluu oman elämän henkäys.
Millainen on sinun tiesi kohti joulua?
Tie kohti joulua voi olla vaikkapa kaipauksen tie. Odotuksen, aavistuksen, huokauksen tie. Tie, jota kulkiessaan on kuin jotain vailla, jotain kysellen, jotain erityistä, jotain uutta tarviten. Lohtua, iloa, merkitystä, jaksamista, innostusta, suuntaa, tai jotain muuta, mikä on ollut jo pidempään kateissa.
Sen tien varrella kuuluu aivan varovainen hoosianna. Hiljainen rukous, jolla yhdyn kyllä joukkoon, mutta sopivasti etäämpää. Sieltä välimatkan päästä katselen ja tarkkailen, kuka on tämä, joka ratsastaa aasilla, kuka on hän, jota kuninkaaksi sanovat. Hoosianna, sinulle, joka saavut, hoosianna sinulle, lempeäkasvoinen hahmo nöyrän ratsusi selässä. Hoosianna täältä kaipauksen tieltä.
Tie kohti joulua voi olla myös ilon ja riemun tie. Lapsen malttamattoman odotuksen ja ihanan innostuksen tie. Sen varrella hoosiannani soi duurissa ja kovaan ääneen, se on hoosianna, jolla kiitän ja ylistän Jeesusta, se on hoosianna, jolla otan kuninkaan vastaan. Tahdon päästä aivan eturiviin hurraamaan hänelle, heittämään ehkä ylävitosia ja ottamaan vaikka selfien hänen kanssaan. Sillä tällä ilon ja riemun tiellä on voittajafiilis ja niin ihanan varma olo, ihmeellinen luottamus, että tässä on kuningas, joka on tullut minuakin varten. Siksi olen valmis vaikka mihin. Vaikka luopumaan vaatteistani tai antamaan omaisuuteni nälkää näkeville, laittamaan elämäni ja lahjani täysillä likoon, tekemään, mitä vain Herra tarvitsee. Laulan iloista hoosiannaa, riemulaulua kuninkaalleni.
Mutta tie kohti joulua voi olla myös vähemmän hilpeä. Se voi olla kärsimyksen ja kivun tie. Kulkemista pimeässä laaksossa tai erämaan kivikoissa, läpi hämärien metsien, vieraiden maastojen ja synkkien maisemien, kautta päättymättömältä tuntuvan yön. Se voi olla surun ja uupumuksen tie, epätoivon ja pettymyksen tie, täyttymättömien toiveiden tie. Jossain saattaa joku heilua ja hurrata palmunlehvät käsissään, mutta en minä sitä pimeydeltäni näe tai huoliltani kuule saati pysty tilanteestani käsin ottamaan osaa juhlintaan.
Sen sijaan hoosianna, joka vain vaivoin huulilleni nousee ja jonka ehkä älähdän ilmoille, on riisuttu kaikesta muusta paitsi siitä, mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa: Hoosianna! Auta! Pelasta!” Auta minua, Jumalani, osoita valtasi ja voimasi, jos kerran olet kuningas! Älä jätä minua yksin. Hoosianna. Anna apusi ja anna siunauksesi minullekin. Vie kipuni pois. Pelasta minut hädästä. Päästä minut pois pimeydestä. Auta minua epäilyksissäni. Anna epäuskoni anteeksi. Älä anna minun hukkua huoliini tai musertua murheitteni alle. Ole minulle lempeä. Hoosianna! Auta minua. Armahda minua.
Kärsimyksen, riemun tai kaipauksen tie. Sinun tiesi voi olla jotain sellaista tai sitten jotain aivan muuta. Tie kohti joulua voi alkaa tästä hetkestä, kun laulamme yhdessä hoosiannaa. Tielle kohti joulua mahtuu jokainen ja jokaisen elämäntilanne. Meidän hoosiannamme saa soida kunkin omassa vireessä, duurissa tai mollissa tai aivan hiljaisena kuiskauksena. Suhteessa häneen, joka ratsastaa aasilla, me olemme jokainen omassa kohdassamme, oman tiemme varrella, mutta hän silti tulee meidänkin luoksemme, nöyränä ja hiljaa. Ja me voimme ottaa hänet vastaan omalla voimallamme, omalla sydämellämme, omilla ajatuksillamme. Oma hoosiannamme saa kummuta tänään omasta sisimmästämme, ikiomalla äänellämme, ja siellä se valmistaa meitä, itse kutakin omalla tiellämme kohti joulua.
Adventin raamatuntekstissä kehotetaan kansaa lähtemään liikkeelle. Vangituille sanotaan: ”Lähtekää” ja pimeydessä viruville: ”Tulkaa valoon!” Kirkkauden kuningas tulee, avatkaa portit hänelle. Pakkosiirtolaisuuteen joutuneita rohkaistaan valmistamaan tietä vapauteen. Adventin aika kutsuu meitä valmistautumaan. Se on tien tekemistä, tien kulkemista. Se on etenemistä rinnakkain, yhdessä. Se on vastaanottamista ja vastaan tulemista, pysähtymistä, hiljentymistä ja lähtemistä liikkeelle.
Miten me valmistaudumme sisäisesti, miten ulkoisesti? Ehkä sytyttelemme valoja pimeään, loihdimme tuoksuja ja makuja pöytään, ehkä lähettelemme kortteja ja tervehdyksiä, valmistamme listoja ja suunnittelemme kalentereihin, mitä kaikkea vielä voisi tehdä. Ehkä virittelemme mielemme oikealle taajuudelle tai käännämme ajatuksemme oikeaan suuntaan, ehkä annamme sydämemme sykähdellä ihmisille ympärillämme. Matkalla kohti joulua on muitakin, vaikka kuljemmekin kukin omaa tietämme.
Kansa tarvitsi tien, jotta se saattoi palata takaisin kotiin pakkosiirtolaisuuden vankeudesta. He olivat joutuneet odottamaan vuosikymmeniä kotiin pääsyä. Millaista sinun odotuksesi tänä adventtina on? Mitä sinä toivot? Mistä kaipaat päästä vapauteen? Mihin sinun tiesi kohti joulua johtaa, mihin se vastaa, mistä se sinut vapauttaa?
Ajattelen, että tällä tiellä sekä sinulle että minulle että Jumalan kansalle annetaan toivon lupaus: ”Armon hetkellä minä vastaan sinulle, pelastuksen päivänä minä autan sinua.” Ehkä juuri nyt on armon hetki, ehkä nyt on pelastuksen päivä, ehkä juuri tämä adventti voi olla uusi alku ja vastaus siihen, mitä oman elämäsi tiellä kaipaat ja tarvitset.
Heprean sana pelastus, ישׁע , ’ješa’, tulee samasta juuresta kuin hoosianna, הוֹשִׁיעָה, ’hōšīā’. Hoosianna-huudahdus on paitsi kaipauksen ja ilon myös todellisen avunpyynnön huuto, joka luottaa siihen, että nyt on pelastuksen päivä, nyt pelastaja todella saapuu. Ja aasilla ratsastavan sankarin nimi pohjautuu sekin samaan sanaan. Omalla tiellään kohti joulua Joosef sai unessaan tehtäväksi antaa lapselle nimeksi juuri Jeesus, ישׁוּעָ , ’ješūa’, koska nimi on enne ja tämä lapsi pelastaisi kansansa sen synneistä. Pelastus, Hoosianna ja Jeesuksen nimi tulevat kaikki samasta heprean sanasta ישׁע, ’jāšā’, joka merkitsee apua ja pelastusta. Ja tällä tiellä apu ja pelastus tulevat nimenomaan Jumalalta.
Vaikka hoosianna merkitsee sanatarkasti avunpyyntöä, sitä huudettiin erityisesti ylistyksenä kuninkaalle. Ehkä ajatus oli sellainen, että nyt, Luojan kiitos, saapuu vihdoin se, joka todella voi auttaa ja pelastaa. Se, jolta rohkenisin apua pyytää. Se, jolla olisi valta ja voima minuakin auttaa. Siihen sinäkin saat tänään, oman tiesi varrella, luottaa.
Sillä tie kohti joulua voi olla myös levollisen luottamuksen tie. Ihan arkinen ja tavallinen. Tie, jonka varrella kuuluu huoleton, luottavainen hoosianna. Tervehdys sinulle, lempeä Jeesus. Tervetuloa tänäkin vuonna. Saavu luoksemme, nöyrä kuninkaamme. Annathan meidän kohdata sinut tiellämme kohti joulua. Vaikka oma tieni olisi raskas tai epätasainen tai muuten olisi vaikeaa päästä eteenpäin. Vaikka tieni peittyisi epäilysten sumuun tai huolet huurruttaisivat näkökykyni. Saavu silti luokseni. Kulje kanssani niin kuin minä yritän kulkea sinun kanssasi, sinun tietäsi, sinun perässäsi. Opeta luottamaan, että sinä tunnet epäilykseni ja kipuni, että sinä annat ilon ja riemun, että sinä annat valosi loistaa pimeyteeni, että sinä voit antaa minulle tänäänkin juuri sen, mitä kaipaan elämääni.
Auta minua uskomaan, että sinä olet kuningas, jolla on valta. Valta pelkojen ja huolten yli, valta yksinäisyyden yli, valta menetyksen ja luopumisen yli, valta kuoleman, kaiken pahan, synnin ja syyllisyyden yli. Auta luottamaan, että sinä, Daavidin poika, voit ihmisenä minua ymmärtää, ja voit tullessasi tuoda lohdutuksen, lempeyden ja myötätunnon. Auta luottamaan, että Jumalan Poikana, sinä voit todella auttaa ja pelastaa, antaa sen avun, mitä kulloinkin tarvitsen elämäni teillä, myös tiellä kohti joulua. Kiitos, että tänäänkin on armon ja pelastuksen päivä. Adventti, uusi alku, jolloin mahdollisuudet avautuvat ja tie vie eteenpäin.
Kiitos, että sinä, kuningas, saavut tänään luoksemme ja saamme kohdata sinut ehtoollisessa, jossa valtasi ja rakkautesi koskettaa meitä ja voi antaa meille uuden voiman, uuden suunnan ja uuden innon kulkea tietä, jonka meille osoitat.
Aamen ja hoosianna.
Kommentit