Joulun sylissä

Jouluyönä 2015

Halleluja. Ylistäkää Jumalaa. Teille on syntynyt Vapahtaja.

Vastasyntynyttä pidetään sylissä. Jouluyön sanamme on siksi syli. Syli. Mitä sinulle tulee sylistä mieleen?

On syliinsä sulkevia ja on syliin kaipaavia. On tyhjiä sylejä ja sylejä, jotka ovat aivan liian täynnä kaikkea. On sylin mitta ja sylillinen halkoja, joilla sytyttää vaikka takka lämmittämään ja luomaan valoa. On syli, jossa levätä, on syli, jolla halata, on syli, jokaisella oman kokoinen.

Mitä sinulla on sylissäsi? Mitä kannat mukanasi? Mistä pidät huolta tai mitä olet vailla?

Tänä yönä sinulle ja minulle kerrotaan yöstä kauan sitten, yöstä, jolloin eräs syli oli täynnä askaretta ja armoa: ”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika ja hän synnytti pojan. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, sillä heille ei ollut sijaa majapaikassa.”

Siinä seimessä makasi vastasyntynyt Vapahtaja. Ehkä eläimet ympärillä lämmittivät henkäyksillään. Äiti ja isä ottivat välillä syliin, rauhoittelivat takaisin uneen, tutkivat katseellaan tuota elämän ihmettä, joka oli heille annettu. Heillä oli käsissään suuri lahja. Uusi ihminen. Ihmeellinen lapsi, jossa taivas oli tullut maan päälle.

Milloin sinä olet viimeksi pidellyt vauvaa sylissäsi? Hyssytellyt häntä, oikein tsempannut, että ote pitää. Tuntenut ehkä hänen keveytensä ja yhtä aikaa koko hänen painonsa, jolla hän lepää käsiäsi vasten. Varovaisin mutta varmoin ottein olet pitänyt sylissäsi kallista lahjaa, elämän ihmettä.

Kaikki olemme varmaan joskus jossain sylissä levänneet. Meidän sylikokemuksemme on antanut meille paljon. Syli antaa turvallisen olon. Tuntee, ettei ole yksin, vaan että joku on lähellä. Siinä rauhoittuu. Sylissä kuuluvat toisen sydämen lyönnit, kuulee että joku on tässä minua varten, että minullekin hänen sydämensä lyö. 

Sylissä lepääminen voi antaa rauhan myös sisimmälle. Sanotaan, että jouluna Vapahtaja etsii sisimmästämme paikkaa, johon syntyä. Hänelle ei ollut sijaa majapaikassa, löytääkö hän paikan meistä? Mahtuuko hän meidän syliimme, pääseekö hän meidän sydämeemme, syntyykö hän meidän sieluumme, meidän sisimpäämme?

Niin kuin lapsi kaipaa syliä ja turvaa, niin on meidänkin sisimmässä paikka, jossa kaipaamme suojaa, lämpöä, valoa, rauhaa. Toivottelemme toisillemme rauhallista joulua, etsiskelemme jouluumme iloa, tahdomme ympärillemme hyvää. 

Siitä hyvästä kertoi tuona yönä myös enkeli taivaan. Enkelten viesti on viesti siitä, kuinka Jumalakin toivottaa meille jouluksi kaikkea hyvää: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.” On syntynyt Vapahtaja! Jumala on kuullut kaipauksemme. Pimeyteemme on sytytetty valo. Levottomuuteemme annetaan rauha. Turvattomuuteemme vastataan.

”Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Vapahtaja on syntynyt meille. Rauha on annettu meille, ihmisille, joita Jumala rakastaa. Joulu lupaa rauhaa ja rakkautta, jotka Jumala antaa lahjaksi. Joulu lupaa, että Jumalalla on syli auki. Että tuona ensimmäisenä jouluyönä hän aukaisi sylinsä meille. Ja millä erikoisella tavalla! Syntymällä pieneksi lapseksi, sylissä pideltäväksi. Voitko kuvitella? Sinulle on syntynyt Vapahtaja! Voitko kuvitella hänet omaan syliisi? Käsivarsillesi, niin lähelle sisintäsi.

Puoli metriä. Sen verran suunnilleen on vastasyntyneen ihmislapsen mitta. Se on syliin mahtuva määrä. Siinä sylissä Vapahtaja katsoisi suoraan silmiin, silmät hieman raollaan, olisi ihan rauhallista. Sylissä olisi hyvä olla. Olisi lämmin ja hyvä. Tuntisit, kuinka hänen paikkansa on juuri siinä. Että juuri sinun sylissäsi hänen kuuluukin pötkötellä. Että juuri sinun Vapahtajaksesi hänen tulikin syntyä. Siinä hän oikoisi pieniä sormiaan, yrittäisi kenties tarttua kädestäsi kiinni. Voisit kertoa hänelle kaikenlaista. Mistä olet tänä jouluna iloinen. Mikä sisintä kaihertaa. Keitä kannat mielessäsi, mitä heidän elämäänsä toivoisit ja mitä toivot omaasi.

Vapahtaja sylissäsi tuhisisi vain, mutta sanattomuudessakin tavoittaisit yllesi laskeutuvan rauhan ja sisimpääsi syttyvän ilon, jotka saavat vastasyntyneen kasvoille pienen hymyn, kun hän sulkee silmänsä ja nukahtaa ihanaan lapsen uneen.

Ehkä kuulostaa lapselliselta kuvitelmalta. Mutta eikö jouluna tarvita juuri lapsenkaltaista uskoa ja luottamusta. Että saa Jumalan lapsena heittäytyä ja kellahtaa taivaan Isän syliin, vaikka oma syli olisi ihan tyhjillään tai aivan täynnä kaikenlaisia turhia vaatimuksia tai vaikka omat kädet olisivat vain avuttomina puuskassa.

Jos uskallat heittäytyä kuvittelemaan lapsen lailla, voi käydä kuten 

Pojalle, joka meni joulun aikaan tervehtimään setäänsä. Setä oli juuri veistämässä puista paimenta jouluseimeä varten. Osa seimen hahmoista oli jo valmiina ja seisoi pöydällä. Poika istuutui setänsä viereen, katseli ja ihmetteli. Hän alkoi ajatella joulua ja sen merkitystä.

Yhtäkkiä poika huomasi, että seimen hahmot olivat heränneet eloon. Paimenet, itämaan tietäjät, Maria ja Joosef eivät enää olleet pieniä puuveistoksia vaan eläviä ihmisiä. Yhdessä heidän kanssaan poika astui Betlehemin talliin, jossa hän näki lapsen seimessä makaamassa. Lapsesta säteili valoa, ja valo valaisi tallin pimeyden. Lapsi katseli häntä. Yhtäkkiä poikaa alkoi pelottaa. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.

- Miksi sinä itket? kysyi Jeesus-lapsi.

- Minä olen antanut kaikki joululahjat jo muille, eikä minulla ole sinulle mitään, vastasi poika. - Minun käteni ovat aivan tyhjät.

- Voi voi, vastasi Jeesus. - Ja juuri sinulta minä haluaisin saada jotakin lahjaksi.

Poika ilahtui suuresti kuullessaan tämän. Hän vastasi änkyttäen:
- Annan sinulle kaiken, mitä minulla on.

Jeesus-lapsi sanoi hänelle:
- Toivon saavani sinulta kolme lahjaa.
- Selvä, saat uuden villapaitani, autoratani ja kauniin kuvakirjani, poika lupasi.
- En minä tarvitse mitään sellaista, vastasi Jeesus. - Minä olen tullut maailmaan aivan muuta tarkoitusta varten. Minä haluan sinulta toisenlaisia lahjoja.
- Millaisia? kysyi poika hämmentyneenä.
- Anna minulle viimeisin ainekirjoituksesi, Jeesus sanoi niin hiljaa, ettei kukaan muu kuullut sitä. Poika meni hämilleen.
- Jeesus, hän kuiskasi, minä sain siitä nelosen. Se oli ala-arvoinen.
- Juuri siksi minä haluan saada sen, sanoi Jeesus. - Sinun tulee antaa minulle aina se, mitä et ole onnistunut tekemään hyvin tai mikä on epäonnistunut. Minä olen tullut niitä varten, jotka ovat vähäosaisia ja heikkoja, joita kukaan ei rakasta ja joista kukaan ei välitä.

Poika mietti pitkään näitä sanoja. Hän olisi toivonut olevansa kaikkein paras ja kuuluvansa niiden joukkoon, jotka pärjäävät. Ja nyt Jeesus tulikin niitä varten, joista ei välitetä. Tämä oli siis joulun sanoma.

Jeesus-lapsi ilmaisi nyt toisen toivomuksensa pojalle:
- Haluan saada sinun mukisi, maitomukisi.
- Minähän rikoin sen tänä aamuna! poika vastasi.
- Sinun täytyy aina antaa minulle se, minkä olet särkenyt tai rikkonut elämässäsi. Minä haluan korjata ja tehdä ehjäksi. Suostutko tekemään niin?
- Jeesus, se on vaikeaa. Auta minua siinä, sopersi poika.

Sitten Jeesus ilmaisi kolmannen toivomuksensa:
- Anna minulle sama vastaus, jonka annoit äidillesi, kun hän kysyi, kuka oli rikkonut mukisi.

Silloin poika laski päänsä katuvin mielin seimen reunalle ja itki katkerasti nyyhkyttäen.
- Minä itse heitin mukin lattialle. Rikoin sen tahallani, koska en pitänyt siitä.

Jeesus-lapsi sanoi silloin pojalle:
- Anna minulle syntisi, ylpeytesi, vihasi, kaikki paha, jonka olet tehnyt. Mutta muista tuoda minulle myös kaikki se hyvä, jota olet kokenut ja saanut aikaan. Minä iloitsen myös sinun kiitollisuudestasi. Kun tulet näiden asioiden kanssa minun luokseni, minä autan sinua vastaisuudessa välttämään sitä, mikä on pahaa, ja tekemään sitä, mikä on hyvää. Minä rakastan sinua, vaikka olet heikko ja vaikka olet tehnyt jotain väärää. Minä annan sinulle anteeksi, ja sen jälkeen saat aloittaa uudestaan. Minä otan sinua kädestä kiinni ja näytän sinulle tien. Haluatko ottaa vastaan tämän lupaukseni niin kuin kalliin lahjan?

Poika kuunteli hartaasti. Hän oli hämmästynyt ja iloinen. Hän ojensi Jeesus-lapselle tyhjät kätensä ja painoi Jeesus-lapsen rintaansa vasten.

Voitko kuvitella Jeesus-lapsen omaan syliisi? Voitko kuvitella, että sinulle on syntynyt Vapahtaja, voitko kuvitella, että tuo kuvitelma voikin olla ihan totta.

Pienen pojan tavoin ihmettelemme ja iloitsemme ja nousemme nyt tunnustamaan uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan.