Siirry pääsisältöön

kirjoittamisesta

kun avaan internet-yhteyden, pulpahtaa auki yhteyttä auki pitävän firman plaza. kolmas iso otsikko kysyy: "blogin avulla kirjailijan ura nousuun?" klikkaan jutun auki ja luen:

"Pöytälaatikkokirjailijan kannalta näyttää ainakin Yhdysvalloissa siltä, että verkkopäiväkirjan pitäminen voi sisältää mahdollisuuden onnenpotkuun uralla. Odotellaanko Suomessa nyt ensimmäisiä blogin kautta löydettyjä kirjailijoita?"

en voi kylläkään myöntää, että tämän oman blogini pitäminen hakisi julkisuutta tai julistaisi lukijakunnalleen erinomaisuuttani kirjoittajana. pikemminkin, kirjoittamiseni on terapiaa. kun kirjoittaa julkisesti, tunnustaa samalla, millainen on. antaa itsestään ja itsensä. toisaalta siihen liittyy myös tarve kertoa, miten täällä kotona menee, mitä isin elämä on.

sain rouvalta toissa jouluna lahjaksi julia cameronin oppaan nimeltään tyhjän paperin nautinto. se tarttuu kirjoittamiseen kovin myönteisellä otteella. aloitin lukemaan sen alkukappaleita jo varmaankin kolmanteen kertaan (en ole päässyt pidemmälle, maa ei ole ollut aiemmin valmis kylvölle) ja koin sen varsin hoitavana. minulle, joka olen tehnyt kirjoittamisesta jotain sellaista, mikä tarvitsee tarpeeksi aikaa, oikean vireen ja ylellisiä aiheita, eli siis mahdotonta, kirjan rohkaiseva ja kirjoittamista helppona ja luonnollisena pitävä asenne oli evankeliumia. cameronín mukaan kirjoittaminen on yhtä inhimillistä kuin hengittäminen. jokainen on syntyjään kirjoittaja, äidinrinnasta kirjoittamisen imenyt. se on ihmisen erinomainen väline hahmottaa elämäänsä, ja elämän auki kirjoittaminen itse asiassa eheyttää sitä. kirjoittaminen auttaa huomaamaan myös elämän valonkohdat.

ehkä tärkein havaintoni kirjaa naukkaillessani on ollut se, että maailmamme on ankaran vertailemisen ja standardien maailma. oma tekemisensä nähdään aina suhteessa muiden tekemiseen ja siihen, mitä muut siitä ajattelevat. näin ei pitäisi olla. (kuka sanelee sen, mikä riittää?!) jokaisella on mahdollisuus, valta ja oikeus muuttaa maailmaa. sanoilla etenkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tähti antaa tehtävän

Saarna loppiaisena 6.1.2026 Jes. 49:5-7; Kol. 1:24-27; Matt. 2:12 Rakkaat ystävät. Niin kuin tietäjät, mekin olemme matkalla. Omassa elämässämme, mielessämme, kristittyinä, suhteessa itseemme, toisiimme ja Jumalaan. Loppiaisena olemme joulun lopussa mutta samaan aikaan uuden vuoden alussa. Me kuljemme Betlehemiin katsomaan joulun lasta, me lähdemme liikkeelle, me saavumme yhteen, me palaamme samaa tai toista tietä takaisin kotiin.   Vuoden alussa saattaa olla monenlaisia suunnitelmia, lupauksia, aikeita, tavoitteita. Elämän taipaleella, työssä, harrastuksissa, myös kristittynä, myös yhteisönä. Mikä ikinä se oman elämän suunnitelma tai tavoite onkin, rohkenen näin loppiaisena ehdottaa, entä jos kulkisimme niitä kohti tietäjien tavoin, seuraten Jeesusta, tai seuraten merkkejä siitä, mistä Jeesus löytyy. Tietäjillä oli suunnitelma. Suunnitelmalla oli suunta. Suuntana oli vastasyntynyt kuningas, jonka he tahtoivat ottaa vastaan. He kulkivat matkan päästäkseen päämäärään. Oli tehtä...

Poissaoleva Jumala

Saarna Orimattilassa 29.3.2009 5. paastonajan sunnuntai Kärsimyksen sunnuntai Ps. 43: 1 + 2–5; Jes. 29: 13–16; 1. Piet. 2: 4–10; Mark. 12:1-12. Saarna Olen lenkillä, kun paikallisliikenteen bussi kurvaa pysäkille. Hölkkään bussin ohitse ja silloin se osuu silmiini. Bussin kyljessä on monimetrinen mainostarra. Se julistaa: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Hätkähdän, kompastun ja kaadun. Sitten onneksi herään ajatuksistani ja palaan tähän todellisuuteen. Bussikampanja ei siis ole ulottunut vielä Orimattilaan eikä Lahteenkaan. Mutta suuremmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, bussimainoksia ollaan kesäksi liimailemassa joukkoliikenteeseen. Kyseessä on brittiläislähtöinen uskonnonvastainen kampanja, jolla ateistit ja vapaa-ajattelijat haluavat äänensä kuuluville. Heidän viestinsä tai tunnuslauseensa siis on: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." Tunnuslause vaikuttaa tehokkaalta: ei...

"Joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu"

Saarna 19.6.2011 Pyhän Kolminaisuuden päivä Konfirmaatiomessu Viro 9951 Joh. 15:1-10 Kaksi päällimmäisintä muistoa riparista. Ensimmäinen viimeiseltä illalta Virossa. Istumme ringissä hämärässä yläkerrassa. Jokaisella on kädessään tuohus, rukouskynttilä. Yksi kerrallaan, vuorotellen tuohukset syttyvät. Liekki leviää. Valo kasvaa. On hyvä istua yhdessä. Jokainen saa sanoa, miltä tuntuu. Tuntuu, että huoneessa on rakkautta. Toinen muisto. Paluumatkamme lopulta. Linja-auto jaksaa vielä viimeiset kilometrit. Linja-autossa soi laulu. Lauletaan yhdessä riparilauluja. On hyvä istua kyydissä. Laulu menee sydämeen. Tuntuu, että bussissa on rakkautta. Yhdessä lauletaan sun salaisista haaveistas, joissa "joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu." Prinsessa Alice rakasti niin että sattui. Alice eli 1800-luvun Englannissa ja oli Englannin kuningatar Victorian tytär. Tarina kertoo, kuinka prinsessa Alicen lapsi oli sairastunut kurkkumätään. Lääkärit varoittivat ankarasti, ettei lasta s...