Kiirastorstain saarna 14.4.2022
Jes. 25:6–10; Ap. t. 2:42–47; Luuk. 22:14–22
 |
Kenen kanssa jaoit viimeksi aterian yhdessä?
Entä, kenen kanssa haluaisit jakaa aterian?
Kenen kanssa jakaisit aterian tilanteessa, jossa sinulla on jotain iloista kerrottavaa?
Kenen kanssa jakaisit aterian, kun kaipaat lohdutusta?
Kenen kanssa jakaisit aterian, jos voittaisit huippuillallisen kahdelle? Tai neljälle? Tai kymmenelle?
Kenen kanssa jakaisit aterian, jos olisit menettänyt kaiken?
Kiirastorstaina kristityt muistelevat, kuinka Jeesus jakoi aterian opetuslastensa kanssa. Ystävät olivat koolla. He viettivät yhdessä iltaa. Eikä se ollut mikään uusi tilanne. Monia kertoja aiemminkin Jeesus oli osoittanut vieraanvaraisuutta, avarakatseisuutta ja lempeyttä juuri ateriayhteyden kautta. Jopa niin rohkeasti, että monet kauhistelivat, kuinka hän saattoi aterioida sellaistenkin kanssa, jotka eivät muiden pöytiin kelvanneet.
Mutta tuo ilta oli erityinen. Tuo ateria oli erityinen. Jeesus otti leivän, siunasi ja mursi sen, antoi sen opetuslapsilleen ja sanoi poikkeukselliset ja kummalliset sanat: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne.” Ja hän jakoi myös viinimaljan ja jatkoi: ”Tämä on minun vereni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” Ja syödessänne ja juodessanne, ”tehkää se minun muistokseni.”
Ja niin me teemme. Leivän murtaminen oli jo ensimmäisille kristityille tunnusmerkki heidän uskostaan, kuten Apostolien teoissakin sanotaan: ”Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” Näin me toimimme edelleen. Kokoonnumme yhteen, rukoilemaan, kiittämään Jumalaa ja jakamaan leivän ja viinin.
Koska Jeesus kehotti niin tekemään.
Koska hänen maljansa on meidän voimamme.
Koska hän lupasi antaa itsensä meille.
Ehtoollisessa me muistamme Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa.
Ehtoollisessa me kiitämme Jumalaa hänen lahjoistaan.
Ehtoollisessa me saamme uskoa meidän rikkomuksemme anteeksi.
Ehtoollisessa me voimme kokea yhteyttä, joka ulottuu kaikkien rajojen yli.
Ja ehtoollisessa me olemme osalliset uskon salaisuudesta, Jumalan mysteeristä, siitä ihmeestä ja yhteydestä, jonka kautta hän toimii ja osoittaa rakkauttaan maailmaa kohtaan.
Yhteys oli Jeesuksellakin mielessä, kun hän aterialla opetuslastensa kanssa antoi tehtävän. Hän kutsui yhteyteen ja keskinäiseen rakkauteen, kun hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.”
Kun katsomme tänään oman elämämme maljaa, huomaamme, kuinka se on harvoin ylitsevuotavainen ja usein tyhjillään, joskus ehkä puolillaan. Joskus malja edessämme on liian vaativa ja haluaisimme väistää sen niin kuin Jeesuskin Getsemanessa rukoillessaan. Voi tuntua, ettei minusta ole täyttämään sitä maljaa, jota minulta odotetaan. Voi tuntua, että olen maljani kanssa ihan yksin eikä sillä ole merkitystä tai väliä kenellekään muulle. Tai voi tuntua, ettei minusta ole jakamaan omastani. Mitä minä muka voisin antaa, kun olen itsekin niin paljoa vailla. Ja silti Jeesus sanoo: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.”
Sanotaan, että jakamalla ilot kaksinkertaistuvat mutta murheet puolittuvat. Kun kamppailen oman maljani kanssa, oman tehtäväni ja oman kutsumukseni kanssa, ja arvon mielessäni, kenen tahto saisi tapahtua, minua kutsutaan nimenomaan jakamaan. Jakamaan ihmisyyttä, ei enempää tai vähempää kuin ihmisenä olemisen osaa, sen kärsimykset, sen koettelemus, sen kipu ja tyhjyys. Mutta myös se juhlahetket ja ilot, merkitykset ja siunaus, elämän lahjat, onni ja hyvyys. ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.”
Silloin voi tapahtua jakamisen ihme. Jeesus kehotti jakamaan leivän, antamaan toisille omastaan, palvelemaan ja rakastamaan. Olemaan tukena murtuneelle, rohkaisuna murheelliselle. Viipymään vierellä ja jakamaan matkaa yhdessä. Ristillä hän itse antoi tästä jakamisesta äärimmäisen esimerkin ja samalla mittaamattoman lahjan, luopumalla hengestään, murtumalla itse ja jakamalla ruumiinsa sinun ja minun puolestamme.
Hän kutsuu meitäkin jakamaan, mutta ei jakautumaan. Se, että murramme yhdessä leipää, ei murenna vaan yhdistää. Se, että jaamme aterian tai aikaamme, ajatuksiamme, ilojamme ja surujamme, ei jaottele, vaan yhdistää. Se, että annamme omastamme, ei ole lopulta itseltä pois, vaan antaessaan saa ja yhteys vahvistuu. Niin kuin vaikkapa tänään, kun kohtasin miehen, joka halusi kertoa elämästään ja jakaa kokemuksistaan. Lopuksi hän kiitti, että kuuntelin. Vaikka hän itse jakoi, koki hän myös saavansa. Tuli kuulluksi, nähdyksi, kohdatuksi. Jaoimme hetken elämää yhdessä.
Yhteys voi olla parhaimmillaan sitä, että erilaisetkin ihmiset voivat jakaa jotain yhdessä. Eivät ne ensimmäiset opetuslapsetkaan kaikki olleet luonteenpiirteiltään tai ajattelultaan identtisiä, vaan hyvin erilaiset tyypit mahtuivat saman pöydän ääreen. Minäkin voin istahtaa aterialle toisen kanssa, kuunnella häntä, kun hän jakaa omaa todellisuuttaan ja omaa maljaansa minulle. Voin sitten jakaa omista kokemuksistani ja omasta uskostani, ajattelustani, kyselystäni ja kamppailuistanikin. Meitä yhdistää halu etsiä yhteyttä ja yhteistä ymmärrystä.
Yhteyden kaipuu on rakkauden ilmenemistä toistemme välillä. Minut on luotu yhteyteen toisen kanssa ja tuota yhteyttä yritän löytää. Jeesus löysi onneksi minut jo aiemmin. Hän tuli maailmaan, puhui rakkaudesta, teki rakkauden tekoja, kärsi ja kuoli rakkauden takia. Minun ja sinun takiamme. Hänen rakkautensa on tarjolla siellä, missä jaetaan yhdessä leipä, malja, tai elämä sen kipuineen ja iloineen, siellä missä tapahtuu jakamisen ihme.
Tänään saamme jälleen luottaa siihen, että hän antaa itsensä meille. Leivässä ja viinissä hän tulee jakamaan aterian kanssamme. Olitpa iloisella tai murheellisella mielellä, olipa oma maljasi täysi tai valunut tyhjiin, tunnetpa yksinäisyyttä tai yhteyttä, syyllisyyttä tai siunausta, hän tahtoo jakaa aterian sinun kanssasi. Ja myös vieruskaverin ja myös sen aivan eri tavoin ajattelevan tyypin kanssa. Hän sanoo meille kaikille: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.”
Ottakaa.
Jakakaa.
Hänen lahjansa.
Yhteiseksi evääksi ja vahvistukseksi tarkoitettu.
Rukoilkaamme.
Rakas Jeesus, elämän leipä.
Sinä annoit itsesi minunkin puolestani.
Tule voimakseni, jotta minäkin voisin
antaa omastani,
jakaa itsestäni,
rakentaa yhteyttä ja rauhaa maailmassa.
Anna lahjasi olla lohtu ja lupaus.
Armahda minua.
Aamen.
Kommentit