todellisuus, nimittäin. vauva voi tulla minä hetkenä tahansa. olen nyt vähemmän valmis(tautunut) siihen kuin viimeksi, elian syntymän alla. siihen on kaksi syytä:
1) kotia on koetettu valmistaa vauvalle. järjestelty ja koluttu kaappeja yms. tehty niitä asioita, joille kohta ei ole aikaa. asiat etenevät hitaasti, hieman kerrallaan, mutta varmasti. oma epävalmius on helppo kietoa puuhasteluun ja kodin keskeneräisyyden kuteisiin.
2) työt. olen niin paljon työssä tai gradun ääressä tai muussa puuhassa, että en ehdi ymmärtää, että kohta meitä on neljä, kolmannes enemmän kuin nyt, kohta kotona asuu ihan uusi pieni tikkanen, joka vaatii ja saa vaatia kaiken sen välittämisen, mikä tälle kuuluu. tänään, esimerkiksi, roudasin aamulla varastosta sohvan ja hyllyt, jotka saimme myytyä (eläköön!) kierrätykseen, ja laitoin miltei loputkin varastoitavat laatikot ojennukseen syntyneeseen tilaan. sitten lähdin gradua tukevalle luennolle, sieltä tähän kirjaston lukupaikalle (josta on nyt aivan pakko kuitenkin nipistää aikaa tälle) käyttämään parin tunnin "graduajan". seitsemäksi on noustava tuomiokirkonmäelle työvuoroon. kotona olen yhdeltätoista.
olen hahmotellut ns. sektorielämistä. koti-, työ- ja opiskelusektorien pitäminen toimivassa tasapainossa tuntuu äärimmäisen vaikealta. gradun edessä koen voimattomuutta sille jäävän ajan pirstaloituneisuuden vuoksi. pari tuntia silloin tällöin. työvuorot syövät tärkeää aikaa sekä gradulta että kodilta. kotona oleminen alkaa olla yhä tärkeämpää nyt lopun aikoina, viimeisinä raskausviikkoina. jotta äitikin saisi levätä. mutta perheellisen on tienattava. tienestejä nostaakseen on valmisduttava. valmistuakseen on synnytettävä tutkielma. tutkielman tekemiseen tarvitaan aikaa. mistä sitä voisi ostaa? anybody?
tässä näitä koti-isin raskausarpia. tunnelmia, joita joku jo kovasti kyseli.
mutta, jottei valitus olisi huudoista suurin, pari riemunkiljaisua lienee syytä mainita lopuksi:
1) sain kuin sainkin teknisten ongelmien aiheuttamasta hässäkästä huolimatta kirppispöydän sunnuntaiksi. tervetuloa kaikki ostamaan tavarat minulta pois! valtterin kirppis, pöytä 719.
2) elia on nukkunut upeasti omassa sängyssään yö toisensa perään. satunnaisesti on tarvinnut käydä paijaamassa. puolikahdeksalta, kahdeksalta heräämisen sulostuttavat huoneistomme aamuja. tänään hän nukahti itse jopa päiväunille.
kyllä me selviämme. minäkin.
1) kotia on koetettu valmistaa vauvalle. järjestelty ja koluttu kaappeja yms. tehty niitä asioita, joille kohta ei ole aikaa. asiat etenevät hitaasti, hieman kerrallaan, mutta varmasti. oma epävalmius on helppo kietoa puuhasteluun ja kodin keskeneräisyyden kuteisiin.
2) työt. olen niin paljon työssä tai gradun ääressä tai muussa puuhassa, että en ehdi ymmärtää, että kohta meitä on neljä, kolmannes enemmän kuin nyt, kohta kotona asuu ihan uusi pieni tikkanen, joka vaatii ja saa vaatia kaiken sen välittämisen, mikä tälle kuuluu. tänään, esimerkiksi, roudasin aamulla varastosta sohvan ja hyllyt, jotka saimme myytyä (eläköön!) kierrätykseen, ja laitoin miltei loputkin varastoitavat laatikot ojennukseen syntyneeseen tilaan. sitten lähdin gradua tukevalle luennolle, sieltä tähän kirjaston lukupaikalle (josta on nyt aivan pakko kuitenkin nipistää aikaa tälle) käyttämään parin tunnin "graduajan". seitsemäksi on noustava tuomiokirkonmäelle työvuoroon. kotona olen yhdeltätoista.
olen hahmotellut ns. sektorielämistä. koti-, työ- ja opiskelusektorien pitäminen toimivassa tasapainossa tuntuu äärimmäisen vaikealta. gradun edessä koen voimattomuutta sille jäävän ajan pirstaloituneisuuden vuoksi. pari tuntia silloin tällöin. työvuorot syövät tärkeää aikaa sekä gradulta että kodilta. kotona oleminen alkaa olla yhä tärkeämpää nyt lopun aikoina, viimeisinä raskausviikkoina. jotta äitikin saisi levätä. mutta perheellisen on tienattava. tienestejä nostaakseen on valmisduttava. valmistuakseen on synnytettävä tutkielma. tutkielman tekemiseen tarvitaan aikaa. mistä sitä voisi ostaa? anybody?
tässä näitä koti-isin raskausarpia. tunnelmia, joita joku jo kovasti kyseli.
mutta, jottei valitus olisi huudoista suurin, pari riemunkiljaisua lienee syytä mainita lopuksi:
1) sain kuin sainkin teknisten ongelmien aiheuttamasta hässäkästä huolimatta kirppispöydän sunnuntaiksi. tervetuloa kaikki ostamaan tavarat minulta pois! valtterin kirppis, pöytä 719.
2) elia on nukkunut upeasti omassa sängyssään yö toisensa perään. satunnaisesti on tarvinnut käydä paijaamassa. puolikahdeksalta, kahdeksalta heräämisen sulostuttavat huoneistomme aamuja. tänään hän nukahti itse jopa päiväunille.
kyllä me selviämme. minäkin.
Kommentit