Siirry pääsisältöön

Työhönlähtevien jouluhartaus

Kuva authorbryanpowell0 Pixabaystä 

Mitä sinä odotat joululta? Juhlapöytää, lahjapaketteja, joulun tunnelmaa? Yhdessäoloa, hiljentymistä? Ehkä rauhaa keskelle arjen kiirettä, ehkä valoisaa juhlaa, joka päättäisi pimeän syksyn, ehkä jotain iloista elämän huolien ja kysymysten rinnalle.

Joulun ilosanoma on tarkoitettu juuri meille, jotka elämme todeksi elämän arkea. Luukkaan jouluevankeliumi johtaa meidät 2000 vuoden takaiseen Betlehemiin ja muistuttaa meitä siitä, etteivät olosuhteet olleet silloinkaan – roomalaisten miehittämässä maassa – erityisen rauhaisat tai juhlavat. Pikemminkin päinvastoin. Kovin saattoi elämä tökkiä ja tuntua arkipäiväiseltä silloinkin. Se on hyvä muistaa, jos joulun juhlinnassa ”suun ruoka, juoma, meno muu” uhkaa jättää liian vähälle huomiolle joulun lapsen syntymisen keskelle elämän oikeasti karua arkea.

Luukkaan kertomus laittaakin ensimmäisestä joulusta liikkeelle varsin arkiset mielikuvat. Kuvittele vaikkapa Mariaa ja Joosefia. Pitkä matka Nasaretista takana. Eikä ollut käytössä ambulanssia tai helikopteria, vaikka Marian synnyttämisen aika oli käsillä. Pakko oli tulla, kun käskettiin. Aasilla ja jalan.

Tai kuvittele majatalon isäntää, joka vain pudisteli päätään huoneita tiedusteleville. Mutta joka tarjosi sitten – ahneuttaan tai hyväsydämisyyttään – tilapäismajoituksen karjasuojasta.

Tai kuvittele hikikarpaloita Joosefin otsalla, kun H-hetki koitti. Päässä jyskyttäviä kysymyksiä: Mistä löytää päivystävä kätilö nyt tähän hätään? Tai edes kuumaa vettä? Mahtoivat sitten majatalon baarissa veroilmoituskiireitä ihmettelevät roomalaissotilaatkin olla vähän näreissään, kun Joosef hermostuksissaan kiikutti heidän glögivetensä kohti ”synnytyssalia”, karjasuojaan. Sinne kaikuivat sydänyölläkin arkiset, satunnaiset työn äänet, olivathan Betlehemin kedon paimenet, sen aikaiset yövuorolaiset lähistöllä vartioimassa laumojaan.

Ja juuri tuona yönä Jeesus syntyi. Vasta jälkeenpäin monelle selvisi, että kesken arjen huolien, kysymysten ja tuiki tavallisen elämänmenon oli tapahtunut suuria. Maailmaan oli syntynyt Vapahtaja!

Hänen syntymänsä oli varsin arkinen, ensimmäiset unensa hän nukkui eläinten ruokakaukalossa olkien päällä. Maria ja Joosef olivat ensimmäistä yötään isänä ja äitinä ja opettelivat siinä uutta elämäntilannetta. Eivät he yrittäneet tai ainakaan ehtineet laittaa joulua viimeisen päälle. Hyvä, kun saivat pakettinsa käärittyä kapaloon. Ja ensimmäiset tuota historian ensimmäistä joulupakettia ihailemaan saapuneetkin olivat ihan tavallisia tyyppejä, paimenia, jotka oman työnsä ja arkensa keskeltä tulivat siihen joulua viettämään.

Tuo tavallinen yö, tuo arkinen ensimmäinen joulu toi maailmaan ihmeellisen lahjan. Syntyi Vapahtaja, saapui rauhan tuoja. Seimen lapsi tuli keskelle rosoista, itsekästä, levotonta maailmaa. Ja hän tulee keskellemme tänäkin jouluna. Hän tulee sinne, missä vain on tilaa. Olipa jouluun valmistautumisemme miten arkista tai kiireistä tai keskeneräistä tahansa. Merkillisellä tavalla joulun lapsi voi saapua luoksemme.

Ehkä kohtaamme hänet kauppajonossa tai kopiohuoneessa. Ehkä apua tarvitsevan tai apua tarjoavan lähimmäisen hahmossa. Tai ehkä kohtaamme hänen lempeän katseensa työtoverin tai esimiehen kasvoilla, asiansa osaavan työntekijän toiminnassa, potilasvuoteen pohjalla, koulujen konehuoneissa tai hallintoviraston käytävillä?

Joka tapauksessa tänäkin jouluna joulun lapsi etsii sijaa. Tuon sijan löytymistä toivon sinun arkeesi, sisimpääsi ja jouluusi. Se voi olla joulun paras joululahjasi ja -pakettisi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024 Rippikoulustartti Kahden valtakunnan kansalaisena Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27 Kuva joakant Pixabaystä Kuinka moni on joskus käynyt ongella? Kuinka moni on joskus saanut kalan? Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon? No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy. Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa. Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa? Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun