aurinko paistoi. nousimme bussiin, päädyimme ratikalla linnanmäen huvipuistoon.
elia sai minihupirannekkeen. kävimme kolmessa laitteessa plus jonotimme yhteen. huoltaja pääsi alle metrisen siivellä.
pisin jono ja suurin ilo oli rekkarallilla. auton katolta ei minihupimies olisi lähtenyt millään. kriisiä paikkailtiin heposilla. ratsastus sujui kuin länkkäreissä mutta jarrumies pysäytti ratsun kuin saluunan seinään. elia törmäsi suu edellä kiinnipitoripaan ja huusi ja itki ja näytti henkilökunnan edustajalle, olisiko syytä tehdä jotain.
elia sai minihupirannekkeen. kävimme kolmessa laitteessa plus jonotimme yhteen. huoltaja pääsi alle metrisen siivellä.
pisin jono ja suurin ilo oli rekkarallilla. auton katolta ei minihupimies olisi lähtenyt millään. kriisiä paikkailtiin heposilla. ratsastus sujui kuin länkkäreissä mutta jarrumies pysäytti ratsun kuin saluunan seinään. elia törmäsi suu edellä kiinnipitoripaan ja huusi ja itki ja näytti henkilökunnan edustajalle, olisiko syytä tehdä jotain.
pienten teekuppien jälkeen maksoimme riistohinnat burgereista ja laihasta spritezerosta. jäätelöpallot olivat puolestaan mahtavat. lopuksi pistimme 13 euroa peleihin & co. kaksi arpaa tuotti temppupelin (jonka myyn kirpputorilla). narunvedosta nousi nallepuh-taikapyyhe, pyyhe joka kasvaa (jee!) vedessä. lautasten heitosta (yksi hajosi) isi voitti pojalleen pienen punaisen pirun, joka sanoo i love you. huipuinta oli silti voitto rollen ajoista ja 600 grammaa hariboja. tuli ihan nostalginen olo.
nyt pieni mies lähtee nukkumaan ja isompi nukuttamaan. vaikka eihän se mitään nukuttamista ole, jos pesee pienet hampulit, lukee iltasadun, pyytää siunausta ja sanoo: hyvää yötä, isi rakastaa sinua. se on rutiini. se on etuoikeus. se on kaunis tosi unikuva.
Kommentit