Matt. 28:18-20
Hyvää päivää, hyvät Radio Tuusniemen kuuntelijat.
Muun muassa näin me kesäteologit yritimme luoda yhteishenkeä, kuivan huumorin kyllästämillä kuunnelmilla, joissa esitimme itse kaikkia osia ja rooleja. Yritys tuomittiin oitis. Roolitus meni ihan pieleen, pääosat, 25 kappaletta, kun oli jo jaettu. Eikä kahdesta miehestä saa aikaan yhteishenkeä. Siihen tarvitaan ne 25 pääosan esittäjää. Ja näiltä tapauksilta se sujui ihan luonnostaan. Esittämistä ei tarvittu. Kullakin oli oma paikkansa olla oma arvokas itsensä.
Tällaisella näyttämöllä oli hyvä olla ja viettää riparia. Askelkuvioiksi sovimme heti leirin alussa leirin yhteiset pelisäännöt. Ne sovittiin, jotta jokaisen oli mahdollista tuntea leirillä olonsa turvalliseksi. Miksi ei saa hyppiä laiturilta? Miksi pitää tulla ajoissa paikalle? Miksi pidetään yhteisistä säännöistä kiinni? Koska muuten tulee rangaistuksia, ehdotettiin parikin kertaa. Ei. Vaan siksi, että kaikilla olisi hyvä olla.
Nyt, kun ripari on ohi, eivät samat askelmerkit, samat säännöt ole sellaisinaan voimassa. Ei hätää. Käteen tai pikemminkin mieleen jäi uusi sääntökirja. Kymmenen käskyä. Jokainen riparilainen opetteli ja oppi käskyt ulkoa kuin vuorosanat ja opeteltiin myös sitä, mitä eri käskyt tarkoittavat? Rippikoululaiset kertovat nyt, mitä varten käskyt ovat olemassa:
1) Ne ovat elämänohjeita.
2) Siksi, että muuten olisi sekaista ja kaikki hilluisivat mielensä mukaan.
3) Käskyt ovat Jumalalta ja Jumalan antamia käskyjä on viisasta noudattaa.
4) Käskyt suojelevat ihmisten fyysistä ja henkistä turvallisuutta.
5) Käskyt ovat sitä varten, että rakastaisimme Jumalaa ja toisiamme niin kuin itseämme.
Kymmenen käskyä voidaan tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä vuorosanoja tapailimme jo leirillä. Yhteisissä leikeissä, ruokailuissa, jalkapallokentällä, öisin huoneissa, uimarannalla ja niin edelleen, harjoittelimme sitä, miten voisin ottaa lähimmäisen elämässäni huomioon. [Järjestimmepä huutokaupankin, jonka tuotto, yli 80€, menee kaukaiselle lähimmäiselle, venezuelalaiselle päiväkotilapselle.] Itse toteuttamissamme aamujumalanpalveluksissa, hartaushetkissä ja rukouspäiväkirjaa kirjoittamalla hoidimme puolestaan suhdettamme Jumalaan, ja Jumala hoiti meitä.
Otan esille vielä yhden käskyn ja samalla toivon, ettei käsky-sanan viliseminen tässä puheessa jätä suuhun sellaista makua, että leiri olisi ollut läpeensä käskemistä ja tottelemista. Sillä sitä se ei todellakaan ollut, päinvastoin.
No niin. Niin sanottu kaste- ja lähetyskäsky löytyy tuosta Vilin äsken lukemasta evankeliumitekstistä. Siinä Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Se on tehtävä, jonka on Jeesuksen Kristuksen seurakunta saanut. Eli miten Jeesuksen opetuslapseksi pääsee? Se on sellainen asia, johon ei ole valintakokeita. Jeesus selittää itse: ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”
Nyt olemme rippikoulun perustavan asian äärellä. Teidät, rakkaat nuoret, on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Jeesuksen opetuslapsiksi. Te, hyvät vanhemmat ja kummit, muistatte tuon toimituksen varmastikin nuoria paremmin. Ripariviikon, te vanhemmat, muistatte viikkona, jonka oma lapsi, ihan äsken vielä pieni ja avuton, oli poissa kotoa. Mutta te, pian konfirmoitavat, toivottavasti muistatte sen viikkona, johon puoli vuotta kestänyt rippikoulu huipentui sekä viikkona, jonka aikana saitte opetusta siitä uskosta, johon teidät on kastettu. Opetusta uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Mistä tuossa uskossa on sitten kyse? Siitä, ettei elämä ole ulkoa opittujen käskyjen varassa. Siitä ettei tarvitse esittää. Siitä, että Jumala on Isä, joka rakastaa lapsiaan siitä riippumatta, miten hyvin he osaavat elämän pelisääntöjä noudattaa. Tässä uskossa on kyse siitä, että Jumala on Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa sovittanut kaiken meidän pahuutemme, kaiken sen, mikä rikkoo itseämme, suhdettamme toisiin ihmisiin, suhdettamme Jumalaan. Tässä uskossa on kyse siitä, että Jumala on Henkensä kautta läsnä elämässämme. Jumala ei jätä meitä yksin. Jeesus sanoi: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Tällaiseen Jumalaan on turvallista tunnustaa uskovansa. Kun kohta käyt sen alttarille tekemään, muista että Jumala varjelee sinua etsijänkin uskossa. Hän ei jätä yksin eikä sinua hukkaa. Sama Jumala, joka on sinut löytänyt jo silloin, kun olit vielä lapsi, kulkee yhä vierellä, antaa armonsa ja rakastaa niin vietävästi.
Keravan kirkossa 28.7.2007 klo 14
Hyvää päivää, hyvät Radio Tuusniemen kuuntelijat.
Muun muassa näin me kesäteologit yritimme luoda yhteishenkeä, kuivan huumorin kyllästämillä kuunnelmilla, joissa esitimme itse kaikkia osia ja rooleja. Yritys tuomittiin oitis. Roolitus meni ihan pieleen, pääosat, 25 kappaletta, kun oli jo jaettu. Eikä kahdesta miehestä saa aikaan yhteishenkeä. Siihen tarvitaan ne 25 pääosan esittäjää. Ja näiltä tapauksilta se sujui ihan luonnostaan. Esittämistä ei tarvittu. Kullakin oli oma paikkansa olla oma arvokas itsensä.
Tällaisella näyttämöllä oli hyvä olla ja viettää riparia. Askelkuvioiksi sovimme heti leirin alussa leirin yhteiset pelisäännöt. Ne sovittiin, jotta jokaisen oli mahdollista tuntea leirillä olonsa turvalliseksi. Miksi ei saa hyppiä laiturilta? Miksi pitää tulla ajoissa paikalle? Miksi pidetään yhteisistä säännöistä kiinni? Koska muuten tulee rangaistuksia, ehdotettiin parikin kertaa. Ei. Vaan siksi, että kaikilla olisi hyvä olla.
Nyt, kun ripari on ohi, eivät samat askelmerkit, samat säännöt ole sellaisinaan voimassa. Ei hätää. Käteen tai pikemminkin mieleen jäi uusi sääntökirja. Kymmenen käskyä. Jokainen riparilainen opetteli ja oppi käskyt ulkoa kuin vuorosanat ja opeteltiin myös sitä, mitä eri käskyt tarkoittavat? Rippikoululaiset kertovat nyt, mitä varten käskyt ovat olemassa:
1) Ne ovat elämänohjeita.
2) Siksi, että muuten olisi sekaista ja kaikki hilluisivat mielensä mukaan.
3) Käskyt ovat Jumalalta ja Jumalan antamia käskyjä on viisasta noudattaa.
4) Käskyt suojelevat ihmisten fyysistä ja henkistä turvallisuutta.
5) Käskyt ovat sitä varten, että rakastaisimme Jumalaa ja toisiamme niin kuin itseämme.
Kymmenen käskyä voidaan tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä vuorosanoja tapailimme jo leirillä. Yhteisissä leikeissä, ruokailuissa, jalkapallokentällä, öisin huoneissa, uimarannalla ja niin edelleen, harjoittelimme sitä, miten voisin ottaa lähimmäisen elämässäni huomioon. [Järjestimmepä huutokaupankin, jonka tuotto, yli 80€, menee kaukaiselle lähimmäiselle, venezuelalaiselle päiväkotilapselle.] Itse toteuttamissamme aamujumalanpalveluksissa, hartaushetkissä ja rukouspäiväkirjaa kirjoittamalla hoidimme puolestaan suhdettamme Jumalaan, ja Jumala hoiti meitä.
Otan esille vielä yhden käskyn ja samalla toivon, ettei käsky-sanan viliseminen tässä puheessa jätä suuhun sellaista makua, että leiri olisi ollut läpeensä käskemistä ja tottelemista. Sillä sitä se ei todellakaan ollut, päinvastoin.
No niin. Niin sanottu kaste- ja lähetyskäsky löytyy tuosta Vilin äsken lukemasta evankeliumitekstistä. Siinä Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Se on tehtävä, jonka on Jeesuksen Kristuksen seurakunta saanut. Eli miten Jeesuksen opetuslapseksi pääsee? Se on sellainen asia, johon ei ole valintakokeita. Jeesus selittää itse: ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”
Nyt olemme rippikoulun perustavan asian äärellä. Teidät, rakkaat nuoret, on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Jeesuksen opetuslapsiksi. Te, hyvät vanhemmat ja kummit, muistatte tuon toimituksen varmastikin nuoria paremmin. Ripariviikon, te vanhemmat, muistatte viikkona, jonka oma lapsi, ihan äsken vielä pieni ja avuton, oli poissa kotoa. Mutta te, pian konfirmoitavat, toivottavasti muistatte sen viikkona, johon puoli vuotta kestänyt rippikoulu huipentui sekä viikkona, jonka aikana saitte opetusta siitä uskosta, johon teidät on kastettu. Opetusta uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Mistä tuossa uskossa on sitten kyse? Siitä, ettei elämä ole ulkoa opittujen käskyjen varassa. Siitä ettei tarvitse esittää. Siitä, että Jumala on Isä, joka rakastaa lapsiaan siitä riippumatta, miten hyvin he osaavat elämän pelisääntöjä noudattaa. Tässä uskossa on kyse siitä, että Jumala on Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa sovittanut kaiken meidän pahuutemme, kaiken sen, mikä rikkoo itseämme, suhdettamme toisiin ihmisiin, suhdettamme Jumalaan. Tässä uskossa on kyse siitä, että Jumala on Henkensä kautta läsnä elämässämme. Jumala ei jätä meitä yksin. Jeesus sanoi: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Tällaiseen Jumalaan on turvallista tunnustaa uskovansa. Kun kohta käyt sen alttarille tekemään, muista että Jumala varjelee sinua etsijänkin uskossa. Hän ei jätä yksin eikä sinua hukkaa. Sama Jumala, joka on sinut löytänyt jo silloin, kun olit vielä lapsi, kulkee yhä vierellä, antaa armonsa ja rakastaa niin vietävästi.
Keravan kirkossa 28.7.2007 klo 14
Kommentit