Siirry pääsisältöön

Anna ihmeille mahdollisuus

Saarna 3.11.2024

Rippikoulustartti

Kahden valtakunnan kansalaisena

Room. 13: 1-7; Matt. 17: 24–27



Kuinka moni on joskus käynyt ongella?

Kuinka moni on joskus saanut kalan?

Kuinka moni on löytänyt kalan suusta kolikon?


No se olisikin aikamoinen yllätys. Kolikoita kalan suusta harvemmin löytyy.

Ja on se niinkin, että ihan joka onkireissulla ei tule välttämättä edes sitä kalaakaan. Joskus kalan saaminen on iloinen yllätys, vaikka se tulisi ilman kolikkoa suussa.


Ehkä Jeesuksen pointti ei ole tässä antaa kalastus- tai tienausvinkkejä. Ehkä sitä rahaa kannattaa yrittää hankkia jotain muuta kautta kuin kalojen suuhun kurkkimalla. Mutta mikä se Jeesuksen pointti sitten on? Mitä Jeesus tässä haluaa meille sanoa?


Minulle tulee ekana mieleen, että kannattaa antaa ihmeille mahdollisuus. Koska elämä voi joskus yllättää. Elämä voi yllättää, kun uskaltaa ihmetellä ja olla joskus suu ammollaan kuin kalalla. Niin kuin järvi on täynnä kaloja, jotka ei nappaa koukkuun, myös elämä on täynnä kysymyksiä, joihin ei heti löydy vastausta. Elämä on suostumista siihen, että me aina tiedetä kaikkea. Se on epävarmuuden sietämistä. Se on luottamista siihen, että ehkä lopulta käy hyvin, vaikka kaikki ei olisikaan ennalta ihan selvää.


Mitä ne koukut ja verkot on, joita me elämän kalavesiin heitetään? Ehkä joskus on heitettävä itsensä, heittäydyttävä, uskallettava ja otettava elämää sarvista kiinni kuin moposta tai polkupyörästä.


Kun uskaltaa elää ja ihmetellä ja lähtee liikkeelle avoimin mielin, elämä voi yllättää. Voi tapahtua ihmeitä. Jotain odottamatonta. Sitä saattaa vaikka saada ystävän. Sitä saattaa vaikka rakastua. Sitä saattaa oppia itsestään jotain uusia puolia. Saattaa yllättyä, että minähän osaan ja onnistun. Että ruotsin epäsäännölliset verbit jääkin mieleen tai saan tehtyä kärrynpyörän. 


Sitä saattaa ilahtua ja kokea iloa monestakin asiasta. 

Sitä voi oppia olemaan kiitollinen, onnellinen, tyytyväinen siihen mitä elämässä on.


Elämä voi yllättää. Jos ei kolikolla kalan suussa, niin sitten jollain muulla tavalla.


Myös rippikoulu voi yllättää, kun lähtee liikkeelle avoimin mielin. 

Voi oppia jotain itsestään, voi tutustua toisiin ihmisiin, 

ja Jumalakin voi tulla tutummaksi.


Je se on ehkä se Jeesuksen toinen pointti.


Tuossa edellä kuullussa kertomuksessa on siis mukana Pietari, jolta veronkerääjät kyselevät veron maksamisesta. Että maksaako Jeesuskin veroja. Vai onko tällainen pyhä tyyppi, Jumalan mies, vapaa tämän maailman säännöistä.


Jeesus tuumaa, että ei kannata suututtaa veronkerääjiä. Ja sitten hän neuvoo Pietarin kurkkaamaan kalan suuhun ja maksamaan tuolla hopearahalla vero. Olisi muuten aika kätevää, jos kaikki se, mihin me rahaa tarvitsemme, hoituisi yhtä helposti. 


Mutta ehkä se Jeesuksen pointti on siinä, että Jumala antaa meille kaiken sen mitä me tarvitsemme. Tai toisinpäin sanottuna, että kaikki se, mitä me tarvitsemme, on Jumalalta. Jos se ei tule kalan suusta, sitten se tulee jotain muuta kautta. Pankkiautomaatista, isän lompakosta, mummolta lahjaksi. Ja jostain se raha ja jostain kaikki se hyvä, mitä me elääksemme tarvitsemme, jostain se on aivan aluksi lähtöisin. 


Jumalalta, joka on myös meidät tänne antanut ja meille elämän.


Ajattelen, että Jumala antaa meille asioita tätä elämää varten ja taivasta varten.

Jumala antaa elämän elämistä varten. Hän antaa meille perheen, ystävät, kodin, seurakunnan, koulun, työn, naapurit, harrastukset, musiikin, liikunnan, terveyden, ja jokaisen päivän, jotta me eläisimme. 


Jotta me eläisimme elämää hyvässä suhteessa itseemme, hyvässä suhteessa toisiin ihmisiin, hyvässä suhteessa tähän maailmaan, luontoon ja ympäristöön, ja hyvässä suhteessa häneen, joka kaiken meille antaa, Luojaamme, Jumalaan. Häneltä me saamme kaiken. Jos emme aina yllättäen ja kätevästi kuin kalan suusta, niin sitten välikäsien kautta. Jumala pitää meistä monin tavoin huolta. Vanhempien, kummien, opettajien, ystävien, poliisien, sairaanhoitajien, päättäjien ja monien muiden ihmisten käsien kautta. Ja ajattele, voi Jumala pitää jostain huolta myös sinun ja minun käsien kautta.


Meille on annettu elämä ja kaikki sen asiat elämää varten ja taivasta varten. 


Jeesus sanoo, että tämän maailman ihmiset keräävät tullimaksuja ja veroja. Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.”


Täällä Suomessa ei taida olla tietulleja tai muita maksuja, kun ajellaan paikasta toiseen. Toki veroja maksetaan, jotta teitä on, ja veroa on maksettava monista asioista. Muutama vuosi sitten tehtiin lasten kanssa automatka Tanskaan. Malmön ja Kööpenhaminan välillä on upea, lähes 8 km pitkä Juutinrauman silta. Odotin, että on hienoa päästä ajamaan tuon sillan yli. Mutta tuuli oli niin voimakas, että rattia piti puristaa vähän tiukemmin eikä maisemia ehtinyt katsoa. Ja ylityksellä oli muuten aika kova hinta, 70 euroa yhteen suuntaan. Se on tullimaksu, joka pitää maksaa, jotta pääsee kulkemaan Ruotsin valtakunnasta Tanskan valtakuntaan tai toisin päin.


Tämän päivän teemana on Kahden valtakunnan kansalaisena. Jos me kerran on saatu elämä elettäväksi täällä maailmassa, niin pitääkö meidänkin maksaa tullimaksu päästäksemme taivaan valtakuntaan?


Jeesus lupaa, että lapset ovat vapaat. Taivaaseen ei tarvitse maksaa tullimaksua. Koska se on maksettu jo.


Ja se saattaa olla myös aikamoinen yllätys. Että Jumala ei vaadi meiltä samalla tavalla kuin mihin ollaan täällä totuttu. Että jos koulussa olisi hyvä saada kokeesta tarpeeksi pisteitä, Jumala ei mittaa meitä pistemäärillä tai koearvosanoilla. Jumala ei aseta meitä johonkin järjestykseen hiustyylin, tennarien merkin tai sen mukaan kuka keulii upeimmin. 


Saattaa olla lopulta aika yllättävää, että Jumalalle jokainen on samanarvoinen. Siitä riippumatta, mitä kukin on tehnyt tai millainen kukin on. Hän rakastaa jokaista ehdoitta. Ja tuo rakkaus maksaa meidän tullimaksun taivaaseen. Se on Jeesus, joka on maksanut sen ristillä meidän puolesta. Hän näytti, että me ei voida sitä mitenkään maksaa, joten hän hoiti laskun. Se maksoi häneltä hengen, jotta me saisimme elämän taivaassa. Hän on se silta, jota pitkin pääsemme perille.


Lapset ovat vapaita. Kastettuina me olemme Jumalan lapsia, taivaan kansalaisia, siellä on toinen koti. Me on saatu elämä elämää varten ja taivasta varten.


Siksi haluan rohkaista sinua:

uskalla elää. Uskalla heittäytyä ja ihmetellä. Uskalla olla välillä suu ammollaan.

Uskalla luottaa, että just sinä olet Jumalalle rakas. Hän on sinut halunnut tänne ja antanut elämän elettäväksi. 

Uskalla ottaa vastaan kaikki se hyvä, mitä elämä sinulle antaa, kaikki se, millä Jumala eri välikäsien kautta sinut tahtoo yllättää. 

Uskalla olla ilonaihe myös toisille. Sinut on tarkoitettu tuomaan hyvää tähän maailmaan, ystäväksi toisille, laittamaan oma elämäsi käyttöön. 

Ja uskalla kysellä ja olla epävarma. Uskalla etsiä ja kurkkia. Uskalla etsiä niin kuin hopeaa ja niin kuin aarretta niin voit löytää Jumalan tuntemisen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Niin kuin äiti lastansa - äitienpäivän saarna

Saarna äitienpäivänä 12.5.2012 6. sunn untai pääsiäisestä, Pyhän Hengen o dotus   Jes. 44:1-5; Room. 8:12-17; Joh. 15:26-16:4 Millaisia odotuksia sinulla on Jumalan suhteen? Odotatko tai toivotko jotain omaan elämääsi vai läheistesi elämään? Vai odotatko Jumalalta mitään? Millaisia ajatuksia odottaminen sinussa herättää? Odotatko toiveikkaasti vai onko mukana pelkoa? Äitienpäivään ajatukset odottamisesta sopivat. Helposti tulevat mieleen erilaiset odottamiset. Ne tilanteet, kun äiti on istunut lapsen kanssa lääkärin odotusaulassa, tai kun äiti on odottanut lastaan illalla kotiin. Sellainen odotus on täynnä huolta ja välittämistä. Taivaan Isä, katso tämän lapsen puoleen. Sellainen on monen äidin rukous. Ja tietysti äitiyteen kuuluu se lapsen syntymän odotus. Odotusaika, johon liittyy monenlaisia kysymyksiä. Toiveita ja pelkoja. Haluan siksi jakaa kanssasi erään kertomuksen, joka pohtii tätä syntymän odotusta hieman eri näkökulmasta, lapsen silmin. Olipa

Veden voima

Saarna 18.8.2024 13. sunnuntai helluntaista: Jeesus, parantajamme 2. Kun. 5: 1-15; Ap. t. 3: 1-10; Joh. 9: 1-7, 39-41 Oletko käynyt kesällä uimassa? Minäkin pääsin pulahtamaan Puulaan ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten kerrassaan kirkkaan puhdasta vettä! Puulan vesissä kelpaa pulikoida. Vesi virkistää. Vesi virvoittaa. Vedessä uiskentelu voi rentouttaa. Ja vedellä on aika olennainen merkitys ihan meidän hengissä pysymiselle. Mihin kaikkeen vettä tarvitsemmekaan? Vesi on paras janojuoma. Suositusten mukaan ihmisen olisi hyvä juoda 1,5 litraa nestettä päivässä.  Helteellä vesi viilentää ja varjelee kuumenemasta liikaa. Vesi sammuttaa tulipalot. Veden avulla valmistamme ruokaa. Vesi antaa kasvun viljalle ja muille kasveille, joista valmistamme ruokaa. Pesemme vedellä vaatteet ja astiat ja itsemme. Huuhtelemme hampaamme. Peseytymällä ehkäisemme tautien leviämistä.  Vesi auttaa pysymään puhtaana ja hygieenisenä.  Vedellä on siis voima ihan arjessa pärjätäksemme. Ehkä e

Edessäsi on avoin ovi

Saarna uudenvuodenpäivänä 2024 Jes. 42:5-8; Ilm. 3:7-8; Matt. 4:12-16 Kuva: Pixabay Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut. Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Odotatko että asiat pysyvät ennallaan? Kaipaatko muutosta? Mihin suuntaan? Uuden edessä voi joskus pelottaa tai jännittää. Epävarmuus saattaa iskeä. Osaanko tarttua hetkeen, kun sen aika on? Entä jos tilaisuus menee minulta ohi? Ovi on auki, mutta uskallanko kurkata siitä sisään? Toisaalta uuden edessä voi tuntua myös vapauttavalta. Että vihdoin ovi on auennut, olen sitä niin kauan jo koputellut. Niin pitkään olen odottanut, että asiat muuttuisivat ja tapahtuisi jotain. Tätä olen kaivannut, tähän olen ehkä myös valmistautunut, tätä olen toivonut. Että lukot loksahtaisivat, ovi aukeaisi, paikoillaan olemisen aika tulisi päätökseen. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut. Ehkä tänä vuonna siitä ovesta pilkistää sisään valoa. Ehkä sisään sinnekin, missä on aivan pimeää, voimat loppuneet ja hehku hiipunut